Kainuulaislähtöisen Rauno Juholan tarina on vertaansa vailla. Hän on nähnyt valtavan rikkauden ja suunnattoman köyhyyden, lähihistorian suurimman kansanmurhan kauhut, ja palannut lopulta Suomeen tekemään miljoonaomaisuuden yrityksellään. Juhola ei ole aiemmin kertonut elämäntarinaansa julkisuuteen. Nyt hän kertoo sen MTV Uutisille.
1992-luvun alku Kainuussa: Lähihistorian pahin talouslama on hieman aiemmin iskenyt koko Suomeen. Taloustilanne tuntui myös automyyjänä työskentelevän Rauno Juholan elämässä, erittäin kipeästi. Hän ryhtyi itsekin ostamaan autoja ja välittämään niitä eteenpäin.
– Autokauppias teki minulle 200 000 markan huijauksen ja pakeni rahat mukanaan ulkomaille, toki mukanaan myös monen muun ihmisen rahat.
Hänen vanhempansa ja muutamat ystävänsä olivat taanneet hänelle suuria lainoja. Juhola näki Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä olleen jutun Ranskan Muukalaislegioonassa palvelleesta Kyösti Pietiläisestä, legioonalaisnimeltään Karl Petersistä. Hänelle selvisi nopeasti, mitä hän halusi tehdä.
– Päätin että lähden Suomesta ja yritän maksaa velkani pois.
Muukalaislegioonassa "vanhan opin kuri"
Marraskuun kahdeksantena päivänä 1993 hän seisoi Pariisin lähettyvillä, Fort de Nogent’n värväyskeskuksen edessä, taskussaan vain 28 markkaa, nykyrahassa ja inflaatiokorjattuna noin 7,50 euroa. Siellä hän ilmoitti halustaan liittyä tarunhohtoiseen, salaperäiseenkin sotilasorganisaatioon.
Pelkkä halu ei kuitenkaan riitä. Muukalaislegioonaan ei vain kävellä sisään. Juhola lähettiin Pariisin kupeesta Etelä-Ranskaan Marseille’n lähelle Aubagneen, jossa sijaitsee Muukalaislegioonan pääesikunta.
Siellä olivat testit: psykologiset-, kunto- ja älykkyysosamäärätestit. Näiden perusteella legioonaan valitaan. Sinnehän hakee jatkuvasti tuhansia ihmisiä. Sotilaita on noin 120 kansakunnasta.
Juhola läpäisi seulan. Testejä seurasi peruskoulutuskausi, jossa noudettettiin Juholan sanojen mukaan "vanhan opin kuri".
– Jos korvilla ei opi kuuntelemaan niin nenällä oppii. Koulutus oli hyvin rankkaa.
Peurskoulutuskauden aikana Juhola joutui sairaalaan Toulousseen kouluttajan potkaistua häntä selkään niin pahoin, että hän menetti toisen munuaisensa.
– Nostin kiveä maasta, hän tuli takaa ja potkaisi selkään. Toinen munuainen repesi.
0:28
Rauno Juhola Ranskan muukalaislegioonan kouluttajasta: "Hän tuli takaapäin ja potkaisi kovasti selkään"
Pikahälytys Ruandaan
Peruskoulutuksen jälkeen hänet sijoitettiin 13. puoliprikaatin 3. taistelukomppanian ensimmäiseen joukkueeseen, joka palveli Afrikassa.
Parasta palkkaa maksettiin Afrikan sarvessa Djiboutissa, seteleinä suoraan käteen, tai oikeastaan legioonalaisten valkoiseen Kepi-päähineeseen.
Palveltuaan vain seitsemän ja puoli kuukautta legioonassa, hänen tuolloin Somaliaan sijoitettu osastonsa sai hälytyksen Ruandaan.
– Olin juuri sitä ennen ajatellut, että nyt päästään lomalle, mutta tulikin hälytys: Seuraavana aamuna piti olla valmiina lähtemään Ruandaan.
