Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten suomalainen nainen tiesi ehkä vain, että hääyönä tapahtuu jotain, josta seuraa lapsi. Vaikka hänelle olisi kerrottu, miten munasolut hedelmöittyvät tai sukupuolitaudeilta suojaudutaan, käytännössä ehkäisyvälineitä ei ollut saatavilla ja abortti oli laiton 1970-luvulle asti. Nykyään nainen saa päättää seksielämästään itse ja etsiä tarvitsemaansa tietoa napin painalluksella.
Historian aineenopettaja ja seksuaalineuvoja Henriikka Sundell Sexpo-säätiöstä pitää itsemääräämisoikeuden lisääntymistä tärkeimpänä muutoksena suomalaisten naisten seksielämässä viimeisten sadan vuoden aikana.
– Koko ajan on kasvanut tietoisuus siitä, että naisella on omat rajat eikä ole pakko suostua kaikkeen. Nainen saa itse päättää, milloin ja miten haluaa seksiä vai eikö halua ollenkaan. Näin on myös miesten kohdalla. Seksi ei ole enää asia, jota harrastetaan pelkästään avioliitossa, koska se ”kuuluu” siihen ja tehdään lapsia, Sundell sanoo.
Seksiin liittyvää tietoa, sekä faktaa että fiktiota, on muun muassa internetin takia saatavilla paljon enemmän nyt kuin nykyisten keski-ikäisten tai vanhusten nuoruudessa.
– Aikaisemmin oli paljon suorastaan tynnyrissä kasvatettuja ihmisiä, jotka eivät tienneet, miten esimerkiksi lasten saanti tapahtuu. Tai miten seksitaudit leviävät ja kuinka niiltä voi suojautua. Ei näistä asioista puhuttu.
– Perheen sisäisesti äidit tai naispuoliset sukulaiset saattoivat kertoa tytöille asioista, mutta sitäkin leimasi tosi suuri häveliäisyys. Korkeintaan puhuttiin kuukautisten alkamisesta tai naimisiin mennessä siitä, että hääyönä tapahtuu tällaisia juttuja ja sitten teille tulee lapsia.
Nautinnosta ei vielä 50–60 vuotta sitten juuri puhuttu.
– Nautinnolla on kyllä varmasti aikaisemminkin ollut kumppanien välillä merkitystä, mutta se oli hyvin yksityinen asia ja sidottu pysyvään parisuhteeseen – jos ei avioliittoon, niin ainakin kihlaukseen.
Tiukemmat asenteet perustuivat eräänlaiseen yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseen tähtäävään valvontaan. Kontrolloijia olivat paitsi kirkko instituutiona ja valtio lainsäätäjänä, myös sosiaaliset yhteisöt rakenteidensa takia: vielä ennen 1960-luvulla alkanutta muuttoliikettä maalta kaupunkeihin iso osa väestöstä asui melko tiiviissä maaseutuyhteisöissä.
– Ihmiset tunsivat toisensa ja tiesivät toistensa asiat, joten sosiaalisen kontrollin merkitys on ollut valtava. On ollut ankarampia asenteita ja opetettu tiettyjä käyttäytymismalleja. Nimenomaan sukupuolisiveellisyys on ollut erittäin tärkeä käytöskoodi.
Ehkäisykeinot vähissä, abortti laiton
1960-luvulla yhteiskunnalliseen keskusteluun nousi huoli siitä, että nuoret eivät tiedä seksuaalisuudesta tai seksin harrastamisesta juuri mitään.
– Tähän tiedon puutteeseen vastaamaan perustettiin muun muassa Sexpo vuonna 1969. Sen aikaiset sexpolaiset alkoivat tehdä kiertävää valistustyötä esimerkiksi kesälukioissa, Sundell kertoo.
– Se, että seksuaalisesta mielihyvästä ja kaikesta seksiin liittyvästä alettiin puhua ja valistaa kouluissa, oli ehdottomasti radikaalia ja iso muutos.
Naisiin vaikutti paljon se, että vuoteen 1970 asti abortin saaminen oli Suomessa todella vaivalloista.
– Abortti oli laiton kaikilla muilla paitsi vakavilla lääketieteellisillä perusteilla. Epäkohta oli suuri ja aiheutti erittäin ikäviä lieveilmiöitä, sillä on selvä, että kaikki ihmiset eivät taloudellisista tai muista syistä halua lapsia. Jos abortti on laiton ja lääketieteellisiä perusteluja ei satu olemaan, silloin hakeuduttiin laittomien abortintekijöiden eli puoskareiden pakeille. Puoskarin suorittama laiton abortti taas saattoi johtaa vakaviin terveydellisiin ongelmiin tai kuolemaan.
