Betonin keskellä kuikuilevia metsäkauriita, terassille tunkevia kettuja ja ruokintaa odottavia rottia. Kaupunki muuttaa sinne asettuvien eläinlajien käyttäytymistä tavalla, joka saattaa näyttää ihmisestä oudolta, mutta selittyy elinympäristön muutoksella.
Kaupunkilaistumiseen olennaisesti kuuluva käyttäytymisen muutos on pakoetäisyyden pieneneminen, sanoo ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen Helsingin kaupungilta.
Se tapahtuu nopeasti.
– Arasta eläimestä tulee yllättäen rohkea. Pari vuosikymmentä sitten ketuilla epäiltiin erilaisia tauteja, kun ne vaikuttivat ylikesyiltä eivätkä "jaksaneet paeta". Ylettömän rohkeiksi tulkittuja eläimiä tavataan pitää häiriintyneinä, vaikka yleensä kyse on sopeutumisesta kaupunkielämään, Pakarinen sanoo.
Ympäristötarkastajan mukaan havaittu lajisto muuttuu pääsääntöisesti kahdella tavalla. Eläinlajien määrä kaupunkiympäristössä voi kasvaa, mutta erityisesti muutos näkyy eläinten käyttäytymisessä.
– Kun eläimet eivät enää pelkää liikennettä, ihmistä tai koiria, ihmiset alkavat nähdä niitä enemmän. Tästä syntyy vaikutelma, että eläimiä tulee kauheasti lisää.
Metsäkauris löysi oman lokeronsa
Verrattain uusi helsinkiläislaji on metsäkauris, joka näyttäytyy ihmisille jo varsin usein. Metsäkauris nostaa ihmisen nähdessään päänsä, mutta ei enää pakene.
– Se on lajina vahvassa kaupunkilaistumisvaiheessa, Pakarinen sanoo.
Metsäkaurista kaupunki kiinnostaa, koska sen edustamassa lokerossa ei ole muita lajeja, Pakarinen arvioi. Kaupunki on ollut kauriiton.
Toinen muuttaja on huomaamattomampi. Liito-orava on Pakarisen mukaan löytänyt uusia elinalueita kaupunkimetsistä. Elinpaikkojensa piiloista se vaikuttaa esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun ja kaupunkimetsien hoitoon.
– Liito-orava on viimeisen viiden vuoden aikana asuttanut Helsingin länsi- ja keskiosat. Mahdollista levittäytymistä Lahdentien itäpuolelle selvitetään tänä vuonna.
Liito-orava arvostaa ympäristöä, jossa on kuusia antamassa suojaa ja lehtipuita ruokailuun. Maaseudun puupellot ovat liito-oravan näkökulmasta liian hoidettuja, Pakarinen sanoo. Kaupunkimetsissä puolestaan pyritään vaalimaan eri-ikäistä puustoa ja monilajisuutta.
Siili on hitaana eläimenä suojaton
Kaupunkilajien muutos huomataan myös Korkeasaaren villieläinsairaalassa. Esimerkiksi huuhkajia hoidettiin paljon pari vuosikymmentä sitten. Niiden paikan ovat sittemmin ottaneet sarvipöllöt, joita tulee hoitoon runsaasti, kertoo eläintenhoitaja Andrea Kurtén.
Kaupungissa elävät luonnoneläimet työllistävät eläinsuojeluvalvoja, kertoo Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Kati Pulli.
Yksi suojattomimmista on Pullin mukaan siili. Hitaan liikkumisensa takia ne joutuvat usein ilkivallan kohteeksi ja onnettomuuksiin.
Rinnakkaiselo luonnoneläinten kanssa sujuu parhaiten, kun ne jättää elämään omaa elämäänsä ja pitää huolta siitä, etteivät lemmikkieläimet pääse aiheuttamaan häiriötä, Pulli neuvoo.
– Jos luonnoneläimiä haluaa välttämättä ruokkia, siinäkin on tietyt säännöt. Lintuja ei kannata totuttaa ruokintaan kesällä mökillä, sillä ne tarvitsevat ruokintaa erityisesti talvisin. On myös paljon eläimille sopimattomia ravintoaineita, joista tulee ottaa selvää ennen ruokinnan aloittamista, Pulli sanoo.