Missä he ovat nyt: Meteorologi, joka käveli kohti kameraa – hiuksista valtava palautevyöry

Petri Takala tuli tutuksi MTV:n meteorologina. Vuosien varrella sääennusteita seuranneet muistavat varmasti Takalan kaksi tavaramerkkiä: tuuhean poninhännän ja sen, kuinka hän käveli lähetyksen lopussa kohti kameraa.

Nykyään Takala työskentelee Forecan päämeteorologina. Surffausta harrastava mies lähtee vesille, kun hyvät aallot ovat näkyvissä. Surffaus määritti myös Takalan ammatin.

Meteorologiksi surffauksen takia

Petri Takala syntyi vuonna 1968 Forssassa. Suurimman osan lapsuudestaan hän vietti Tammelassa Forssan kupeessa. Lapselle kotipaikan isoin asia oli järvi, jonka rannalla asuttiin. Jo lapsuusajoilta muistuu mieleen asioita säähän ja luontoon liittyen.

– Yksi mieleenpainuva muisto on, kun talvi oli alkamassa. Lähellä oli lehto, minkä läpi virtasi puro. Luonto oli itse padonnut puron veden niin, että koko metsä jäätyi. Muistan, kun luistelimme metsässä puiden ympärillä. Parina talvena yritimme jäädyttää metsää itse, mutta ei se onnistunut, naurahtaa Petri Takala.

"Surffaus on yksi elämäni isoimmista jutuista ja se on välillä vienyt ja hallinnut elämää, kaikki on vähän sitä kautta tullut. Säästä tuli iso juttu jo 15-vuotiaana, kun piti päästä surffaamaan ja piti löytää tuulta."

Petri Takala

Yhtenä kesänä pari vuotta vanhempi serkkupoika totesi, että vesihiihto on hienoa hommaa. Takala ihaili serkkupoikaa ja ajatteli, että niin sen täytyy olla ja alkoi säästää hänkin vesisuksia varten. Kun rahat vesisuksiin oli saatu ja sukset hankittu, serkkupoika oli jo keksinyt, että ei se vesihiihto nyt niin hienoa olekaan, mutta surffaus se vasta hienoa onkin.

– Kokeilin surffausta kerran. Oli kova tuuli ja lentelin sinne tänne eikä siitä oikein mitään tullut. Mutta taas säästettiin rahaa ja vuoden päästä minulla oli surffilauta, kun muut saivat mopon.

Surffaus on kulkenut Takalan elämässä tähän päivään asti ja määrittänyt myös hänen ammattinsa.

– Surffaus on yksi elämäni isoimmista jutuista ja se on välillä vienyt ja hallinnut elämää, kaikki on vähän sitä kautta tullut. Säästä tuli iso juttu jo 15-vuotiaana, kun piti päästä surffaamaan ja piti löytää tuulta. Pian huomasin, että jos kuunteli vain radion merisäätä, ei päässyt ikinä surffaamaan, kun oli aina myöhässä. Silloin päätin, että haluan oppia ennustamaan, missä tuulee.

Tätä haavetta tuki se, että matematiikka oli Takalan vahva aine koulussa. Ensin hän opiskeli Helsingissä yliopistolla matematiikkaa, mutta meteorologiassa matematiikalle tulikin käytännön käyttöä.

Yhtenä kesänä ainejärjestö kyseli, olisiko kesätöihin tulijoita Ilmatieteen laitokselle. Takala pääsi ennustamaan tuulia merisäämeteorologiksi. Opintojen ohessa Takala teki entistä enemmän töitä ja vähitellen kyseltiin, olisiko kiinnostusta tv-meteorologin työhön.

– Aluksi ajattelin, että en halua televisioon. En juuri tykännyt esiintymisestä. Jossain vaiheessa olin sitten venemessuilla pitämässä sääkoulua tuulesta. Se oli tuttu asia ja meni ihan mukavasti. Sattumalta samana päivänä minulta taas kysyttiin, kiinnostaisiko tv-työ. Vastasin messujen jälkeen, että ei se kielto ole enää niin ehdoton. Kohta jo olinkin koekuvauksessa MTV:llä.

Takala aloitti MTV:llä vuonna 1998. Vuonna 2000 MTV alkoi ostaa sääpalveluja Ilmatieteen laitoksen sijaan Forecalta ja MTV:llä työskennelleet meteorologit siirtyivät Forecalle. MTV:llä tv-meteorologit alkoivat tehdä omat ennusteensa kokonaan itse. Aiemmin ennusteet tehtiin keskitetysti ja tv-meteorologi ennemminkin vain esitti ennusteen.

Meteorologi tuli olohuoneeseen asti

Takalan tavaramerkkinä televisiossa ollut kameraa kohti käveleminen tuli käyttöön tahattomasti.

– Minulla meni lähetyksessä aina enemmän aikaa kuin oli sovittu. Ohjaamosta huudeltiin jo korvanappiin, että pitää lopettaa. Halusin kuitenkin sanoa aina kaikki tärkeät asiat, enkä halunnut, että lähetys loppuu kuin seinään. Kävely kohti kameraa oli merkki ohjaajalle, että tiedän, että pitää lopettaa ja tämä on kohta loppumassa, mutta sanon vielä tämän lauseen loppuun, kertoo Petri Takala.

Monenlaista kommellustakin tv-uraan osui.

