Mistä Suomeen hyvä presidentti? Työhön ilmottautuneita ei toistaiseksi juurikaan ole

Odotukset seuraavaa presidenttiä kohtaan ovat korkeammalla kuin pitkään aikaan. Näin arvioi Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari.

–  Tässä on kaksi keskeistä näkökulmaa. Yhtäältä kansalaisten odotukset presidentin pätevyyttä kohtaan ja toinen on kyky tulla valituksi, Ruostetsaari valottaa lähtöasetelmaa Niinistön kauden päättyessä.

Toistaiseksi varmoja nimiä on yksi, sillä Liike Nyt asetti Harry Harkimon ehdokkaakseen viime kesänä.

Kuka kokoomuksesta ehdolle?

Erityisesti kolmella suurimmalla puolueella, kokoomuksella, perussuomalaisilla ja SDP:llä, on haasteita ylipäätään löytää ehdokasta, jolla olisi realistiset menestymisen mahdollisuudet. Ruostetsaaren mukaan on mielenkiintoista, että niiltä puuttuu itsestäänselvä ehdokas vielä tässä vaiheessa.

–  Näille puolueille olisi hyvin vaikeaa jättää asettamatta oma ehdokas ja jäädä vaalien yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle, Ruostetsaari miettii.

Aiemman pääministerin ja kokoomuksen entisen puheenjohtajan Alexander Stubbin nimi on vilahdellut arvioissa, mutta Stubb on kertonut muun muassa Ylellä, että hänellä ei ole suunnitelmia vaihtaa nykytehtävistään Eurooppa-yliopiston professorina. Stubbilla olisi laaja ministeritausta, vahvaa EU-osaamista, poikkeuksellisen hyvä kielitaito ja kansainvälistä kokemusta.

Kieltäytyjiin lukeutuvat entinen pääministeri ja EU-komissaari Jyrki Katainen sekä entinen eduskunnan puhemies ja moninkertainen ministeri Paula Risikko.

Löytyisikö kokoomuksesta muita nimiä?

–  En näe kovin innokkaita. Enemmän tuntuvat kiinnostavan ministerinsalkut, ei presidentin tehtävä niinkään, naurahtaa erikoistutkija Kimmo Elo Eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Ruostetsaaren mielestä kokoomuksella on nyt edessään vakavat pohdinnat.

–  Pyritäänkö löytämään ehdokas omista riveistä vai turvaudutaanko ulkopuolisiin.

Raikas tuulahdus politiikan ulkopuolelta?

Voisiko presidentiksi siis päätyä tutkija tai diplomaatti päivänpolitiikan ulkopuolelta? Esimerkiksi kokoomus saattaisi havitella ehdokkaakseen vaikkapa Suomen Yhdysvaltain-suurlähettilästä Mikko Hautalaa tai Ulkopoliittisen instituutin johtajaa Mika Aaltolaa.

Jälkimmäinen on suurelle yleisölle tuttu lukemattomista esiintymisistään mediassa, mutta ei päivänpolitiikasta. Hautala on työskennellyt ennen Washingtonin-komennustaan Moskovassa vastaavassa tehtävässä. Tätä ennen hän toimi presidentti Niinistön kabinetissa ulkopoliittisena neuvonantajana.

–  He ovat suurelle yleisölle aika tuntemattomia ja heidän kansansuosionsa rakentuminen voi olla vaikeaa. Asiantuntemusta olisi varmasti riittävästi, mutta miten se pystyttäisiin kääntämään voittoon asti riittäväksi kannatukseksi, on isompi kysymys, Elo summaa.

Aaltolalla on riittänyt suosiota mielipidekyselyissä, ja muun muassa konkariedustaja Ben Zyskowicz on pitänyt hänen nimeään esillä. STT:n käymien keskustelujen perusteella eräät kokoomuslaiset kuitenkin tuskailevat, haluaako puolue päätyä ulkopuoliseen ehdokkaaseen.

Lue myös: MT:n kysely: Haavisto suosikki presidentiksi – seuraavaksi eniten kannatusta Rehnillä ja Aaltolalla

Perussuomalaisillakin kapea kärki

Entä olisiko perussuomalaisilla mahdollista löytää menestyvä ehdokas?

–  Perussuomalaisten kärki on aika kapea, ja he jakavat vahvasti kansaa. Ainoa nimi olisi Jussi Halla-aho, jolla voisi olla sekä puolueen piirissä että kansan parissa jonkinlaiset edellytykset. Hänen lisäkseen on vaikea nähdä, että sellaista henkilöä olisi, joka tämän presidentti-instituution osalta olisi varteenotettava, Elo sanoo.

Perussuomalaisen nykyinen puheenjohtaja Riikka Purra on vedonnut edeltäjäänsä, että tämä ryhtyisi puolueen ehdokkaaksi.

Halla-aho profiloitui Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana erityisesti Ukrainan kriisissä. Halla-ahon rasitteena on korkeimman oikeuden sakkotuomio uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vuodelta 2012.

–  Jos Halla-aho lähtisi ehdolle, hän olisi mukana kärkikahinoissa, ja se saattaisi sekoittaa muiden puolueiden pakkaa. Mutta toisaalta, hän jakaa vahvasti näkemyksiä, Ruostetsaari täydentää.

