MTV:n historiasta hurjat ja hilpeät muistelmat: Työkeikoilla tapeltiin poliisin kanssa ja siivottiin lantaa studiosta – näin Suomen viihde ja draama on kulkenut Pöllölaakson kautta

Kaikenlaista sattui joskus analogisina aikoina, kun MTV:n uutiset olivat haave vain, mutta viihdettä ja draamaa tehtiin laajalla pensselillä. Maikkarin entinen tiedotustoimittaja Juha Särkelä on koonnut monipuoliset muistelmat.

Muistoja Pöllölaaksosta (toim. Juha Särkelä) on jykevä opus, jossa vanhan Maikkarin väki muistelee. Osa muistaa kiltisti sen, minkä tohtii, ja osa "hiukkasen" reippaammin.

Ensin mainittu tarkoittaa uuvuttavia nimi- ja ohjelmaluetteloita, mitä tehtiin ja missäkin. Pääasia, että mukana oltiin.

Mutta sitten on se toinen osasto, jonka tarinat naurattavat enemmän kuin paras komiikka – koska ne ovat totta. Tässä tarinoista vain muutama toimittajan lyhennelminä.

Osaakohan rouva kauppaneuvos uida?

Kauppaneuvoksettaren linnassa tehtiin perheohjelmaa 70-luvulla. Kun show oli purkitettu, rouva tarjosi ruokaa ja juomaa. Ja pian oltiinkin jatkoilla uima-altaalla väkevämmän tarjoilun kera.

Eräs MTV:n työntekijä kysäisi kollegaltaan, mahtaisiko kauppaneuvoksetar osata uida. Kokeillaan, sanoi kaveri ja tuuppasi rouvan vaatteet päällä altaaseen. Kohta siellä polski isompikin sakki enemmän tai vähemmän vaatetettuina.

Kun ilta oli ohi, kauppaneuvoksetar vilkutteli rintaliivisillään, että olipa hauska ilta. Seuraavalla viikolla eräät henkilöt päätyivät Maikkarin johdon puhutteluun. Nyt tulee potkut, he ajattelivat. Tuli kutsu kauppaneuvoksettaren 60-vuotisjuhlille.

Ufomies lähetti piispan helvettiin

Legendaarinen ohjaaja Juhan af Grann siirtyi uransa loppuvaiheessa maan ulkopuolisten asukkaiden tulkiksi, mutta 70-luvulla hän oli aikansa kova dokumentaristi – ja jo tuolloin hyvin värikäs persoona.

Hän ohjasi historiaa kirjanneen Luova valtiomies -elokuvan, päähenkilönä Urho Kekkonen.

UKK:n Lapin hiihtoreissulla filmikamera käy. Kekkonen hiihtää kärjessä ja jäljessä adjuntantit sekä liuta kuuluisia perässähiihtäjiä – poliitikkoja ja johtajia. Ohjaaja huomaa, että taustalle on ilmestynyt tarpeettomia turisteja. ”Painukaa helvettiin sieltä takaa, pois kuvasta!” karjuu af Grann.

Arvovaltaiset perässähiihtäjät, joukossa myös Kuopion piispa, käsittivät olevansa af Grannin raivon kohde ja luikkivat syrjään pitkin metsää.

Kivikasvot – silkkaa sutta ja hevonpaskaa

Kivikasvot paljastuu kirjassa melkoiseksi rockbändiksi. Lauluyhtyeellä oli oma show ja paikkoja pantiin välillä remonttiin – sananmukaisesti haisten.

Yhtyeen idealinko Ismo Sajakorpi keksi, että yläilmoista kaadetaan jauhoa esiintyjien päälle. Jauho levisi ympäri studion. Kameroita puhdistettiin viikon verran. Sajakorpi toi myös aivan yllättäen hevosen ohjelmaan. Ennen kuvausta hevonen laski lantansa studion ovelle.

Sajakorpi ohjasi myös viikinkidraamaa ja hankki metsään tuulikoneeksi hydrokopterin. Kun se lyötiin käyntiin, ilma oli sakeanaan risuja, käpyjä ja hiekkaa. Kameramiehet saivat kaiken moskan päälleen ja kameroiden linssit tuhoutuivat. Koulutetut schäferit juoksivat ulisten pakoon. Niiden piti esittää sarjanäytelmän susia.

Kun jäljet oli korjattu, Sajakorpi vaihtoi tuulikoneeksi helikopterin. Koirat eivät sietäneet tätäkään. Lopulta viikinkidraamasta tuli melko tyyni.

Vain yhden sanan lipsahdus

Jorma Pulkkisen  Ruutuässä oli suosittua ajankulutusta. Lähetykseen soittaneet kansalaiset arvuuttelivat, kuka julkkis paljastuu ruutujen alta. Joskus voi lipsahtaa, jos juontajan korvanappiin huudetaan mitä sattuu yhtä aikaa, kun pitäisi juontaa.

Ohjaaja Heikki Huttunen (sittemmin Huomenta Suomen viidakkomies) huusi ”voi vittu” samaan aikaan, kun juontajan piti sanoa ”yksi pikku juttu”. Pulkkisen "juttu" muuttui – suorassa lähetyksessä.

Saako putkareissusta tuplapalkan?

Risto Linnus oli niin ikään MTV:n legendaarinen hahmo, ohjaaja ja tiukkaotteinen luottamusmies.

Sosialistisessa Puolassa kuvausmatkalla ollut MTV:n ryhmä filmasi hiukan väärässä paikassa ja joutui putkaan. Muutaman tunnin kuluttua kaikki vapautettiin. Linnus soitti ohjelmajohtajaTauno Äijälälle ja kysyi, voiko putka-ajan merkata hälytystyöksi (tuplapalkka). Äijälä kuittaili, että ”kommunisti pidätti kommunistin”.

Aitiopaikka - siis oma teatteri

Särkelän toimittama 600-sivuinen Muistoja Pöllölaaksosta ei ole pelkästään hurjien ja hilpeiden tarinoiden arkisto. Kirjassa kuvataan laajasti yhtiön viihteen ja draaman historiaa.  

MTV:llä oli oma teatteri 1965-2000. Aitiopaikalla esitettiin pitkiä tv-näytelmiä klassikoista aikansa kotimaisiin.

Näytelmäkirjailijoiden lista on vaikuttava: Tsehov, Dostojevski, Ibsen, Miller. Minna Canth, Hannu Salama, Marja-Leena Mikkola, Veikko Huovinen, Marja-Liisa Vartio, Heikki Turunen, Juhani Peltonen. Ja niin edelleen.

Kirja sisältää myös ohjaaja Markku Onttosen kirjoittaman MTV-teatterin historiikin. Onttonen ei ehtinyt omaa kirjaa julkaista.

Joka syksy hukuttiin postikortteihin

MTV oli myös musiikin johtava estradi oman viihdeosaston luotsaamana. Syksyn sävel kokosi 70-luvulla yli kaksi miljoonaa katsojaa. Maikkari hukkui postikortteihin, kun voittajaa äänestettiin. Myös Levyraati ja Toivotaan toivotaan olivat hyvin suosittuja, molemmissa juontajana Jukka Virtanen.

Toivotaan toivotaan oli hyväntekeväisyysohjelma, johon pääsi joskus myös työväenlaulajia. Näissä jaksoissa hyväntekeväisyystuotto jäi ohjelmajohtaja Äijälän mielestä alle tavoitteen ja tämäkin oli kuulemma Risto Linnuksen syytä.

Uutisista kirjassa kerrotaan melko vähän, koska teos on ennen muuta kunnianosoitus 1957 perustetun Maikkarin alkuvuosikymmenien työntekijöille. Hyvä näin. Uutisten historia ansaitsee vielä omat muistelonsa.

Maikkari sai omat uutiset 1981 ja oman valtakunnallisen kanavan 1993. Vuokralaisuus Ylen kanavilla loppui – ja MTV3:n katsojaosuus nousi suuremmaksi kuin Ylen kahden kanavan yhteensä.

MTV sai kaikki viihteen ja draaman tähdet

Kirja ansaitsee pisteet henkilöhakemistosta. Se todistaa, että MTV:n läpi kulkivat kaikki suomalaisen viihteen ja draaman tekijät, dokumenttituotantoa unohtamatta.

MTV jakoi vielä 2000-luvun alussa jopa kulttuuripalkintoa ja tuki nuorten soittajien klassista Vivo-orkesteria.

Yksi merkkihenkilö kirjasta silti puuttuu: Hannu Karpo. Huippusuosittu Karpolla on asiaa oli herroja vastaan taistelevan korpikansan realitya ennen kuin tosi-tv:stä tiedettiin mitään.

Kuten eräs kirjan muistelija toteaa: nykyisellä MTV:llä ei ole historiaa lainkaan. Se on hukattu.

Menneitä ei pidä haikailla, koska ohjelmia tehdään tänään digiajan yleisölle, mutta jokaisen yrityksen tulisi tuntea historiansa – kunnioittaa sitä ja alan pioneereja.