Kurikkalainen Juha Mieto eli paikallisten alkuasukkaiden kielellä Mietaa, on yksi maamme hiihtohistorian suurimpia hahmoja - paitsi menestyksensä myös ennen kaikkea persoonansa kautta. Hänen kaltaisiaan urheilijoita näkee areenoilla entistä vähemmän.
Mietaa oli hiihtäjänä niin sanotusti kirveellä veistetty. Jo hänen raavas olemuksensa herätti pelkoa ja kauhua kilpakumppaneissa. Kyllä Mieto tekniikankin hallitsi, mutta kaikkein eniten hänen hiihtämisestään huokui alkuvoimainen riuskominen; kun liki 2-metrinen ja reippaasti päälle 100-kiloinen rontti painaltaa menemään sukset savuten pitkin metsiä, niin siitä on leikki kaukana.
Mieto oli tinkimätön urheilija, joka teki kaikkensa pystyäkseen aina parempiin tuloksiin. Jo nuorena hän suorastaan nautti kaikenlaisesta fyysisestä tekemisestä urheilun ohella. Kaikki missä tuli hiki, oli Miedon mieleen. Kun Juhan vanhemmat hankkivat aikoinaan ensimmäisen traktorin kotipelloille, se harmitti Juhaa, joka olisi mieluummin tehnyt työt hartiapankilla; traktori vei monta hyvää harjoitusta mukanaan.
Metsässä kasvanut ja ikänsä reuhannut mies oli kuin tehty urheilijaksi. Kaikkea mahdollista Mieto kokeili, mutta hiihto tuntui kaikkein mieluisimmalta – siinä hän myös oli lahjakkain. Vaikka hän jo hiihti maailmalla kilpaa, pysyivät lentopallo, suunnistus, maastojuoksu ja moukarinheittokin yhä mukana lajivalikoimassa. Mieto valmensi aina itse itseään ja kokeili kaikenlaista. joskus kokeilut onnistuivat, joskus eivät.
Niin upea ura kuin Miedolla onkin, hän on onnistunut välttelemään MM-kisoissa mitaleita ihmeen usein. Plakkarissa on vain 30 kilometrin hopea Falunista 1974 ja 15 kilometrin pronssi Lahdesta 1978. Mukana Mieto oli neljissä MM-mittelöissä yhteensä kymmenellä henkilökohtaisella matkalla ja kolmessa viestissä. Viesteistä sentään lohkesi kahdesti pronssia.
Kaikkein katalimmat olivat tunnelmat Falunissa 1974. Mieto oli superkunnossa, mutta välinekehitys ajoi suomalaisten ylitse; muovisuksilla saavutettiin aivan uudenlainen vauhti, eivätkä jääräpäisesti puisilla lykkineet suomalaiset pystyneet vastaamaan. Tästä huolimatta Mieto oli 30 kilometrillä kakkonen ja 15 kilometrillä neljäs.
Lahden kotikisoissa 1978 välineet olivat tasapuoliset, mutta Puolan superyllättäjä Josef Luszczek kiskoi 15 kilometriä viisi sekuntia Mietoa kovempaa ja vei kultaa. Suomalaisen käteen jäi pronssi.
Oslossa 1982 meni henkilökohtaisilla matkoilla vaihteeksi pieleen; 15 km:llä Mieto oli 6:s ja 30 km:llä 5:s. Viestistä odotettiin paljon, mutta Norja ja Venäjä karkasivat kauas jo alussa. Viimeisessä vaihdossa Suomi oli neljäs, parikymmentä sekuntia DDR:n takana. Kun Mieto lähti ankkuriosuudelle, huusi norjalaiskatsomo rytmikkäästi Mieto, Mieto, Mieto…
Holmenkollenilla aina onnistunut Mieto oli Norjassa vähintään yhtä suosittu kuin Suomessa. Viestin loppusuoralla DDR:n Frank Schröder pisti rajusti Miedolle kampoihin. Itäsaksalainen tuli takaa ja oli jo menossa ohi aivan viime metreillä, kunnes Mieto repi pitkät jalkansa kuolemaa halveksuvaan spagaattiin ja venytti mononsa väkisin ensimmäisenä maalilinjalle. Nivuset varmasti kiljuivat, mutta tulipa MM-pronssimitali. Vaikka Suomi oli selvästi edellä, jaettiin pronssi lopulta kabinettipäätöksellä.
Vielä Seefeldissä 1985 35-vuotias Mieto oli mukana. Siellä kulminoitui hänen jääräpäisyytensä ja puolihulluutensa. Vasta aivan kisojen kynnyksellä kävi ilmi, että luistelutyyli sallitaan kilpailuissa. Tästä huolimatta Mieto lykki kuin mielenosoitukseksi sitkeästi perinteisellä. Sijoitus 15 kilometrillä oli 52:s, ero kultamitalisti Kari Härköseen 5 minuuttia 33 sekuntia. Siihen päättyi Juha Miedon taival MM-areenoilla.
Vaikka Mieto ei koskaan voittanut yhtään arvokisakultaa, on hän yksi Suomen suosituimmista urheilijoista. Kansan silmissä Mietaa on suuri mestari. Hiihtouransa jälkeen Mieto on pätevöitynyt politiikassa, eduskunnassa hän on istunut vuodesta 2007.
(Juttusarjan lähteitä mm: Antero Raevuori: Huippu-Urheilun maailma 4, Helge Nygren: Pitkä latu, Pentti Jussila: Suomen hiihto)
(MTV3)