Perussuomalaisten edellinen presidenttiehdokas Laura Huhtasaari on palannut eduskuntaan EU-parlamentaarikon tehtävästä. Vuoden 2018 presidentinvaalissa hän sai vajaat seitsemän prosenttia annetuista äänistä.

Presidentti nähdään perinteisesti puoluepolitikoinnin yläpuolella olevana ja kansaa yhdistävänä hahmona.

–  En näe kauhean suuria edellytyksiä, että perussuomalaisilta voisi löytyä sellainen henkilö, Elo sanoo.

Ovatko demaritkin yhden nimen varassa?

SDP:n väistyvä puheenjohtaja Sanna Marin on painokkaasti todennut kerran toisensa jälkeen, että ei lähde ehdolle. Pitkän poliittisen uran tehnyt Eero Heinäluoma on ilmoittanut, että ei ole käytettävissä. Niinpä puolueessa katsotaan, mitä kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava EU-komissaari Jutta Urpilainen tekee.

Lue myös: HS: Eero Heinäluoma ei pyri presidenttiehdokkaaksi

–  SDP:llä on kokeneitten poliitikkojen osalta vaihtopenkki aika ohut, Elo luonnehtii.

Niin kutsuttuna Afrikka-komissaarina ja Suomen päivänpolitiikan jättäneenä Urpilainen on jäänyt varjoon muun muassa Ukrainan sodan vuoksi, eikä häntä juuri ole näkynyt Suomen poliittisessa keskustelussa.

–  Demareissa joudutaan miettimään, onko Urpilaisella riittävää kansansuosiota, Elo sanoo.

Puolue tuskin haluaa toistaa edellisten presidentinvaalien tuloksen, jossa SDP:n ehdokkaana ollut Tuula Haatainen sai noin kolme prosenttia annetuista äänistä.

–  Kyllä SDP on ongelmissa, jos Urpilainen ei lähde. Veikkaukseni on, että tuolloin joku kokeneesta kaartista uhrautuisi, Ruostetsaari sanoo ja huomauttaa, että tästä asetelmasta on sekä ehdokkaan että puolueen vaikea motivoitua kampanjaan.

Kolmas kerta?

Kannatuskyselyissä pitkään kärkisijoilla on ollut ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.), joka ryhtyessään ehdokkaaksi olisi mukana kolmatta kertaa. Edellisissä vuoden 2018 vaaleissa Haavisto keräsi noin 12 prosentin ääniosuuden.

Haaviston tunnettuus saattaisi kannatella häntä, mutta samalla hänen tulisi pyristellä irti puoluetaustastaan, kuten Elo asian ilmaisee ja viittaa vihreiden heikkoon nykykannatukseen.

–  Haaviston osakkeita parantaa varmasti, että hän viime vaaleissa kohtuullisen hyvin haastoi Niinistöä. Nyt kun vahvin kilpailija ei ole ehdolla, se tavallaan parantaisi Haaviston edellytyksiä.

Lue myös: Ulkoministeri Pekka Haavisto nousi IS:n presidenttikyselyn kärkeen

Harmaa eminenssi

Keskustan mahdollisena ehdokkaana on jo pitkään mainittu Suomen Pankin pääjohtaja ja EU-kokenut Olli Rehn. Väistyvä suosittu puolustusministeri Antti Kaikkonen on kieltäytynyt kunniasta. Venäläispankki Sberbankin hallituksessa istuneen entisen pääministerin Esko Ahon mahdolliset pohdinnat lienee päättänyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Rehnin asemaa vaikeuttaa niin ikään keskustan heikko kannatus, joka vähentää potentiaalista äänestäjäkuntaa. Toisaalta Rehnillä voisi olla mahdollisuus nousta yleisporvarilliseksi ehdokkaaksi, sillä kokoomuslaiset tuskin häntä vierastaisivat, Ruostetsaari aprikoi.

–  Rehnin suuri haaste on karisman puutteessa. Hän on jotenkin harmaa ja virkamiesmäinen. Miten hän pystyy puhuttelemaan äänestäjiä, on hänelle akilleenkantapää.

Kimmo Elo luonnehtii Rehniä poliittiseksi konkariksi ja talousosaajaksi. Mutta.

–  Haasteena olisi, miten hän pääsisi Suomen Pankin pääjohtajan roolista ja pystyisi luomaan kansainvälispoliittisen profiilin, sillä se on kuitenkin presidentin kannalta olennainen, Elo sanoo.

Haavistoa ja Rehniä yhdistää Elon arvioissa, että he ovat hieman etäisiä suuren yleisön silmissä.

–  He eivät ole leimallisesti kansanmiehiä, jos sen sanoo nyt näin.

Lue myös: Lähteekö Olli Rehn presidenttikisaan? Suoraan kysymykseen epäsuora vastaus MTV:n Uutisextrassa

Juttua korjattu 16.5.2023: Jutusta on poistettu haastateltavan sitaatti, jossa tämä sanoi, että Rehnillä on ollut vaikeuksia tulla valituksi kaikissa vaaleissa. Rehn valittiin esimerkiksi Euroopan parlamenttiin vuonna 2014 keskustan tuolloin suurimmalla äänimäärällä.