Cannonball-liivijengin ex-johtohahmo Janne ”Nacci” Tranberg kertoo tänään julkaistussa omaelämäkerrallisessa kirjassaan yksityiskohtaisesti, miten hän pakeni Suomesta alkuvuodesta 2018. Tranberg kertoo myös siitä, millaista elämä pakosalla on ja miten hän välttelee kiinnijäämistä.
Tranbergista on laadittu eurooppalainen pidätysmääräys. Taustalla on suorittamatta jäänyt vuoden ja 10 kuukauden vankeustuomio talousrikoksista ja tukku uusia talousrikossyytteitä, joita olisi määrä käsitellä oikeudessa ensi syksynä.
Lue myös: Janne "Nacci" Tranberg paljastaa toimineensa huumemuulina – muistelee kokaiininyssyköiden kuljettamista kehonsa sisällä: "Yksikin vuotava paketti tiesi lähes varmaa kuolemaa lentokoneessa"
Kirjassaan Wanted – Suomen etsityimmän rikollisen tarina Tranberg kertoo lähteneensä pakoon Suomesta vuodenvaihteessa 2018. Hänen oli määrä ilmoittautua vankilaan suorittamaan vuonna 2017 saamaansa vankeustuomiota tammikuun 4. päivä.
– En ollut kuitenkaan vankilan portilla vaan join kahvia Avenue Joffrella Keski-Ranskassa, mies kertoo kirjassaan.
Ei aikomustakaan palata
Paon syyksi Tranberg paljastaa muun muassa sen, että hän oli aloittanut merkonomiopinnot, ja halusi saada tutkinnon valmiiksi ennen vankilaan menemistä. Hän oli kertomansa mukaan pyytänyt koulunkäynnin vuoksi vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäystä muutamalla kuukaudella.
Tähän ei oltu suostuttu.
Lisäksi mies kertoo halunneensa järjestellä talouttaan niin, että hänen perheensä pärjäisi, kun hän joskus suorittaisi vankeustuomiotaan.
– Minulla ei ollut aikomustakaan palata Suomeen ennen kuin olisi itselleni sopiva aika.
Valmistautumista ja varotoimenpiteitä
Pakomatkaansa varten Tranberg kertoo värvänneensä kuljettajan. Kaksikko lähti matkaan ystävän isältä lainatulla autolla heti puolen yön jälkeen vuoden vaihduttua.
Suuntana oli ensin Tornio, mistä kuljettaja ajoi Tranbergin Tukholmaan saakka. Sieltä Tranberg jatkoi matkaa yksin Tanskaan ja Tanskasta lautalla Saksaan. Saksasta mies kertoo matkustaneensa Ranskan kautta Espanjan Malagaan.
Kuljettajan pestaamisen lisäksi Tranberg kertoo alustaneensa pakoaan jättämällä aiemmin käytössään olleen puhelimensa Helsinkiin siltä varalta, että ”joku olisi innokas katsomaan, mihin luuri paikallistuu”. Hän kertoo ottaneensa mukaan puhelimen, mutta ilman SIM-korttia.
– Jos poliisi saisi haltuunsa puhelimen IMEI-koodin jossain vaiheessa ja laittaisin kortin puhelimeen, luurin sijainti selviäisi minuuteissa, mies selventää.
Lisäksi mies kertoo hankkineensa väärennetyt henkilöpaperit ja sopineensa tuttavansa kanssa pankkikorttinsa käytöstä Suomessa, jotta tilitietojen perusteella näyttäisi siltä, että hän on vielä maassa.
Yhteydenpidon mies kertoo hoitavansa pakomatkansa aikana erilaisilla internetyhteyden kautta toimivilla salatuilla sovelluksilla, kuten Telegramilla, Wickrilla ja Signalilla. Lisäksi hän kertoo käyttävänsä VPN-palvelua IP-osoitteensa peittelyyn.
Kiinnijäämisen pelko jatkuvasti läsnä
Nykyistä olinpaikkaansa Tranberg ei kirjassa ymmärrettävistä syistä paljasta. Hän kuitenkin kertoo avoimesti siitä, miltä pian puolitoista vuotta jatkunut pakoilu on tuntunut.
Kuvailun perusteella kiinnijäämisen pelko on läsnä jatkuvasti.
– Nukun neljästä kuuteen tuntia. Herään joka aamu automaattisesti kuuden seitsemän aikaan. Stressi ja alitajuinen pelko kiinnijäämisestä pitävät unen laadun heikkona.
– Seuraan koko ajan mitä taloni lähistöllä tapahtuu. Millaisia ihmisiä ja autoja ulkona liittyy? Tai jos ulkoa kuuluu jokin poikkeava ääni, tarkistan heti, mistä on kyse. Käyn vaistomaisesti kurkkaamassa ovisilmästä ja kapuan sitten huoneistoni toiseen kerrokseen, josta on kylppärin ikkunasta suora näköyhteys tielle, Tranberg kirjoittaa.
"Alkaahan se vituttaa. Rankasti"
Tekstistä huokuu myös se, että kissa-hiiri-leikki viranomaisten kanssa on raskasta ja yksinäistä puuhaa.
– Pakoilut ovat aiheuttaneet minulle ajoittain masennusta tai jotain sen suuntaista. Kun tarpeeksi kauan on yksin ilman mitään sosiaalisia kontakteja, alkaahan se vituttaa. Rankasti, Tranberg kirjoittaa.
– Karkurin elämä on lopulta hyvin yksinäistä. Ei voi soitella kavereille ja pyytää käymään. Se olisi riskialtista ja voisi paljastaa sijaintini. On täysin selvää, että poliisi seuraa nimenomaan kavereita ja läheisiä jäljitystyössään.
Tranbergin kirjan on toimittanut MTV Uutisten rikostoimittaja Pekka Lehtinen.