Tuo komennus vaikutti hänen elämäänsä koko loppuiäksi.
Pinta-alaltaan hieman Albaniaa pienemmässä itäsen Keski-Afrikan maassa oli jo täydessä käynnissä lähimmeineisyyden suurin kansanmurha, jonka uhrina kuoli kenties 800 000 ruanadalaista, mahdollisesti jopa miljoona.
Aseina käytettiin pitkälti viidakkoveitsiä, kirveitä ja kuokkia, ja murhat tehtiin monin paikoin tukevassa humalassa. Uhreina olivat tutsit ja monet maltilliset hutut. Tekijöinä olivat hutut, pääosin tavalliset ihmiset, jotka oli aivopesty hutujen ylivaltaa kannattavan ideologian taakse.
Lue myös: Yksi viimeisistä Ruandan kansanmurhasta epäillyistä karkureista pidätettiin Etelä-Afrikassa – pakoili yli 20 vuoden ajan
Ruandassa oli juuri ennen kommennusta murhattu kymmenen belgialaista YK-sotilasta. Tehtävää kutsuttiin nimellä Operaatio Turkoosi. Sen tavoitteena oli turvata pakolaisten pääsy pois Ruandasta.
– Silloin Ranskassa oli päätetty, että nyt Ruandaan tarvitaan muitakin kuin YK-joukkoja, jotta kansanmurha voitaisiin lopettaa. Meidän tehtävämme oli turvata Operaatio Turkoosin rajavyöhyke ja riisua kaikki aseistetut henkilöt aseista, riippumatta siitä oliko kyseessä äärihutu, tutsi vai kapinallinen. Kaikki olivat vihollisia meille.
Näkymät olivat järkyttäviä.
– Kaduilla oli pikkulapsia yksin. Naisia, jotka oli silvottu. He jaksoivat kuitenkin mennä eteenpäin. He olivat menossa Zaireen [nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta] pakolaisleirille.
– Olin nuori pojankloppi, 26-vuotias sinisilmäinen kainuulainen. Se oli kova aloitus, kun seitsemän ja puolen kuukauden kokemuksella laitetaan tuollaiseen sotaan. Kyllä siinä vähän hakee itseään. Olin muutenkin mieli maassa, kun oli jättänyt velan vanhemmilleni ja ystävilleni. Kun huomasin tehtävämme tärkeyden, minuun alkoi tulla uskoa tulevaisuuteen.
Lue myös: Hotelli Ruandan sankari pääsee vapaaksi vankilasta, auttoi pelastamaan liki 1 200 ihmistä kansanmurhalta 1994
Operaatio Turkoosia on kuitenkin myöhemmin arvosteltu siitä, että se joidenkin mielestä käytännössä vain vahvisti kansanmurhan suunnitelleen ja toteuttaneen, äärihutuja edustavan hallituksen valtaa.
Kansanmurhan jälkeen on myös esitetty laajalti mielipiteitä, joiden mukaan Ranskan, jolla oli tuolloin varsin läheiset suhteet Ruandaan, ja etenkin Ruandan entisen siirtomaaisäntä Belgian olisi pitänyt puuttua tilanteeseen jo paljon aiemmin ja estää kansanmurha. Kansanmurhaa edelsi vuosia kestänyt systemaattinen kiihotus kansanryhmää vastaan lehdissä ja erityisesti radiossa.
– Moni ranskalainen upseeri erosi tehtävistään Operaatio Turkoosin takia. Ranskassa ja muuallakin oli tieto kansanmurhasta jo etukäteen.
0:42
Rauno Juhola näki Ruandan kansanmurhan kauhut: "He jaksoivat vielä mennä eteenpäin"
"Pelkäsin itseäni, en muita"
Juhola palveli Muukalaislegioonassa yhteensä kahdeksan vuotta. 15 vuoden palveluksella hän olisi saavuttanut täyden eläkkeen. Hän päätti kuitenkin jättää legioonan kahden sopimuskauden jälkeen.
