Kissa kaipaa kissa- ja hiirileikkihetkiä myös ihmisen kanssa. Lue mainiot vinkit, kuinka ihmisen kannattaa leikkiä pienen kissapedon pelisäännöillä.
Kissat leikkisivät ihmisen kanssa vaikka tuntikaupalla, jos vain tuo kahdella jalalla kävelevä ihmisolento vain jaksaisi tätä leikityttää. Kotikissa pysyy periaatteessa leikkisänä pikkupennusta seniori-ikään asti, joten lemmikinomistaja tulisikin huomioida ja tyydyttää kissan leikkitarpeita tarpeeksi. Kotikissan kanssa tulisikin leikkiä joka päivä, vähintään 15 minuuttia.
Kotikissan leikit voi jakaa kolmeen eri kategoriaan: interaktiiviseen leikkiin ihmisen kanssa, itsenäiseen leikkiin ja leikkiin kissakaverin kanssa. Leikki ihmisen kanssa voi monille kotikissoille olla se mieluisin.
Leikki ihmisen kanssa
Lelun ja leikittäjän tulee pystyä tarjoamaan mahdollisimman aidontuntuinen jahtikokemus kodin kissapedolle. Kissanomistajan tuleekin muistaa leikkiessään kattikaverinsa kanssa, että se mikä hänestä saattaa olla hurjan hauskaa, ei välttämättä puhuttele kissan leikki- eli pitkälti saalistusvaistoa. Koska kissa heittäytyy toimintaan mukaan kirjaimellisesti kynsin ja hampain, on ihmisen paras sormiaan suojatakseen kiinnittää lelu narun päähän. Tätä kutsutaan kissapiireissä "hiiriongeksi".
Ota siis narunpätkät ja höyhenet ja muut kissanlelut esiin ja muista leikin tärkein sääntö: anna kissan välillä voittaa eli toisin sanoen napata saalis ja möyhentää sitä oikein olan takaa. Tämä sääntö pätee myös lasten kanssa: kilpailuhenkisen vanhemman tulisi antaa lapsen joskus voittaa esimerkiksi lautapelissä, jottei lapsi pahoittaisi mieltänsä. Kissa on herkkä eläin ja loukkaantuu verisesti, jos se kokee tulleensa huiputetuksi. Kissa myös turhautuu epäselvien sääntöjen parissa.
Herätä saalistajan vaistot
Mikään ei ole niin viekoittelevaa kissan mielestä, kuin nurkan taakse tai peiton alle hitaasti liikkuva lelu. Anna kissan lavastaa itselleen saalistustilanne: se saattaa mennä ikään kuin kyyryyn, korvat sojottavat taaksepäin, pupillit laajenevat lautasen kokoisiksi ja zum! Seuraavaksi se iskee salamannopeasti kyntensä saaliiseen – eli tässä tapauksessa leluun. Leikin tarkoitus onkin herättää kissan luonnollinen saalistajan vaisto.
Muista, että kissan saalistus koostuu vaanimisesta, loikasta ja taposta. Älä menetä hermojasi, jos kissasi tuntuu tyytyvän vain vaanimiseen tai "hällä väliä"-tyyliseen tapittamiseen ja tilanteen tarkkailuun: luonnossa moni saalis menee sivu suun, mikäli saalistaja hätiköi.
Voit myös piilottaa kissanmintulta tuoksuvia leluja tai makupaloja peiton tai tyynyjen alle, joita kissa saa metsästää omassa rauhassa.
Hellästi hyvä tulee
Kun roikotat kissalle narulelua, kiinnitä huomiota liikkeisiisi. Älä läpsi lelulla kissaa kasvoihin tai töni sillä sen nenää yrittäessäsi innostaa tätä leikkiin – tai muuten saat itse nenillesi. Eihän luonnossakaan saalis mene ilkkumaan kissapedon nenän päälle.
Imitoi lelulla pikemminkin pienten eläinten liikkeitä, kuten käärmeen tai madon sulavaa kiemurtelua, tai vauhdikkaan jyrsijän äkkipikaisia liikkeitä, ryntäyksiä ja pysähdyksiä ja niin edelleen. Vedä lelua varovasti, hivenen nykivin liikkein, vauhtia muutellen lattialla, portaita pitkin tai kiipeilypuussa.
Älä riuhdo!
Kun kissasi saa lelun kynsiinsä, anna sen leikkiä sillä niin kauan kunnes se joko tiputtaa sen tai päästää sen tassuistaan tarkoituksella – jos se haluaa pitää lelua itsellään, annan sen leikkiä rauhassa. Lopettaaksesi leikin, liikuta lelua hitaammin (aih, olen haavoittunut!) ja annan kissan "tappaa" lelu viimeisellä sivalluksellaan jolloin luovutat lelun suosiolla kyseiselle viidakonpedolle.
12 kuukautta pentuaikaa: Näin hurjaa vauhtia kissanpentu kehittyy
Varo avonaista wc-pöntön kantta! Tee kodista turvallinen kissanpennulle
Viisi vinkkiä koiran vetoleikkeihin
Lähde: Petsugar.com, sey.fi