Suomessa on hieman yli 30 000 nuorta miestä työelämän ulkopuolella.
Miessakit ry:n kehittämis- ja koulutuspäällikkö Peter Peitsalo kertoo Huomenta Suomen lähetyksessä, että keskeisiä syrjäytymiselle altistavia tekijöitä ovat lapsuuden perheen haasteet esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmien sekä pitkittyneen työttömyyden osalta. Toinen merkittävä tekijä on se, jos opiskelu loppuu peruskouluun.
Esimerkiksi aktiivisuus ja työn hakeminen vastaavasti suojaavat syrjäytymiseltä. Kuitenkin pitkittyvä työttömyys vaikeuttaa työrytmiin pääsyä, ja voi osaltaan heikentää työttömän omaa aktiivisuutta. Työttömyyden pitkittyessä epäusko omiin mahdollisuuksiin voi jopa johtaa työnhakumotivaation laskuun.
Milko Aikio kertoo, että hän itse oli pitkittyneen työttömyytensä vuoksi vaarassa syrjäytyä. Hän uskoo syrjäytymisriskin olevan sattumaa, sillä hänellä itsellään sekä vanha työpaikka että opiskelu päättyivät samaan aikaan, jättäen tyhjän päälle.
Sen myötä ihmisten tapaaminen väheni, ja elämä alkoi rajautua kodin seinien sisäpuolelle, erityisesti koska ei ollut varaa osallistua sosiaaliseen elämään työelämässä olevan tuttavapiirin tapaan. Aikion mukaan hän vain ”kökötti kotona” tehden työhakemuksia puolentoista vuoden työttömyytensä ajan.
– Jos työttömyys pitkittyy, niin et näe ihmisiä missään, et tapaa ketään, ja sitten vain laitetaan kotoa hakemuksia Kelalle. Tavallaan ihminen laitostuu kotiinsa, jos ei ole paikkoja missä käydä, hän kertoo.
Tämä taas voi vieraannuttaa siitä, miten ihmisen kanssa ja työelämässä normaalisti toimitaan. Aikion mukaan osalle voi olla todellisuutta, että ensimmäinen oikea ihmiskontakti kuukausiin on työhaastattelu. Tällöin edustava toimiminen siinä voi olla hyvin haastavaa.
Hän uskookin, että pitkän työttömyysjakson jälkeen ihminen voi tarvita jonkinlaista kevyempää toimintaa, jotta normaali elämänrytmi saataisiin takaisin. Hän toivoisi, että työttömille olisi tarjolla tekemistä työttömyyden ajaksi, jottei ihminen jää jumiin kotiinsa.