– Nainen veipi miehen sydämen.
Legioonapalveluksen päätyttyä hän muutti naisystävänsä kanssa Etelä-Ranskan Nizzaan ja toimi sieltä käsin turvallisuusalalla, muun muassa Formula 1:n Monacon Grand Prix'ssä ja Cannes'n elokuvajuhlilla. Monacossa tehtääviin kuului muun muassa formulakuljettaja David Coulthardin vartiointi.
– Tapasin monia, jotka kuuluvat varmasti maailman kymmenen rikkaimman joukkoon. Turvasin muun muassa heidän lapsiaan.
Paluu siiviilielämään ei kuitenkaan ollut helppoa. Vuodet legioonassa muuttavat ihmistä.
– Muukalaislegioonassa laitostuu, siellä pitää mennä jatkuvasti ohjesäännön mukaan. Kun pääsin siviiliin, hain itseäni, ja jouduin pelkäämään itseäni. En pelännyt muita ihmisiä, vaan itseäni. Esimerkiksi sitä, jos olisi joutunut johonkin ääritilanteeseen, kuten kahakkaan. Piti pitää itsensä poissa vaikeuksista.
0:40
Legioonapalveluksen päätyttyä paluu siviilielämään ei ollut helppoa Rauno Juholalle: "Pelkäsin itseäni ihmisten joukossa"
"Lähimmäisenrakkaus on tärkein asia"
Juhola halusi kuitenkin takaisin Suomeen. Hän oli oikeastaan halunnut sitä jo jonkin aikaa. Tilaisuus tarjoitui, kun hän soitti Muukalaislegioonasta erotessaan saamaansa puhelinnumeroon.
– Kenraali antoi minulle numeron: jos joskus tarvitset töitä, soita tähän numeroon. Soitin ja sanoin haluavani Suomeen.
Tätä kautta hänelle järjestyi autonkuljettajan ja turvallisuusalan tehtäviä Ranskan Suomen-suurlähetystössä. Tässä vaiheessa hän oli eronnut naisystävänsä kanssa. Juhola päätti jäädä pysyvästi Suomeen. Elettiin vuotta 2006.
– Minulla on poika täällä, ja hän oli silloin vielä nuori. Ajattelin, että haluan olla hänen kanssaan.
Juhola oli onnistunut maksamaan velkansa legioonapalveluksensa jälkeen.
– Puolentoista legioonalaisvuoden jälkeen pääsin ensimmäiselle viikonloppuvapaalle. Silloinkaan en hurvitellut rahojani, vaan säästin koko ajan.
Hän asettui jälleen kotiseudulleen Kainuuseen ja ryhtyi kalliorakennusalalle. Lopulta hän perusti oman yrityksensä. Se tuotti parhaimmillaan miljoonatulosta. Taannoin hän myi yrityksensä neljän ja puolen miljoonan euron hintaan.
– Noin kuukausi sitten jäin niin sanotulle eläkkeelle. Täytin juuri 54 vuotta.
Juholan elämää käsittelevä kirja Operaatio Turkoosin taistelija ilmestyy 19. lokakuuta. Sen on kirjoittanut tietokirjailija Kari Kallonen.
– Sen ei ole tarkoitus olla mikään rambotarina. Sen tarkoitus on valaa uskoa huomiseen, vaikka menettäisikin kaiken. Tänä päivänä niin nuoret kuin vanhemmatkin lannistuvat helposti, kun tulee vastoiskäymisiä. Aina pitää uskoa huomiseen ja valaa uskoa itseensä ja ympärillä oleviin ihmisiin. Positiivinen ajattelu ja lähimmäisenrakkaus ovat ne asiat, jotka vievät eteenpäin. Muistakaa! Läheimmäisenrakkaus on tärkein asia.
0:24
Rauno Juholan elämänfilosofia: "Tärkeintä on lähimmäisenrakkaus"