Ex-Cannonball Janne "Nacci" Tranberg tilittää uutuuskirjassa mielenterveydestä ja päihdeongelmastaan: "Olin sekaisin kuin seinäkello"

Entinen liivijengiläinen Janne “Nacci” Tranberg avaa uudessa kirjassaan mielenterveys- ja päihdeongelmiaan yllättävän rehellisesti.

Torstaina julkaistu kirja, Dead End – päätepysäkki (Docendo, 2022), käsittelee paitsi Tranbergin pakomatkaa Espanjassa, suurta Katiska-huumejuttua sekä vankilaelämää yleisesti, myös ammattirikollisen sielunmaisemaa. 

Liivijengi Cannonballin entinen johtohahmo tulee muun ohella avanneeksi mielenterveys- ja päihdeongelmiaan, paikoin yllättävänkin rehellisesti.

Tranberg pakoili Suomen ja Euroopan viranomaisia liki kahden vuoden ajan ennen kiinni jäämistään Espanjan Esteponassa syksyllä 2019.

Tranbergia jahdattiin, sillä häneltä oli jäänyt istumatta vankeusrangaistus sekä alv-veropetosjutun oikeudenkäynti. Lisäksi poliisi etsi miestä Katiska-juttuun liittyen.

Kirjassaan Tranberg kuvaa pitkin sanankääntein, millaista henkistä tuhoa jatkuva pakeneminen, piilottelu ja ympäröivän maailman ylivirittynyt tarkkailu aiheuttivat.

Tranberg kertoo kärsineensä Espanjan-pakomatkansa aikana muun muassa paniikkikohtauksista, vainoharhaisista ajatuksista, masennuksesta ja univaikeuksista painajaisineen.

Synkkää arkea

Tekstin perusteella Tranbergin takaraivossa painoi muun muassa syyllisyys siitä, että mies oli joutunut jättämään läheisensä paetessaan viranomaisia Suomesta. Mies koki myös yksinäisyyttä ja pelkäsi jatkuvasti jäävänsä kiinni. Sen myötä ajatukset äityivät lähes neuroottisiksi.

Kun joku on koko ajan perässä, äkkinäiset äänet laukaisevat ahdistuskohtauksen, nopeasti liikkuvat autot saavat aikaan pakokauhun ja tuntemattomat ihmiset aiheuttavat vainoharhaa, mies kuvailee.

– Leijuin unenomaisessa tilassa, pelkällä automaattiohjauksella eteenpäin, kunnes tunsin väkivaltaisen pakokauhukohtauksen saavan mieleni kuristusotteeseen. Taistelin vihollisia vastaan oman pääni sisällä, Tranberg kirjoittaa tuoreessa kirjassaan.

Tranberg kuvailee ahdistuksen seuranneen kaikkialle.

– Mennyt elämäni heijasteli mielessäni painajaisunien ja paniikkihäiriöiden sekoituksena, kohtauksia tuli kesken pyöräilyn, kaupassa tai melkein missä tahansa.

Kiinnioton jälkeen ja Suomeen saavuttuaan Tranberg kertoo hakeneensa psykologin apua pakoajan kuormituksen purkuun.

Hän suhtautui tähän ensin varautuneesti ja ennakkoluuloisesti, mutta kuvailee kaiken menneen yllättävänkin hyvin.

– Nyt oli koittanut aika alkaa järjestelemään pakomatkan aikana pään sisälle syntyneitä damageja. Eletyn elämän traumat, pakomatka ja stressi yhdessä olivat hyvä aloituspiste.

"Kokaiini oli aineiden kuningas"

Kirjasta käy ilmi, että mielenterveysongelmien lisäksi Tranberg on kamppaillut päihdeongelman kanssa.

Vauhdikkaampina jengivuosinaan Tranberg käytti kertomansa perusteella aineita laidasta laitaan. Suosikkina olivat piristävät, ja niistä etenkin kokaiini, vaikka eipä mies kertomansa perusteella kovin monelle mömmölle nenäänsä nyrpistellyt.

– Kokaiini oli aineiden kuningas minulle, kuvittelin että se auttoi kaikkiin vaivoihin. Ei ollut ongelmaa, jota se ei olisi ratkaissut. Olin väärässä, kokaiini oli se todellinen ongelma.

Tranberg kertoo käyttäneensä vuosien varrella jopa satoja tuhansia euroja erilaisiin päihteisiin. 2000-luvun alun vuosilta mies kertoo muistavansa vain välähdyksiä sieltä täältä.

– Päihteet yhdistettynä holtittomaan jengielämään tuhosivat parisuhteeni ja veivät vankilan ohella korvaamatonta aikaa tyttäreni kanssa, jota en koskaan enää saa takaisin.

– Uskottelin kyllä sujuvasti itselleni, että kun kaikki hommat saa hoidettua, niin kaikki on hyvin. No ei tietenkään ollut, olin sekaisin kuin seinäkello valvottuani viikon putkeen ja luulin että hommat sujuivat.

Raitistumispäätös

Tranberg kertoo, että iän myötä sekoilut rajoittuivat viikonloppuihin. Lopulta hän teki päätöksen lopettaa päihteiden käytön kokonaan.

– Eikä minulla ole tarvetta kehottaa ketään aloittamaan tai lopettamaan. Jokainen elää itse oman elämänsä ja tekee omat valintansa.

Tilityksestä on kuitenkin pääteltävissä, kumpaa vaihtoehtoa Tranberg pitää itse järkevämpänä.

– Mitä tuosta kaikesta opin? En silloin mitään ja jälkikäteenkin ne ovat vain hajanaisia muistoja.

Korjattu otsikon kirjoitusvirheet kello 6.22.

Lue myös:

    Uusimmat