Koronaviruksen aiheuttama eristys ei ole uusi kokemus chileläiselle Mario Sepulvedalle, joka joutui olemaan yli kaksi kuukautta eristyksissä ulkomaailmasta vuonna 2010.
Katso yllä oleva video: Koronavirus muokkaa ajatteluamme – miten jaksaa arjessa perimmäisten kysymysten keskellä, filosofi Esa Saarinen?
Sepulveda oli yksi 33 chileläisestä kaivosmiehestä, joiden pelastusoperaatio San Josen kaivoksesta nousi otsikoihin ympäri maailman.
Kaivosmiehet viettivät 69 päivää jumissa kaivoksen syvyyksissä elo-lokakuussa 2010 ennen kuin heidät nostettiin maan pinnalle yksi kerrallaan.
– Älkää luovuttako! Huumori on hyvin tärkeää, Sepulveda kommentoi koronavirustilannetta uutistoimisto AFP:lle.
– Järjestelkää kotianne! Muodostakaa itsellenne rutiineja, jotta ette tylsisty. On niin paljon asioita, joita voitte tehdä!
Sepulveda kehotti ihmisiä noudattamaan määräyksiä pysymällä kodeissaan ja pesemällä käsiään.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Chileläinen kaivosmies Mario Sepulveda (vas.) joutui olemaan yli kaksi kuukautta eristyksissä ulkomaailmasta vuonna 2010. Kuvassa hän tervehtii Chilen presidentti Sebastian Pineraa pelastautumisen jälkeen. Kuva: All Over Press.
Rukoileminen auttoi
Kokemuksistaan kertoi myös Luis Urzua, joka toimi vuoropäällikkönä, kun kaivostyöläiset jäivät jumiin kivivyöryn takia.
Urzuasta muodostui joukon johtaja, ja hänet nostettiin maan päälle viimeisenä.
– Olimme aika kriittisessä tilanteessa. Meillä ei ollut mitään tietä ulos siitä tilanteesta, Urzua kertoi.
Urzuan mukaan kaivosmiehet kävivät eristyksissä ollessaan paljon keskusteluja toistensa kanssa.
– Tutustuimme siihen työhön, mitä kollegamme tekivät eri rooleissaan, Urzua sanoi.
– Toinen asia joka auttoi meitä oli rukoileminen. Emme pyytäneet Jumalaa auttamaan meitä, vaan että ihmisillä olisi tahdonvoimaa löytää meidät.
"Meillä on kaikki mukavuudet"
Uruguaylaisella Carlos Paezilla on toisenlainen eristyksissä olemisen kokemus.
Hän oli kyydissä, kun uruguaylaista rugbyjoukkuetta kuljettanut lentokone syöksyi Andien vuoristoon vuonna 1972.
Kuuluisasta selviytymistarinasta on tehty elokuvia.
Itse lento-onnettomuudessa kuoli 12 ihmistä, mutta seuraavien yli kahden kuukauden aikana kuolonuhreja tuli äärimmäisen kylmissä oloissa 17 lisää ennen kuin pelastajat paikansivat lentokoneen hylyn.
16 ihmistä selvisi koettelemuksesta hengissä muun muassa syömällä kuolleiden tovereidensa ruumiita.
– Näiden kahden karanteenin välillä on suuri ero, jos niitä voi siksi kutsua. Ensimmäisessä olin 70 päivää Andeilla ilman mitään tarvikkeita – lämpötila oli 25 astetta pakkasella, meillä ei ollut ruokaa eikä viestintäkeinoja. Ja olin 18-vuotias, Paez, 66, kertoi AFP:n haastattelussa.
Nykytilannetta hän pitääkin huomattavasti helpompana.
– Ainoa mitä voi tehdä on olla tekemättä mitään. Pitää olla kotona ja pestä käsiä. Ja meillä on kaikki mukavuudet: televisio, internet, ruokaa. Joten ei mitään valittamista.
"Tein koko päivän töitä, jotta en olisi ajatellut asioita"
Andien lento-onnettomuudesta selvisi myös nykyään 67-vuotias Roberto Canessa. Hän neuvoo ihmisiä etsimään itselleen korona-ajaksi jonkin projektin, johon voi paneutua.
– Niin minä tein vuorilla. Tein koko päivän töitä, jotta en olisi ajatellut asioita ja ahdistunut, Canessa sanoi.
Canessa on nykyään sydänlääkäri ja on mukana projektissa, jonka tarkoitus on turvata Uruguayn sairaaloihin riittävä määrä hengityskoneita.
– Hengityskoneista on nyt pula ympäri maailman. Kuten Andeilla, meidän on nyt turvauduttava itseemme. Emme voi odottaa, että joku tuo meille hengityskoneita Uruguayhin. Tämä ongelma on käännettävä tilaisuudeksi. Kriisit synnyttävät keksintöjä.
Koronavirustartuntojen määrä on ollut kasvussa myös Etelä-Amerikassa.
Eniten tartuntoja on havaittu Brasiliassa, yli 3 400. Chilessä ja Ecuadorissakin tartuntoja on yli 1 500. Eniten kuolemantapauksia on tullut Ecuadorissa, yli 40.