Elsalvadorilainen Maria Teresa Rivera ei tiennyt olevansa raskaana, kun hän synnytti elottoman sikiön vuonna 2011. Seuraavaksi hänet kyyditettiin vankilaan, jossa hän kuuli olevansa syytettynä lapsen murhasta. Lähes viisi vuotta myöhemmin Maria Teresa pääsi vapauteen ja sai turvapaikan Ruotsista.
On marraskuu 2011 El Salvadorin pääkaupungin San Salvadorin laitamilla. 28-vuotias tehdastyöläinen Maria Teresa Rivera herää aamuyöllä janoon. Hänellä on heikko olo, mutta hän nousee sängystä juodakseen ja kävelee samalla pihan perällä sijaitsevaan ulkokäymälään. Yön pimeydessä nainen menettää tajunsa ja kaatuu maahan.
Kun Riveran kanssa asuva anoppi löytää Maria Teresan makaamasta verilammikosta, hän hälyttää apua. Anopilla ei vielä ollut aavistustakaan, mistä oli kyse.
Kun hädin tuskin hengissä selvinnyt Maria Teresa herää sairaalassa, hänen ranteensa on kahlittu käsiraudoilla sairaalapedin laitaan.
”Tapoit lapsesi.” Nämä olivat ensimmäiset sanat, jotka iskostuivat Maria Teresa Riveran tajuntaan. Lääkärit olivat ottaneet yhteyttä poliisiin ja raportoineet naisen tilan viittaavan synnyttämiseen. Poliisit löysivät Maria Teresan pyörtymispaikalta kuolleen sikiön. Nainen nukkui seuraavan yönsä vankilassa.
Syksyn kynnyksellä Maria Teresa Rivera (vas.) vieraili monen muun maailmalla tunnetun ihmisoikeuspuolustajan kanssa Helsingissä puhumassa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn seminaarissa.
40 vuoden vankeustuomio
El Salvadorissa abortti on rikos siinä missä ihmisen surmaaminenkin. Maria Teresa tosin ei ollut tehnyt aborttia, koska hän ei edes tiennyt odottavansa lasta. Kuukautiset olivat tulleet tavalliseen tapaan, eikä mikään muukaan terveydentilassa viitannut raskauteen.
Viranomaiset eivät uskoneet Maria Teresan selitystä tai sitä, että kyse oli raskauden aikaisesta komplikaatiosta, joka johti keskenmenoon. Oikeudenkäynnissä syyte abortista jyrkentyi lapsensurmaan ja Maria Teresalle langetettiin enimmäisrangaistus vankeutta.
Hän oli ensimmäinen nainen, jolle annettiin täydet 40 vuotta vankeutta lapsensurmasta El Salvadorissa. Pian hänen kasvonsa olivat uutisvälineissä ulkomaisia medioita myöten.
Kun Maria Teresa asteli vankilaan, kotiin jäi kuusivuotias poika. Maria Teresa oli jäänyt lapsen yksinhuoltajaksi parikymppisenä väkivaltaisen miehen lähdettyä kotoa.
– Minulle langetettiin 40 vuoden vankeustuomio jostain, mitä en ollut tehnyt. Toistuvasti sanoin olevani syytön, mutta minua ei kuunneltu, nyt 36-vuotias Rivera kertoo MTV Uutisten haastattelussa Helsingissä.
Maria Teresa Riveran kotimaa El Salvador on Väli-Amerikassa sijaitseva kuuden miljoonan asukkaan valtio. Nykyisin hän asuu Ruotsissa.
Rivera kuvailee vankilaolosuhteita epäinhimillisiksi. Sadalle hengelle suunniteltuun nukkumasaliin oli sijoitettu 250 naista. Vangeilla ei ollut aina riittävästi vettä, ruokaa tai lääkkeitä.
– Vankiloissa naisia kuolee jatkuvasti lääkepulan vuoksi, mutta vain harva uskaltaa puhua vankiloiden epäkohdista. Valtiovalta vaientaa liian äänekkäät kriitikot uhkaamalla heidän perhettään, Rivera kertoo.