– Kerran oli ongelmia mikrofonin johdossa ja lähdettiin hakemaan uutta. Ruutuun tuli jo hetkinen-kyltti. Lopulta paikalle saatiin pitkä johto, joka oli kauheassa solmussa polven korkeudella. Yritin sitä selvitellä. Siinä tuoksinassa poninhäntä oli tullut olkapäälle takin kaulukselle ja johtosotkukin todennäköisesti näkyi ruudussa.

Esiintymisvaatteetkin olivat välillä kateissa.

– Tapanani oli käydä vasta juuri ennen lähetystä maskissa ja vaihtaa esiintymisvaatteet viime tipassa. Lähdin hakemaan vaatteita ulkoa autosta ja huomasin, että minulla ei ole kuin pikkutakki eikä muita housuja kuin kukkashortsit. Niillä sitten mentiin lähetykseen ja ohjaaja yritti rajata kuvan niin, että shortsit eivät näkyisi, muistelee Petri Takala.

Petri Takalan hiukset saivat kerran aikaan palautevyöryn MTV Uutisiin. Syynä oli se, että Takala asteli suoraan tv-lähetykseen pitkät, mustat hiukset auki jätettyinä.

– Tämä herätti laajasti huomiota ja sai aikaan hirveästi palautetta. Yhteisesti sovittiin, että hiukset ovat jatkossa kiinni, naurahtaa uutistuotantojohtaja Tomi Einonen MTV Uutisista.

Einonen muistaa myös, miten Takala lähti joku viikonloppu lauantai-iltana Kymmenen Uutisten säälähetyksen jälkeen ajamaan Porin Yyteriin, sillä luvassa oli hyviä surffaustuulia.

– Petri tuli sunnuntaina iltapäivällä takaisin töihin aivan väsyneenä ja silmät merivedestä punaisina, mutta tuulia kehuen.

Stylistin kanssa Takala oli joskus lähtenyt kierrokselle Helsingin kauppoihin etsimään esiintymisvaatteita tv-lähetyksiä varten. Tarinan mukaan yhteisymmärrykseen päästiin ainoastaan yhdestä mustasta poolopaidasta.

Poninhäntä katkesi, kun tv-ura loppui

Televisiossa Takala ennusti 13 vuotta, vuoteen 2011 asti.

– Olen ylpeä, että sain esiintyä MTV:n huippuammattilaisten kanssa. Kyllähän se on asia, joka varmaankin tulee lapsenlapsille kerrottua.

Takala ei kuitenkaan haikaile takaisin ruutuun.

– Oli paljon hyvää ja oli hienoa, että tuli nähtyä tämä, mutta esiintyminen oli kuitenkin se vieras palikka. Olen maalaispoika ja vaikka en ollut hirveästi julkisuudessa, en jotenkin osannut elää julkisuuden kanssa. Poninhännästä oli helppo tunnistaa, joten kaupassa hyllyn takaa joku aina katseli. Siihen ei maalaispoika tottunut. Ehkä minulla oli lisäksi vähän liian tosikkomainen ja meteorologisesti ryppyotsainen asenne. Ihmiset katsovat televisiota viihteenä ja sitten siellä joku vänkää jostain säärintamista, nauraa Petri Takala.

Poninhännän Takala leikkasi pois heti, kun televisiotyö päättyi.

– Poninhäntä oli vähän niin kuin rooliasu ja päätin, että leikkaan sen vasta, kun lopetan televisiossa, niin sen jälkeen ei niin helposti tunnisteta. Nyt on jo ihan eri tilanne mennä vaikkapa kauppaan.

Televisiotyön jälkeen Petri Takala siirtyi Forecalle päämeteorologiksi, missä työssä hän on edelleen. Työtehtäviin ei enää kuulu päivittäistä sään ennustamista, vaan hän muun muassa kehittää tuotteita ja automaattisia ennusteita, tekee sääanimaatioita sekä kouluttaa meteorologeja.

Tuulten perässä Suomessa ja maailmalla

Surffausta Takala harrastaa edelleen, vaikka parin vuoden takainen loukkaantuminen surffatessa saikin aiempaa varovaisemmaksi.

– Sitä ennen ei paljoa pelottanut, mutta nyt miettii, tekeekö voltin vai ei. Epävarmuus tulee, jos aallot ovat huonot. Sitten jään odottelemaan täydellistä aaltoa.

Surffauksesta tulevat mieleen elokuvien kuvat surffaajista helteisen auringon alla. Suomen surffaajat taitavat kuitenkin lähteä kunnon aalloille lähes mihin aikaan vuodesta vaan, vaikkapa vuoden 2012 Antti-myrskyyn marraskuussa tai muihin syysmyräköihin.

Paras surffauspaikka Suomessa on Takalan mielestä Porin Yyteri, joka on parhaimmillaan lännenpuoleisilla tuulilla. Hangossakin pääsee aalloille. Takala on kuitenkin matkustanut paljonkin kunnon aaltoja etsien.

– Jo Virossa Hiidenmaalla, Ruotsissa ja Tanskassa on parempia paikkoja. Opiskeluaikana olimme paljon Etelä-Ranskassa. Sinne mentiin autolla maaliskuussa. Vedet olivat aika kylmiä, jotain 11 astetta.

Takalan perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme jo aikuista lasta. Uutena perheeseen on tullut koira.

– Ennen tykkäsin aina vedestä, mutta nykyään tykkään myös metsästä. Joka päivä mennään koiran kanssa metsään lenkille, toteaa Petri Takala.