Suomessa on keskusteltu viime päivinä siitä, onko maamme jakautunut kahtia. Pääkaupunkiseudulla ei ymmärretä maakuntien Suomea, joka äänestää keskustaa ja perussuomalaisia. Kävimme Viitasaarella, äänikuningas Teuvo Hakkaraisen kotiseudulla kyselemässä, miksi perussuomalaiset rynnivät periferiassa edelleen.
– Siihen on yksinkertainen selitys. Pukumiehet eivät kiinnosta ja perussuomalaiset eivät ole pukumiehiä. Ne ovat kansan tasolla, sanoo Marja-Liisa Lappalainen Viitasaaren torilla.
Marja-Liisa Lappalainen uskoo perussuomalaisten vetoavan äänestäjiin tavallisuudellaan.
Viitasaarella Teuvo Hakkarainen nousi eduskuntavaalien ehdottomaksi ääniharavaksi. Koko vaalipiirissä hän piteli neljättä ja viidettä sijaa yhdessä perussuomalaiseksi kääntyneen Toimi Kankaanniemen kanssa.
– Ne ovat tämmöistä niin sanottua tavallista väkeä niin kuin meilläpäin sanotaan, että sen takia varmaan löytyy sitä kannatusta koska tavallista väkeähän löytyy täältä Suomesta, sanoo torin lettukahvion työntekijä Ossi Maalampi.
Onko Suomi siis poliittisesti kahtiajakautunut?
– Kyllä se saattaa vähän näin olla. Ne elävät siellä Helsingissä omassa kiireessänsä sitä omaa elämäänsä ja maaseutu monelta unohtuu, sanoo Aila Heleoja.
Koko Äänekosken vanha puunjalostuskaupunki Jyväskylän kupeessa lähti sekin näissä vaaleissa demareiden kelkasta ja siirtyi perussuomalaisten valtikan alle yhdessä yössä. Selityksiä löytyy.
– Demarit on vanhanaikainen puolue. Sellaista tehdasporukkaa ei enää yksinkertaisesti ole, ihmiset työskentelee palvelualoilla, arvioi Marja-Liisa Lappalainen.
Siinä missä Timo Soini pyrkii saamaan puolueestaan salonki- ja hallituskelpoista, Teuvo Hakkarainen jatkaa politiikan pahana poikana – ja menestyy. Tänään hän jätti tulematta MTV Uutisten haastatteluun Viitasaarella, mutta tällaiset temput eivät hänen kannatustaan nakerra.
– Moni näkee, että se on hupiukko, niin annetaan sille äänet. Se on eräänlainen protesti, sanoo Matti Ollanketo.
Syvempiäkin selityksiä löytyy – niitä pohtii Ossi Maalampi.
– Teuvo Hakkarainen ei piilottele omaa yksityiselämäänsä. Hän tekee töitä ja näyttää että on sahalla töissä, hän on semmoinen tavallinen duunari-ihminen.
– Virheineen päivineen?
– Kyllä, nimenomaan. Ja virheitähän me kaikki tehdään.