Myös muut naisvangit syrjivät lapsenmurhasta tuomittuja naisia ja pitävät heitä hierarkian alimpina. Riveraa kutsuttiin nimellä mata niños, vauvantappaja.
Takana rankka lapsuus
Maria Teresa Riveran elämä ei ollut helppoa ennen vankilaakaan, sillä hän jäi orvoksi viisivuotiaana, kun hänen äitinsä katosi El Salvadorin sisällissodan myllerryksessä.
Nainen kertoo äitinsä olleen ihmisoikeustaistelija, joka oli aina heikompien puolella.
– Muistan, kun olin viisivuotias ja äitini painotti minulle, että olemme kaikki samanarvoisia, Maria Teresa muistelee.
Kun Maria Teresa oli kahdeksanvuotias, hänet raiskattiin kesken koulumatkan. Hänen tätinsä syyttivät siitä tyttöä, koska hän oli kävellyt pimeillä teillä.
Myöhemmin Maria Teresa ja hänen veljensä laitettiin orpokotiin.
El Salvadorissa syytteitä peukaloidaan oikeudenkäynteihin
Naisten tilanne ei ole aina ollut yhtä tukala El Salvadorissa. Ennen vuotta 1998 nainen saattoi saada abortin, mikäli raskaus uhkasi hänen terveyttään tai henkeään, tai jos raskaus oli saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä.
Katolisen kirkon ja oikeistopoliitikkojen vaatimuksesta aborttilainsäädäntöä kiristettiin ja abortista tuli laitonta kaikissa olosuhteissa.
Nykyisin lääkäreiden kädet ovat usein sidotut hätätilanteissa, vaikka äidin henki olisi vaarassa. Esimerkiksi kohdunulkoisissa raskauksissa lääkärit eivät voi puuttua tilanteeseen, ennen kuin sikiö on todistettavasti kuollut.
Aktivistien mukaan monet tuomituista naisista ovat saaneet keskenmenon. Maria Teresan tavoin monet muut naiset ovat kiirehtineet sairaalaan hoitoon, ja päätyneet käsirautoihin sairaalasängyssään.
Aktivistit vaativat abortin vuoksi vankilaan joutuneiden naisian vapauttamista San Salvadorissa 2014.
Naistenpäivänä 2019 mielenosoittajat marssivat San Salvadorin kaduilla vaatien aborttikiellon kumoamista ja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamista.
El Salvadorin valtaapitävät tietävät, että ulkomailla ankaraa kieltoa ei katsota suopeasti. Maria Teresa kertoo, että syytteitä vääristelemällä maan viranomaiset saavat tilanteen näyttämään kansainvälisen yhteisön silmissä siltä, että El Salvadorissa naiset eivät joudu vankilaan abortin vuoksi.
Vaikka alun perin naiselle kerrottaisiin vangitsemisen syyn olevan abortti, oikeustuomioistuimessa naista syytetään lapsensa murhasta. Espanjaksi rikosnimikkeenä käytetään termiä homicidio agravado, joka on lähimpänä Suomen rikoslainsäädännön lapsensurmaa. El Salvadorissa enimmäistuomio lapsensurmasta on 30–40 vuotta.
– Näin voidaan sanoa, ettei El Salvadorissa ole naisia, jotka olisi tuomittu abortista. Maassa on ainoastaan naisia, jotka tappavat lapsensa. Tämä ei ole totuus, koska syyttäjä vääristelee tekoja. Tuomio abortista olisi 2–8 vuotta, mutta ei ketään naista tuomita abortista. Kaikki tuomitaan lapsenmurhasta, Maria Teresa kertoo.
