Toisen kauden kansanedustaja Hanna Mäntylä on perussuomalaisten valinta uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi. Torniosta kotoisin oleva Mäntylä sanoo olevansa inhorealisti, jolla on ainakin yksi pahe. Salkkuunsa Mäntylä kertoo olevansa erittäin tyytyväinen.
– Oma henkilökohtainen intohimoni on nimenomaan sosiaalityön ja sosiaalihuollon puolella ja olen tosi kiitollinen, että pääsen näitä asioita viemään eteenpäin. Tämä on sitä minun ominta aluettani, missä uskon, että minulla on myös osaamista, annettavaa ja näkemystä.
Mäntylällä on myös koulutusta alalta. Hän valmistui perushoitajaksi 1990-luvun puolivälissä ja haki ja pääsi vuonna 2007 pääsin Lapin yliopistoon lukemaan sosiaalityötä.
– Vuonna 2011, kun tulin valituksi ensimmäiselle kaudelle eduskuntaan, opinnot olivat loppusuoralla. Olin gradua työstämässä ja oli selvät sävelet valmistumisen suhteen. Päätin kuitenkin, että keskityn täysillä kansanedustajan työhön ja opinnot jäivät taka-alalle.
Politiikan nousutähti
Politiikassa Mäntylä ei ole vielä ehtinyt kovin pitkään vaikuttaa. Kiinnostus maamme asioihin alkoi kuitenkin jo nuorena.
– Yläasteelta saakka olen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja oikeudenmukaisuuden hakemisesta. Siihen on varmasti osaltaan vaikuttanut se, että isä oli pääluottamusmies ja siitä on osaltaan tullut tietynlainen yhteiskunnallinen ymmärrys.
Mäntylä valittiin eduskuntaan ensimmäisellä yrittämällä pian puolueeseen liittymisensä jälkeen.
– 2007-2008 oli sellainen havahtuminen. Kun sosiaalityön opinnot alkoivat, tuli halu itsekin niihin asioihin jotenkin vaikuttaa. Aloin seurata enemmän politiikkaa ja varsinkin perussuomalaisia.
– 2009 tuli sitten sellainen olo, että nyt minä lähden, että yhteiskunnassa on niin paljon ongelmia. Liityin puolueeseen ja minua pyydettiin ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleihin ja tulin valituksi.
Miksi juuri perussuomalaiset?
– Koin, että Timo Soini toi asioita esiin sellaisella tavalla, että ihmiset ymmärsivät missä mennään. Se oli puolue, joka halusi vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Eli pienen ihmisen asiat ja tavallisen ihmisen arkielämä.
Myös maahanmuuttokysymykset ovat Mäntylälle tärkeitä.
– Mielestäni maahanmuuton rakenne ei nykyisellään ole kestävä. Meidän pitäisi pystyä maahanmuuton sisältä erottamaan myönteisiä ja kielteisiä tekijöitä ja myös uskaltaa puhua niistä kielteisistä asioista, jotka liittyvät sosiaaliturvaan ja rinnakkaisen kulttuurin rakentumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Pitäisi uskaltaa nähdä, minkälaisia kokemuksia kokemuksia on saatu muualta Euroopasta, jossa maahanmuutto ei ole hallittua.
Mäntylä korostaa, etä hän ei pidä maahanmuuttoa pelkästään kielteisenä asiana.
– On äärimmäisen tärkeää, että myös kustannusrakenne puretaan ja selvitetään, jotta näemme, missä on onnistuttu ja missä on sitten sitä kehittämistä.
Kuka on Hanna Mäntylä?
– Olen uskoakseni aika "jalat maassa" -ihminen. Olen hyvin realisti mutta minulla uskoakseni on aika lämmin sydän. Läheiset ja perhe ovat minulle äärettömän tärkeitä, he ovat elämäni suurin asia, erityisesti lapset.
