Naisten seksuaalisuus oli Suomessa pitkään tabu. Seksuaalisesti aktiivinen nainen eli "hepsankeikka" saatettiin herkästi leimata psykopaatiksi.
Annikki oli nuori nainen, joka oli rakastunut useaan poikaan samanaikaisesti ja piti juhlissa käymisestä. Annikki oli myös erityisen kiinnostunut ulkonäöstään.
Samalla Annikki ei tullut toimeen vanhempiensa kanssa ja hänen koulunsa sujui huonosti. Lopulta Annikki joutui mielisairaalaan. Elettiin 1960-luvun alun Oulussa.
Keskusmielisairaalan osastolla Annikkia kuvattiin itkuiseksi, äänekkääksi ja häiritseväksi.
Annikki pääsi mielisairaalasta pois, mutta joutui sinne pian takaisin, koska hän juhli, karkasi ja rakastui. Osastomuistiinpanoihin hänen kirjattiin olevan vaikea tapaus, joka ei pystynyt pitämään "kieltään kurissa".
Annikki itse ei pitänyt käytöstään ja seksuaalisuuttaan ongelmana, mutta vanhemmille suurena ongelmana oli tyttären moraaliton ja levoton käytös. Osastolla Annikin käytöstä kuvattiin myös itsekeskeiseksi.
– Tyypillinen psykopaattinen konstituutio, potilastietoihin kirjattiin.
Naisten seksuaalisuus oli pitkään tabu
Annikin tarina on historiantutkija Katariina Parhin kirjasta Sopeutumattomat – Psykopatian historia Suomessa (Siltala, 2019). Kirjassa käydään läpi lukuisia tapauksia, jotka ovat johtaneet psykopatiadiagnoosiin.
Yksi psykopaattidiagnoosin saaneista ryhmistä oli seksuaalisesti aktiiviset naiset eli "hepsankeikat".
Monista potilaskertomuksista huomaa, että tuolloinen yhteiskunta ei hyväksynyt tytöille ja naisille useita sukupuolisuhteita. Seksuaalisesti aktiiviset naiset leimattiin helposti moraalittomiksi tai jopa psykopaateiksi.
Lue myös: Onko sinulla psykopaatin aivot?
Tapaukset osattava sijoittaa omaan aikaansa
Parhin mukaan vanhoja potilaskertomuksia lukiessa on osattava sijoittaa tapaukset sen ajan kontekstiin.
– Koen sotien jälkeisen ajan, varsinkin 1950-luvun, olleen arvokonservatismin aikaa. Sodassa oli koettu yhtä sun toista ja moraali oli monella tapaa höllempi. Sotien jälkeen haluttiin palata takaisin tavalliseen ja normaaliin.
"Hepsankeikka"-tulkinnat olivat yleisimmillään 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin yhteiskunnalliset asenteet olivat konservatiivisia. Asenteet alkoivat hiljalleen muuttua vapaammiksi 1960-luvun puolivälin jälkeen.
Seksiä käytettiin vaihdon välineenä
Esimerkiksi naisten paheksuvattavasta käytöksestä Parhi nostaa laivatyttökäyttäytymisen.
– Se tarkoitti sitä, että oli tyttöjä, jotka kulkivat laivoissa jonkun merimiehen seuralaisena. Vastineeksi he saivat rahaa ja ruokaa. Tällaisissa tapauksissa yhteiskunnalla oli hyvinkin paheksuvia suhtautumisia.
Laivatyttökäyttäytyminen saatettiin tulkita patologiseksi ja tunne-elämän kylmyydeksi.
Myös naisten alkoholinkäyttö oli aikanaan asia, joka herätti voimakasta pahennusta.
– Oli naisia, joilla oli alkoholiongelma ja heidät tulkittiin irtolaisiksi. Se oli eräs tapa ilmaista seksityöläisyyttä ja tällaisiakin ihmisiä päätyi arvioitavaksi sairaalaan.
Irtolaisuudessa oli usein kyse siitä, että viinaa ja seksiä käytettiin vaihdon välineinä.
– Naisilla oli intiimejä suhteita miehiin, jotta he saivat viinaa, Parhi kertoo.
Naisen halu elää vapaammin ei saanut ymmärrystä osakseen
Parhi kertoo tapauksesta, jossa Pohjois-Suomessa 1960-luvulla eräs nainen olisi halunnut steriloiduksi siksi, että hän oli leski ja hänellä oli jo lapsia.
– Nainen halusi sterilisaation, koska pelkäsi tulevansa raskaaksi ja olisi halunnut olla intiimisti miesten kanssa.
Naisen halu elää vapaammin ei saanut ymmärrystä osakseen. Hänen käytöksensä tulkittiin psykopaattiseksi.
Lue myös: Miksi seksi ei kiinnosta kaikkia naisia? Tutkimus selvitti jälleen yhden syyn: "Jos et yhdistä seksiä mihinkään positiiviseen, miksi haluaisit harrastaa sitä?"
Vaikka yhteiskunta suhtautui naisten seksuaalisuuteen hyvin rajoittuneesti, naisen aktiivinen seksielämä ei ollut syy joutua mielisairaalaan pitkäksi aikaa.
Jos nainen joutui viettämään mielisairaalassa pitkiä aikoja, taustalla oli usein muita syitä. Mielisairaalaan tarkastukseen päätyi kuitenkin monia naisia, joiden elämäntyyli koettiin liian riettaaksi.
– Se on tietysti ajankuvaa sen ajan yhteiskunnallisista asenteista.
Aikansa muotidiagnoosi
Psykopatiadiagnoosin sai aikanaan varsin kevyin perustein. Diagnoosi oli kantajalleen myös erittäin leimaava.
Potilas saattoi saada diagnoosiksi psykopatia, mikäli hänen oireilleen ei onnistuttu löytämään muuta selittävää tekijää.
– Se oli myös käytännöllinen diagnoosi, jos ei löydetty muuta psykiatrista selitystä henkilön epänormaaliksi tulkitulle käytökselle.
Psykopatia poistettiin diagnoosina käytöstä vuonna 1969, minkä jälkeen on puhuttu luonnevioista ja sittemmin persoonallisuushäiriöistä.