Kun ristiriitoja ympärilleen kylvänyt persoona astuu alas urheilun, politiikan tai muun elämänalan valta-asemastaan, hänestä historiankirjoihin jäävä kuva alkaa vähitellen hahmottua suurimpien aaltojen laannuttua. Michael Schumacher oli hahmo, joka mullisti F1:n ja toisten mielestä jopa pilasi sen, mutta koska hän ei voi enää olla vastaamassa teoistaan, muut ovat saaneet määritellä hänen sarjalle jättämäänsä perintöä.
Michael Schumacher ei ehtinyt viettää täyttä vuottakaan F1-eläkeläisenä ennen traagista hiihto-onnettomuuttaan Ranskan Alpeilla. Tuosta päivästä on tullut tänään kuluneeksi tasan viisi vuotta, ja viimeistään hänen 50-vuotispäivänsä alla viimeisetkin sanojaan pidätelleet aikalaiset ovat alkaneet tulla esiin tarinoidensa kanssa.
Edelleen elossa olevasta, mutta vakavasti vammautuneesta henkilöstä on ollut vaikea sanoa mielipidettään – ainakaan kriittiseen sävyyn – mutta nyt pato on viimein murtunut Schumin kohdalla.
Tämän vuoden aikana mielenkiintoisimmat puheenvuorot Schumacherista ovat antaneet Ferrarin entinen tallipomo Stefano Domenicali sekä 1990-luvun arkkiviholliset, Mika Häkkinen ja Damon Hill, jotka kumpikin pystyivät mestaruustaistelussa kukistamaan konemaisen vihollisensa. Häkkisen ja Schumin välinen kunnioitus pysyi aina molemminpuolisena, mutta Hill on kaikessa kaunaisuudessaan pystynyt katsomaan esimerkiksi vuoden 1994 MM-taistelua vastustajan näkökulmasta.
– Michaelissa oli niin monta asiaa, jotka herättivät epäilyksiä. En voinut ymmärtää, että jos olet noin lahjakas, miksi tarvitsisit lisäapua? Nämä kärkikuskit haluavat käyttää jokaisen tarjolla olevan edun. Joskus he astuvat viivan väärälle puolelle. Michael myöntäisi sellaisen tapahtuneen ja ehkä pyytäisi sitä anteeksi, mutta uskon sen olleen vain hänen ehdotonta suhtautumistaan moottoriurheiluun, Hill kommentoi F1-sarjan tuoreessa haastattelussa.
Vioittuneella autolla Australian Adelaidessa ajanut Schumacher turvautui kauden 1994 päätöskisassaan epätoivoiseen tekoon ajaessaan autonsa tahallisesti päin Hillia, joka oli ohituksella nousemassa maailmanmestariksi. Saman hän teki vuonna 1997 Jacques Villeneuvelle. Siitä tempusta hänet hylättiin kokonaan MM-pisteistä, mutta kärkäs kanadalainenkin ymmärtää suuren mestarin tekoja.
– Michael oli ensimmäinen kuski, joka oikeasti puski sinut muuriin, jos lähdit ohittamaan häntä. Hän oli häikäilemättömin kuski johtuen myös toimintatavoistaan. Tiesit, että jokainen taistelu voi päättyä kyyneliin häntä vastaan, mutta ne olivat aina parhaita taisteluita. Ei ollut Michaelia vastaan yhtäkään taistelua, joka ei olisi ikimuistettava, Villeneuve kuvaili F1:n Beyond the Grid -podcastissa.
Valmis mihin tahansa riskiin
Mika Häkkinen on kertonut, ettei hänellä ollut ikinä henkilökohtaisia ongelmia Schumacherin kanssa radan ulkopuolella. Vuosina 1998-2001 maailmanmestaruuksista kamppaillut kaksikko todella arvosti toinen toistaan.
Vuoden 2000 Belgian GP muistetaan heidän väliltään tietysti Häkkisen tuplaohituksesta, mutta monesti unohtuu, että sankarillista hetkeä edelsi Schumin äärimmäisen vaarallinen estely, jossa Häkkinen joutui kostealle nurmelle yli 320 kilometrin tuntivauhdissa.
– Sanoin Michaelille, ettei tuollainen ole hyvää kisakäytöstä. Hitaassa mutkassa voi tehdä vähän temppuja, muttei noin kovassa vauhdissa. Siinä voi loukkaantua todella pahasti. Hän vain katsoi minua ja totesi, että ”tämä on kilvanajoa”, Häkkinen kertoo tuoreessa haastattelussaan.
– Michael halusi rikkoa sääntöjä voittaakseen. Hän oli ehdottomasti valmis ottamaan siitä rangaistuksen. Minäkin olisin voinut tehdä sen pari kertaa, mutta ajattelin, että ehkä olen liian kiltti. Se on persoonallisuusjuttu, joka ajaa sinut tekemään tuollaista. Ei sillä ole mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa, Häkkinen sanoo.
Ehdottomuus on sana, joka kuvaa Schumin työtapaa myös tiimin sisällä. Hän vaati kaikilta ympärillään toimivilta ihmisiltä täyttä panosta, ja oli myös valmis laittamaan itsensä likoon. Koskaan hän ei kuitenkaan puhdistanut omaa mainettaan heittämällä omiaan tulilinjalle. Tämän vahvistavat niin Benettonilla kuin Ferrarilla hänen kanssaan töitä tehneet.
– Se oli hänessä uskomatonta, että häneltä ei kuulunut ikinä yhtään ainutta poikkinaista sanaa tiimiä kohtaan virheen tai ongelman takia. Tiimin sisällä hän saattoi sanoa jotain, muttei koskaan ulospäin, Ferrarin tallipäällikkönä 2000-luvulla toiminut Stefano Domenicali kertoo.
– Muistan, kun hän ajoi ison kolarin Silverstonessa (1999) ja mursi jalkansa. Ongelmana oli, ettemme olleet korjanneet jarrujen niveltä eikä jarruputkessa ollut sen takia painetta. Se oli siis virhe, mutta hän ei koskaan sanonut sitä julki. Hän ei koskaan kritisoinut tiimiä julkisesti. Koska hän oli noin sitoutunut, se sai mekaanikot täysin hänen puolelleen, Domenicali jatkaa.
Schumacher toi formula ykkösiin käsityksen kovakuntoisesta kuskista osana auton kokonaissuorituskykyä. Hän vei vaatimustason auton kehitystyössä uudelle tasolle hiomalla loputtomilla testikilometreillä ajokistaan viimeisetkin heikkoudet.
Mika Häkkinen muistuttaa, että kaikessa vaarallisuudessaan Schumi myös paransi lajin turvallisuutta.
– Mikä on Michaelin perintö? Ihmiset eivät välttämättä tajua, että hän teki paljon F1:n turvallisuuden eteen. Ayrton Sennan kuoleman jälkeen hän teki paljon ratojen ja autojen turvallisuuden parantamiseksi. Sitä minä arvostan paljon.
Tämä on myös asia, josta hänen valtakauttaan on paljon arvosteltu. Ferrari kasvoi lyömättömäksi ja samaan aikaan kisat muuttuivat tylsiksi ja vaaran tunne katosi lajista. Sekin unohdetaan monesti, että kun joku vie asiat näin pitkälle, hän on itse ottanut matkalla valtavia riskejä. Niitä Michael Schumacher ei koskaan kaihtanut viimeisinäkään ajovuosinaan.