Vankilaan saattanut joutua yli 600 naista abortin tai keskenmenon vuoksi
Ei ole olemassa minkäänlaisia vedenpitäviä tilastoja siitä, miten paljon El Salvadorissa tehdään abortteja tai miten paljon naisia tuomitaan aborttien vuoksi. Jonkinlaisia suuntaviivoja antaa elsalvadorilainen kansalaisjärjestö La Agrupación Ciudadana por la Despenalización del Aborto Terapéutico, Etico y Eugenésico, joka taistelee keskenmenojen ja aborttien vuoksi vankilaan joutuneiden naisten puolesta.
Järjestön mukaan vuosina 2000-2014 oikeudessa käsiteltiin 147:n naisen tapausta aborttiin tai keskenmenoon liittyen. Toinen järjestön tilasto kertoo aborttilainsäädännön muista synkistä seurauksista: vuonna 2011 nuorten, 10–19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy oli itsemurha. Noin puolet heistä oli tekohetkellä raskaana.
Eräs toinen naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen keskittyvä järjestö Ipas raportoi, että vuosina 1998–2013 peräti 628 naista vangittiin abortin tai keskenmenon vuoksi.
Maria Teresa on yksi ryhmän nimeltä "Las 17" jäsenestä. Ryhmän kaikki 17 elsalvadorilaista naista tuomittiin vankeuteen aborttilainsäädännön vuoksi.
Vankiloihin joutuneita naisia yhdistää köyhyys
Maria Teresa kertoo, että El Salvadorissa vankilaan abortin tai keskenmenon takia päätyvät köyhät ja kouluttamattomat, usein maaseudulta kotoisin olevat naiset. Varakkaat naiset matkustavat kahden tunnin lentomatkan päähän Miamiin tai muualle rajan taa yksityisklinikoille.
– El Salvadorin vankiloissa ei ole ainuttakaan naista, jolla on korkea taloudellinen asema. El Salvadorissa naiset ovat yhteiskunnan alimmilla portailla. Naisen tehtävä on pysytellä kotona.
YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CEDAW) ilmaisi huolensa El Salvadorin naisten tilanteesta raportissaan vuonna 2017. CEDAW suositteli maata laillistamaan abortin ainakin tapauksissa, joissa se on saanut alkunsa raiskauksesta tai voisi uhata naisen tai lapsen henkeä.
Hengenvaarallisten itse tehtyjen aborttien lisäksi komitea huomautti pitkistä pidätysajoista ennen oikeudenkäyntejä ja kohtuuttomista tuomioista. Komitea piti räikeänä epäkohtana myös sitä, että El Salvadorissa keskenmenot voivat johtaa vankilaan.
Vaikka El Salvadorin aborttilainsäädäntö on maailman tiukimmasta päästä, ei maa ole ainoa. Kuudessa muussa Latinalaisen Amerikan maassa abortti on kaikissa olosuhteissa kiellettyä: Haitissa, Hondurasissa, Nicaraguassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Surinamissa ja Jamaikassa.
Vain neljässä valtiossa Latinalaisessa Amerikassa nainen saa abortin omasta toiveestaan ilman terveysperusteita.
Aborttiriita vesitti kansainväliset tavoitteet 25 vuotta sitten
Kansainvälisellä tasolla seksuaali- ja lisääntymisoikeudet määriteltiin ensimmäisen kerran YK:n väestörahasto UNFPA:n väestö- ja kehityskonferenssissa Kairossa vuonna 1994.
Kansainvälisen mediahuomion keskelle ajautunutta konferenssia pidettiin silti epäonnistuneena, sillä jäsenvaltiot päätyivät riitelemään abortista ja sen roolista naisten terveyden kontekstissa.
Siitä huolimatta Kairossa 179 valtiota allekirjoitti julistuksen, jossa luvattiin edistää naisten oikeuksia omaan kehoonsa niin, että naiset saavat itse päättää miten, milloin ja kuinka usein tulevat raskaiksi ja synnyttävät. Julistus ei velvoittanut jäsenmaita noudattamaan sitä.
Abortin laillisuus vaihtelee valtioittain, joten UNFPA tyytyy yhä korostamaan perhesuunnittelua ja ehkäisyvälineiden saatavuutta ensisijaisina tapoina edistää globaalia seksuaaliterveyttä.