Hanna Mäntylä kertoo olevansa ihminen, joka haluaa selvittää asioiden kaikki puolet ennen päätöksen tekoa.
– Olen hyväsydäminen, mutta osaan olla tarvittaessa myös tiukka. En ole vietävissä. Punnitsen asiat hirveän tarkkaan ennen kun teen päätöksiä elämässäni tai poliittisesti. Olen harkitsevainen, ja haluan tosi paljon tietoa jonkun päätöksen taustalle ennen kun menen sitä tekemään.
Läheiset pitävät Mäntylää hänen itsensä mukaan inhorealistina, joka tehokkaasti palauttaa haihattelijan maan pinnalle.
– Ehkä minua kuvaillaan sanalla inhorealisti. Se on tällainen läheisten ja perheen sisäinen vitsikin: mä joskus tiputan ihmiset maan pinnalle vähän liiankin tehokkaasti. Tietysti kaikilla on haaveita, minullakin on haaveita, ja yritän aina kannustaa tosi paljon eteenpäin. Lapsianikin aina yritän muistuttaa siitä, että elämässä pitää olla haaveita ja unelmia ja kaikki on mahdollista. Yritän kuitenkin tuoda aina esiin myös sen, että unelmien toteutuminen vaatii työtä: ne eivät toteudu ilmaiseksi.
41-vuotias Mäntylä korostaa haastattelussa useaan otteeseen perheen suurta merkitystä hänen elämässään.
– Minulla on kaksi lasta: parikymppinen tyttö joka elää jo omaa elämäänsä, ja yläasteikäinen poika. Perheeseen kuuluu myös viisivuotias karkeakarvainen mäyräkoirta. Lisäksi ovat tietysti vanhemmat ja miesystävä.
Harrastukset ja kiinnostuksen kohteet
Täysillä työhönsä paneutuva Mäntylä joutuu myöntämään, että harrastukset ovat jääneet vähiin.
– Kannan jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä, että en muista liikkua aina tarpeeksi. Liikuntaa pitäisi istumatyön vastapainoksi harrastaa vähän enemmän. Voisin vaikka koiran kanssa tehdä vähän pidempiä lenkkejä.
Yksi kuitenkin on ja pysyy.
– Minulle äärettömän tärkeää on lukeminen. Sitä olen tehnyt siitä lähtien, kun 6-vuotiaana opin lukemaan joka ikinen päivä.
– Joka ilta ennen kun käyn nukkumaan luen aina jotain. Skaala on hyvin laaja, mutta tykkään dekkareista ihan mahdottomasti ja ne on ehkä se mun suurin juttu. Lukeminen on irtautumiskeino työstä, keino ajatella jotain muuta.
Viime vuosina Mäntylä kertoo lukeneensa erityisesti suomalaisia ja pohjoismaalaisia kirjailijoita. Suosikkikirjailijan nimeäminen osoittautuu kuitenkin liian vaikeaksi.
– Apua! Niitä on niin monta, en voi alkaa niitä tässä luetella, hän kauhistuu.
Kirjasuosituksen kesälomalaisille hän kuitenkin onnistuu antamaan.
– Olen itse viimeksi lukenut on Mari Jungstedtin kirjan. Hänen kirjoistaan voin suositella mitä vaan, mutta ne kannattaa lukea alusta alkaen, koska se on sarja.
Hanna tarvitsee pullan päivässä
– Olen aika tavallinen tallaaja, mä oon vaan Hanna. Ja vaikka työnkuva muuttuu, ei se ihminen mihinkään muutu. Aina saa ja pitää tulla juttelemaan, olen ihan sama Hanna.
Yksi asia kuitenkin on, joka erottaa juuri tämän Hannan muista.
– Se on se, että jokaisen päivän päätteeksi mä tarvitsen yhden pullan. Joo, kyllä. Ja tämä läheisiäni joskus huvittaa, he tietävät sen, että minä tarvitsen yhden pullan joka päivä.