Näin syntyy yhteys tuonpuoleiseen: Sain viestejä äkillisesti kuolleilta lapsilta

– Isäni kuoli vuonna 1986. Seuraavina vuosina aloin kuulla koputuksia. Tunsin, että se oli isäni, mutta en ollut valmis. Se oli suorastaan karmivaa, pelkäsin tulevani hulluksi, Kaija Juurikkala muistelee ensimmäistä kokemustaan yhteydenotosta rajan takaa.

Hän oli varmistanut mieheltäänkin, ettei tämä kuullut samoja koputuksia.

Yhteyttä otti sittemmin myös hänen menehtynyt ystävänsä.

– Kuollut lapsuudenystäväni halusi lähettää terveisiä miehelleen. Se oli vielä pelottavampaa, koska minun piti viedä hänen viestinsä vieraalle ihmiselle. Jos ymmärsinkin väärin? Tehtävä tuntui liian suurelta.

Kun Kaija lopulta oli valmis hyväksymään kuudennen aistinsa, hän kertoo alkaneensa saada yhteydenottoja lisääkin.

– Opettelin ensimmäiseksi sanomaan ei, että en ole käytettävissä. Kun aloin sanoa kyllä, mitä asiaa, kuka olet, niin yllättäen he olivat aluksi kaikki väkivaltaisesti, äkillisesti kuolleita lapsia.

"Hei hei, isä"

Kaija kertoo, kuinka eräs äkisti kuollut lapsi otti häneen yhteyttä, kun hän oli imettämässä vauvaansa.

– Näin, että vauva katsoo tyhjyyteen ja kiinnitin huomioni samaan pisteeseen. Suljin silmät ja sormeni alkoivat liikkua. Avatessani silmät näin hämärässä varjokuvan, koiran, jonka suu haukahti "hei hei, isä", Kaija kuvailee.

– Intuitioni kertoo, kenelle viesti on tarkoitettu. Intuition kyky on ääretön, aivan huikea. Vastaanottaja ymmärtää ja liikuttuu aina, vaikka itse olisin ihan pihalla. Kun kirjoitin Kolilla omistuskirjoitusviestejä Sielun muotokuvia -kirjoihini, monet itkivät lukiessaan pienen tekstin, vain lauseen.

– Tyttäreni katsoi vieressä ja ihmetteli: "Äitini, miksi noi kaikki itkee, toi oli jo yhdeksäs"? Oi selitäpä se minulle, tyttäreni.

Isä toimi henkioppaana

Monesti Kaija on toiminut viestinviejänä. Hän kertoo, että joillekin lapsille on ollut tärkeää kertoaa kuolinhetken totuus, joka on jäänyt maanpäällisiltä pimentoon. Vaikka viestien vieminen on voinut tuntua vaikealta, kokemukset ovat olleet aina koskettavia ja lohdullisia.

– Yksi isä sanoi, ettei hän usko sellaiseen maailmaan, ja silti hän itki vuolaasti kuullessaan kuolleen lapsensa asian. Yhteydenotto on aina pyhä ja hyvin liikuttava teko. Osa viesteistä on itselleni ihan käsittämättömiä. Ei minulla ole yhtään huonoa kokemusta. Ihmiset itkevät onnesta, heitä se on aina koskettanut silmin nähden.

Entä miten Kaijan yhteydelle hänen omaan isäänsä kävi?

– Kun olin valmis, isä tuli henkioppaakseni joksikin aikaa. Hän istui usein oikealla olkapäälläni punaisen kakadun hahmossa. Myöhemmin isä kävi sitten sanomassa, että hän lähtee valotunnelin kautta eteenpäin.

– Hän istui omassa hahmossaan henkenä vastapäätäni nojatuolissa ja keskusteli kanssani. Isä ilmoitti, että menee valmistautumaan palatakseen luoksemme. Hän ilmoitti, että tunnistaisin hänet silmistä.

Studio55.fi/Milja Atu

Tunnetko kuudennen aistisi? "Kaikilla on lapsena se lahja"

Kuvat: Colourbox.com