Uutuusohjelma Myyrään osallistuva Olli teki paluun purjelautailun äärelle, ja hurahti lajiin heti uudestaan.
Olli, 51, on yksi uutuusohjelma Myyrän kilpailijoista. Hän nauttii matkustelusta golfaten ja purjelautaillen. Purjelautailun Olli aloitti 1980-luvulla 14-vuotiaana.
– Silloinhan laji oli ihan erilaista kuin nykyään. Sen ajan laudat eivät kulkeneet mihinkään, Olli kertoo MTV Uutisten haastattelussa.
LUE MYÖS: Myyrää juontava Roope Salminen avaa uutuusohjelmaa – tästä kilpailussa on kyse!
Harrastus jäi taka-alalle noin 20 vuoden ajaksi, kunnes Olli teki paluun lautailun äärelle. Hän oli lähinnä seurannut vierestä lajin kehittymistä.
– Kymmenen vuotta sitten etsin, että vuokraako kukaan mitään välineitä missään, mutten löytänyt.
Olli löysi kuitenkin surffausseuran nettisivut, joilla ilmoitettiin päivästä, jona pääsisi testaamaan nykyaikaisia välineitä.
– Hurahdin lajiin uudelleen heti. Seuraavalla viikolla tilasin omat varusteeni. Siitä se lähti. Aina kun on vain aikaa kesällä, lähden lautailemaan.
Puoli tuntia uiden rantaan
Olli joutui ikävään onnettomuuteen purjelautaillessaan Hangossa.
Purjelautailu on haastava laji, josta löytyy paloja niin lainelautailusta kuin purjehduksestakin. Olli kertoo, ettei vaaratilanteilta ole vältytty.
– Edelliskesänä olin Hangossa lautailemassa vajaan kolmen kilometrin päässä rannasta, kun purjelautani masto meni poikki.
Paikalla oli muita ihmisiä, mutta alueella missä vahinko sattui, oli kolme saarta peräkkäin, joista Olli oli keskimmäisen kohdalla. Muut olivat toisella puolella saarta, eivätkä nähneet tilannetta. Neuvokas Olli ui itsensä lähimpään saareen.
– Siinä meni noin puoli tuntia. Onnekseni minulla oli kännykkä vesitiiviissä pussissa. Huidoin saarella aikani, jos joku näkisi minut siellä.
Olli soitti Hangon meripelastukseen, ja kertoi tilanteensa. Meripelastuksesta oltiin lähettämässä jo venettä, kun Ollin tuttava näki hänet saarella ja tuli rantaan.
LUE MYÖS: Myyrä-kisaaja Joonaksen uskomaton seikkailu: törmäsi kuristajakäärmeeseen keskellä viidakkoa
– Kerroin kaverilleni mitä minulle kävi, ja hän lähti hakemaan kumivenettä, jolla haki minut pois saarelta.
Tapaus sattui onneksi kesällä lämpimänä päivänä, mutta kylmempään vuodenaikaan tilanne olisi voinut päättyä huonosti.
– Jos välinerikko olisi sattunut syksymmällä, olisi äitiä voinut tulla ikävä.
Kylmäpäisyyttä Ollilta ei siis puutu, mutta miten on kilpailuvietin laita? Olli myöntää, että jos pelaamaan lähdetään, niin lähdetään täysillä. Iän myötä Olli on oppinut kuitenkin jäähdyttelemään hermojaan.
– Välillä tunteet nousee pintaan. Ei ihan tarvitse tuolla jääkiekon harrastesarjan peleissä ottaa lämpöä ja pudotella hanskoja kuitenkaan, Olli naurahtaa.