Pienet tytöt leikkivät kätilöä synnyttävällä nukella vuonna 1972.
Tehokkaampia ehkäisykeinoja eli ehkäisypillereitä ja kierukoita alkoi tulla markkinoille vasta 1960-luvulla. Sitä ennen käytännössä ainoa ehkäisykeino oli kondomi.
– Niitä taas ei ollut saatavilla juuri missään. Kondomeja saatettiin antaa ainoastaan pariskunnille, jotka olivat naimisissa tai kihloissa eli vakaassa parisuhteessa, Sundell sanoo.
– Kun ei ole ehkäisyä ja seksiä kuitenkin haluaisi harrastaa, niin takaraivossa on jatkuvasti pelko, että jos käy huonosti. Silloin vaihtoehdot olisivat olleet aika vähissä, koska lapsen saaminen aviottomana oli taloudellisesti ja sosiaalisesti tosi huono vaihtoehto.
Uuden aborttilain lisäksi merkittäviä muutoksia olivat perhesuunnittelupalvelujen ottaminen osaksi terveyskeskusten palveluita vuonna 1972 sekä homoseksuaalisten suhteiden kriminalisoinnin poistaminen lainsäädännöstä vuonna 1971.
– Etenkin jälkimmäinen oli valtavan suuri merkkipaalu. Homoseksuaalinen suhde ei enää ollutkaan rikos, josta voi joutua vankilaan ja saada sakkoja. Se ei enää romuttanutkaan koko elämää, eikä sen takia menettänyt työpaikkaa, asuntoa ja ystäviä. Se vapautti ihmisiä nauttimaan ja toteuttamaan seksuaalisuuttaan.
– Tosin homoseksuaalisuuteen jäi edelleen psyykkisen sairauden leima 1980-luvulle asti.
Positiivisena muutoksena Sundell nostaa esiin vielä raiskauksen kriminalisoinnin avioliitossa vuonna 1994.
– Se liittyy itsemääräämisoikeuden lisääntymiseen. Vaikka ollaan avioliitossa, seksiä ei ole pakko harrastaa.
Kansan suussa härskejä vitsejä
Sundell huomauttaa, että vaikka asenteet seksiä kohtaan ovat julkisen keskustelun tasolla olleet aiemmin tiukkoja, niin toisaalta kansanperinne – tarinat, kaskut, laulut ja vitsit – ovat olleet reheviä.
– Siinä on suuri ristiriita, kuinka seksuaalisuutta ei ole julkisessa keskustelussa lehdistön ja kirjallisuuden tasolla juuri näkynyt ennen 1960-lukua ja kuinka härskejä vitsejä kansan suussa on liikkunut. Ihmiset ovat puhuneet hyvin ronskisti, kiroilleet, naureskelleet ja käyttäneet hyvin suoria sanoja.
– Seksuaalisuus näkyy aika selvästi esimerkiksi erilaisissa maatalouteen liittyvissä karjaperinteissä ja -taioissa, joilla on pyritty tuomaan hyvää satoa ja karjaonnea. On puhuttu vitun voimasta eli siitä, että naisen sukuelimellä olisi jonkinlaisia onnea tuottavia, väkeviä ja jopa vähän pelottavia voimia.
Nykyään seksuaalisuus näkyy avoimesti mainonnassa, televisiossa ja arkielämässä.
– Joitakin ihmisiä saattaa hämmentää, harmittaa ja ahdistaa se, että seksi tulee joka puolella jatkuvasti tosi näkyvästi esiin, Sundell myöntää.
– Joku voi ahdistua, että onko pakko kokeilla kaikkea, vaikka ei yhtään kiinnostaisi.
Sundell muistuttaa itsemääräämisoikeudesta: ei tietenkään ole pakko.
– Jokaisella on täysi oikeus päättää, mitä haluaa tehdä. Ei tarvitse kokeilla, jos ei halua. Minusta tuntuu, että nuoret tietävät tämän aika hyvin. Silti siitä on hyvä säännöllisesti muistuttaa.
– Nautinnon ja suorituksen tärkeyttä seksissä korostetaan minun mielestäni välillä jopa sillä seurauksella, että joillekin saattaa tulla suorituspaineita. Olisi tärkeää tiedostaa, että orgasmi ei välttämättä aina ole kaikille tärkein päämäärä seksissä, vaan seksi voi olla muutenkin hyvin tyydyttävää ja ihanaa.