Monien tunnettujen henkilöiden viimeiset sanat ovat osa kulttuurihistoriaa. Viimeisiin sanoihin ajatellaan kätkeytyvän jotakin erityisen syvällistä, valaisevaa ja opettavaista. Viimeisten sanojen sisältö ja olosuhteet, joissa sanat on lausuttu, koskettavat ihmisiä edelleen.
- Usein viimeiset sanat koetaan viesteinä, joissa kuolevat haluavat sanoa jotain tärkeää läheisilleen. Ne voivat kertoa paitsi lausujastaan myös siitä aikakaudesta, jolloin he elivät, sanoo teologian tohtori Simo Ylikarjula.
Toisinaan viimeisiä sanoja on koetettu myös keksiä. Ylikarjulan mielestä ihmiset yrittävät huumorilla kenties helpottaa kuoleman pelottavuutta.
- Esimerkiksi "mennään lähemmäs seuraamaan moukarinheittoa" ei todennäköisesti ole kenenkään viimeinen lause.
"Don't worry, be happy"
Nämä sanat jäivät intialaisen pyhän miehen Neher Baban viimeisiksi. Sanomansa jälkeen hän aloitti vaitiololupauksen, eikä pukahtanutkaan yli neljäänkymmeneen vuoteen. Sanat ovat jääneet silti ihmisten mieleen - onhan niistä tehty laulukin.
Toisinaan viimeiset sanat saattavat olla humoristisia joko vahingossa tai tahallaan. Esimerkiksi eräs sodassa kaatunut päätti päivänsä näin:
- Eihän vastustaja voi osua edes elefanttiin tältä etäisyydeltä.
Toisin kävi.
Napoleonin sisar Elisa Bonaparten tehdessä kuolemaa, joku totesi kuolinvuoteen äärellä, että "mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema". Elisa vastasi:
- Paitsi verot.
Usein henkilön ammatti on näkynyt viimeisissä sanoissa. Eräs ranskalainen kielitieteilijä lausui esimerkiksi näin:
- Olen kuolemaisillani tai aikeissa kuolla; kumpikin ilmaus on korrekti.
"Siellä on hyvin kaunista"
Titanicin uppoamisen jäljiltä on jäänyt myös jonkin verran talteen viimeisiä sanoja. Esimerkiksi tuolloin maailman rikkain mies, Johann Jacob Astor, lausui uppoavassa laivassa vaimolleen:
- Näen sinut kultaseni myöhemmin.
Neljän kuukauden päästä pelastunut vaimo synnytti Astorille poikalapsen.
Joskus viimeiset lauseet voivat olla hyvinkin koskettavia. Eräs seitsemänvuotias amerikkalaistyttö lensi yksin pienlentokoneella, kun hänelle tuli ongelmia. Lennonjohtoon kuuluivat pikkutytön surulliset sanat:
- Äiti, kuuletko sateen? Haluan vain pois koneesta.
Keksijä Thomas Alva Edison lausui kuollessaan jotain, minkä sanoma jää arvoitukseksi. Hän sanoi:
- Siellä on hyvin kaunista.
Tarkoittiko Edison lauseellaan kuoleman jälkeistä elämää vai syksyistä luontoa?
Niin, ja Aleksis Kiven viimeisiksi sanoiksihan jäivät sanat "minä elän". Kivi oli oikeassa, sillä hän elää kirjojensa kautta edelleen.
Lisää merkkihenkilöiden viimeisiä sanoja löytyy Ylikarjulan teoksesta "Minä elän ja muita viimeisiä sanoja" (WSOY).