Kansainvälistä väestökonferenssia ei olla sittemmin järjestetty. Eräänlainen uusi yritys on luvassa pian, sillä Kenian Nairobissa tämän vuoden marraskuussa pidettävä ICPD25-konferenssi järjestetään Kairon konferenssin 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Aborttikeskustelua tuskin voidaan välttää Nairobissakaan.
"Me synnytämme, me päätämme", lukee naisten kyltissä San Salvadorissa naistenpäivänä 2019.
Ruotsista turvapaikan saaneesta Maria Teresasta tuli maailman ensimmäinen ”aborttipakolainen”
Maria Teresan tarina päättyi lopulta hyvin. Vuonna 2016 hänen tapauksensa otettiin uudelleen tuomioistuimen käsiteltäväksi ihmisoikeusjärjestöjen kampanjoinnin ja kansainvälisyyden julkisuuden ansiosta.
Tuolloin Maria Teresa oli ollut vankilassa jo neljä ja puoli vuotta. Hänet vapautettiin todisteiden puutteen vuoksi, vaikka syyttäjä vaati hänen vangitsemistaan loppuun saakka.
Ei mennyt kauaa, kun syyttäjä vaati jälleen uusintaistuntoa, ja Maria Teresaa alkoi pelottaa. Entä jos jostain ilmestyisi tekaistu todiste ja hänet passitettaisiin takaisin vankilaan? Entä jos hän ei joutuisi vankilaan, mutta ei saisi töitä, koska hänen kasvonsa olivat tutut lehtien lööpeistä? Entä jos hänen pojalleen tehtäisiin pahaa äitinsä maineen takia?
Maria Teresa ei kokenut oloaan El Salvadorissa turvalliseksi.
– Viranomaiset halusivat hiljentää minut, koska olin puhunut ihmisoikeusrikkomuksista vankilassa. Niinpä minuun kohdistui vainoa ja uhkia. Siksi minun piti jättää se vähä mitä minulla oli ja lähteä maastani, hän sanoo.
Maria Teresa osoittamassa mieltä San Salvadorissa vuonna 2016 keskenmenon vuoksi vankilaan 30 vuodeksi tuomitun Teodora del Carmen Vasquezin puolesta.
Vuonna 2017 Maria Teresa ja hänen nyt 14-vuotias poikansa saivat poliittisen turvapaikan Ruotsista. Samalla Maria Teresasta tuli maailman ensimmäinen ihminen, joka sai turvapaikan aborttilainsäädäntöön liittyvien syiden takia.
Kansainvälisessä mediassa hänet nimettiin ”aborttipakolaiseksi.”
Ruotsi ei päätöksellään suoranaisesti ottanut kantaa El Salvadorin aborttilainsäädäntöön, mutta perusteli turvapaikkapäätöstä Riveran oikeudellisena ja sosiaalisena vainona ja sillä, että hänet voitaisiin uudelleen tuomita virheellisesti vankeuteen.
"Tunnen itseni vapaaksi"
Tänä päivänä Maria Teresa asuu poikansa kanssa Ruotsissa ja on kiitollinen elämästään pohjoismaassa. Hän kuvailee ilmapiiriä Pohjoismaissa avoimemmaksi kuin Latinalaisessa Amerikassa.
Maria Teresa jatkaa työtään kampanjoiden muiden keskenmenon tai abortin vuoksi vangittujen naisten vapauttamisen puolesta sekä Ruotsista käsin että ulkomailla puhuen.
– Elämä Ruotsissa on mahtavaa. Minulla on sananvapaus, ja se on tärkeintä mitä vain voi olla. Tunnen itseni vapaaksi, nainen hymyilee.
El Salvadorin maaperälle hän ei ole astunut lähtönsä jälkeen.
Jutun lähteinä on käytetty myös: Reuters, Al Jazeera, Independent, La Diaria, Rewire, Amnestyn raportti “Separated families, broken ties. El Salvador: Women imprisoned for obstetric emergencies and the impact on their families."