Näkökulma: Jesse Puljujärven yllä leijuu epärealistinen NHL-verho – todellisuus on paljon karumpi

Väite siitä, että Puljujärvi teki kesällä oikean ratkaisun, kun hän palasi Suomeen, on sinänsä totta. Vai: oliko hänellä mitään muuta mahdollisuutta?

Puljujärvi on tehnyt virheitä. Edmonton Oilers on tehnyt virheitä –häneen liittyen. Puljujärven ympärillään oleva tukiverkko on tehnyt virheitä. Liiallinen hoputtaminen on maksanut kovaa hintaa.

Puljujärvi oli aivan raakile, kun hän lähti Pohjois-Amerikkaan. Hänellä ei ollut mitään selviytymisvälinettä. Ei terävää laukausta, johon hän olisi voinut turvautua. Ei poikkeuksellista peliälyä, jolla hän olisi välttänyt rotkot. Pelkkä pellaaja, jonka kohdalla todellisuuskuva hämärtyi pahemman kerran muun muassa nuorten MM-kotikisoissa. Puljujärven valinta turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi on yksi viime vuosien pahimmista kiekkovitseistä.

Hoputtamisesta seurasi iso ongelma. Ympäristö ei tarjonnut Puljujärvelle kehittymisvälineitä. Edmontoniin, kylmään Kanadaan, suuntasi kielitaidoton lapsi.

Miten tämä näkyy nykypäivänä? Todellisuus tiivistyy yhteen kysymykseen:

Onko Puljujärvi kehittynyt yhtään viimeisten kolmen vuoden aikana?

Onko hän yhtään sen parempi pelaaja, mitä hän oli Pohjois-Amerikkaan lähdettäessä?

Vastaus on äärimmäisen helppo: ei.

Joku voi mainita kaksinkamppailuterävyyden. Siinä hän on ottanut pieniä askeleita. Korostus sanalle pieniä.

Puljujärvi seilaa edelleen aivan missä sattuu. Hän pelaa jääpalloa jääkiekkokaukalossa. Hirveitä kaarroksia ja hirveitä ongelmia rytmittämisen kanssa. Todella typeriä pelivalintoja ja viisikkoa rikkoavia ratkaisuja.

Mika Pyörälä, Sveitsin armeijan linkkuveitsi, on hämärtänyt isoa kuvaa. Pyörälä on paikannut, tukenut ja peittänyt omalla toiminnallaan Puljujärven tekemiä virheitä. Pyörälän roolia ei voi korostaa liikaa siinä, miten hän, Puljujärvi ja Juho Lammikko ovat muodostaneet yhden Liigan parhaimman ketjun alkukauden aikana. Pyörälän historia, ketjun kuin ketjun superliimana, on nostanut jälleen päätään.

Puljujärveä ei voi syyttää lainkaan siitä, etteikö hän yrittäisi. Asenne on prikulleen oikea.

Töitä, töitä ja vielä kerran töitä.

Mutta auttaako se?

Karjala-turnaus oli raaka mittari siitä, missä Puljujärvi menee Euroopan kärkeen verrattuna.

Todellisuus oli karu. Puljujärvi ei erottunut mitenkään. Hän ei antanut mitään tukea hänen ympärillä pyörivälle epärealistisille NHL-keskustelulle.

Koska fakta on se, että Puljujärvi ei ole tällä hetkellä NHL-tason pelaaja.

Tämä ei ole yhden räkänokan väite. Tämä on se viesti, johon jokainen asiasta jotain puhunut NHL-seuran edustaja viittasi. Osa puhui suoraan, osa rivien välistä.

Carolina Hurricanesin kiekkopuolen pomo Rick Dudley puki Ylen haastattelussa ison kuvan muutaman sanan sisään.

– Hänen kohdallaan on mietittävä odotusarvoja, Dudley totesi.

Tällä Dudley viittasi olettamuksiin ja näkemyksiin siitä, että mihin Puljujärvi on menossa. Häntä on pidetty koko nuoruusiän ajan huippulupausten huippulupauksena. Kirkkaana timanttina.

Isokokoinen, hyvin liikkuva hyökkääjä, jolla on taitoa.

Tulevaisuuden NHL-kärkipelaaja.

Onko hän lainkaan sitä? Onko hän menossa millään tavalla kohti sitä asemaa?

Onko Puljujärvellä niitä ominaisuuksia, joita NHL-kärkipelaajalta vaaditaan? Tai ylipäätänsä kykyä pärjätä aivan maailman kirkkainta kärkeä vastaan?

Jos tällä hetkellä sanoo, niin ei. Puljujärvellä on aivan valtavasti töitä tehtävänä, jotta hän pystyy muuttamaan pelinsä NHL:ään sopivaksi. On aivan eri tilanne nojata vahvaan luisteluun isossa kaukalossa kuin pienessä askissa, jossa kukaan ei pelaa niin kuin Puljujärvi. Ahtaassa tilassa ei avaudu mahdollisuuksia isoille kaarroksille.

Puljujärven kohdalla NHL-puheen realismi nojaa enemmänkin ”TOP 9” -rooliin. Häntä voi kaavailla kolmosketjun pelaajaksi. Se on se, mistä tällä hetkellä puhutaan. Tavoite.

Mutta siihenkin vaaditaan töitä, töitä ja vielä kerran töitä.

Samaa voi sanoa MM-kisapaikan suhteen. Puljujärvi ei ole mitenkään automaattinen valinta. Sen Karjala-turnaus todisti. 

Leijona-maalivahti Harri Säteri sunnuntain Ruotsi-pelin jälkeen:

Hyökkääjä Henrik Haapala:

Päävalmentaja Jukka Jalonen: