Moni Pohjois-Suomen lehti Keskipohjanmaa-konsernin alle: Tutkija pelkää paikkakuntien oman äänen katoavan ja paperilehdestä voi tulla harvojen luksusherkku

Yhdistymisiin liittyy yleensä aina saneerauksia eikä Keskipohjanmaa-konsernin (KPK) toimitusjohtajakaan anna takuita, etteikö näin kävisi. Mutta sisältöä hän ei karsisi.

– Hyvin vaikeaa on nähdä, että sisällön kustannuksella lähdettäisiin säästämään, jos muualtakin voi, lausuu KPK:n toimitusjohtaja Mikko Luoma.

– Olemme käyneet läpi kaikki ne lehdet, jotka ostamme ja siellä työskennellään jo nyt niukoin resurssien. Mitään vähentämis- tai yhdistämistarpeita emme tunnistaneet. Ei sillä mitään voittaisi.

– Minulla on sellainen poikamainen usko journalismin merkitykseen, vakuuttaa Luoma.

Lue myös: Liki jokainen Suomen 15 vuotta täyttänyt lukee sanomalehtiä

Kotiseudun ääni katoaa - ja tilaaja

Kaupan myötä Keskipohjanmaa -maakuntalehden rinnalle tulee nyt toinen, Kainuun Sanomat Suomen toisella laidalla. Maakuntalehdet ovat jo vuosia kopioineet toistensa sisältöjä. Tampereen yliopiston mediatutkija, dosentti Katja Lehtisaari sanoo, että tämä on jo näkynyt lukijauskollisuudessa.

– Tällainen kehitys on riski moniarvoisuudelle. Lukija kokee, että lehti jää etäiseksi, jos oman paikkakunnan ääni ei kuulu tarpeeksi.

Toimitusjohtaja Luoman mukaan yhteistyön pitää painottua yleisiin kotimaan ja ulkomaan uutisiin. Levikkien lasku on joka tapauksessa realismia ja se tulee jatkumaan, siis erityisesti paperilehtien,  myöntää myös KPK:n toimitusjohtaja.

Digilehdeksi ei kelpaa paperilehden kopio

Mediatalot pyrkivät nyt tietysti säilyttämään lukijoita digiversioilla, mutta tänään ei enää riitä se, että painettu lehti siirretään identtisesti verkkoon. Pitää tarjota ekstraa ja uutta.

– Pitää olla uusia liittymäpintoja, ei pelkästään tekstiä ja kuvia. Digilehteen voi rakentaa vaikka eläviä maisemakuvia, kuvailee Mikko Luoma.

Lehdistön levikit ovat pudonneet viime vuodet keskimäärin runsaat viisi prosenttia vuodessa. Digitilaukset eivät riitä paikkamaan miinusta. Poikkeuksena on Kauppalehti, jonka kokonaislevikki oli tuoreimman 2019 tilaston mukaan 104 594 kappaletta. Tästä digitilausten osuus oli runsaat 70 prosenttia ja kokonaislevikki niukasti 1,2 prosentin kasvussa.

Myös Helsingin Sanomien kokonaislevikki oli kaksi prosenttia plussalla digitilausten (runsas kolmasosas tilauksista) ansiosta.

Levikkejä ei haluta kertoa

Useat lehdet eivät enää edes halua julkaista vuodesta toiseen miinusmerkkisiä levikkejään. Tutkija pitää tätä julkisuuden kannalta ongelmallisena.

– Nyt puhutaan mieluummin lukijamääristä ja lukijapeitosta. Näin on erittäin vaikeaa seurata mediakentän keskittymistä tai ylipäätään sanomalehdistön tilaa, kun meiltä puuttuvat keskeiset yhtenäiset tunnusluvut, pohtii dosentti Katja Lehtisaari.

Mikko Luoma muistuttaa, että paikallislehdistössä on vielä erityinen voimansa. Niiden levikkien laskukin on alhaisempaa kuin maakuntalehtien, alle viiden prosentin.

– Paikallislehtien voima on paikallisissa uutisissa. Jos niissä aletaan julkaista toisista lehdistä kopioituja juttuja, se kostautuu nopeasti, kuvailee Mikko Luoma.

– Paikallislehden lukijan kynnys antaa palautetta lehdelle on hyvin matala.

Miten kauan paperilehtiä enää tehdään?

Kun lehtien levikit ovat pudonneet tuhansia kappaleita vuosittain, miten kauan on enää järkevää painaa ja jaella paperilehteä.

– En usko, että painettu sanomalehti kuolee vielä vuosiin, sanoo mediatutkija Katja Lehtisaari.

– Sanomalehti säilyy paperisena, mutta lähitulevaisuudessa siitä voi tulla niin kutsuttu niche-tuote. Niitä julkaistaan vähän ja tilaushinnat ovat niin kalliita, että vain harvoilla ja valituilla on varaa.

– Onhan sitä kipurajaa mittailtu, vastaa KPK-yhtiöiden toimitusjohtaja Mikko Luoma.

– Vielä jokin aika sitten uskottiin, että 20 00 on levikkiraja, jolla seitsenpäivästä maakuntalehteä on järkevää  julkaista. Mutta niin vain moni julkaisee tänään tämänkin alle jäävillä luvuilla.

Niinpä Luomakin on valmis laskemaan rajaa.

– Niin kauan kuin puhutaan viisinumeroisista luvuista, ollaan kipurajan paremmalla puolella.