Linnan juhlissa Veteraanin iltahuuto -laulun esittäneitä sotaveteraaneja johtanut Armas Ilvo muistaa ikuisesti sotavuoden 1939 jouluaattoillan.
Sotaveteraani Armas Ilvo, 95, vastaa puhelimeensa pirteästi jouluaatonaaton aamuna. Hän on juuri lähdössä ulos nauttimaan muutaman asteen kirpeästä pakkassäästä. Toimittajan ehdottaessa juttutuokiota myöhemmin päivällä, Ilvo sanoo ehtivänsä ulos myöhemminkin.
– Täällä on pari astetta pakkasta ja aikamoinen pääkallokeli. Ajokortti on viety pois, koska dementia vaivaa, mutta polkupyörällä olen päässyt liikkumaan, itsenäisyyspäivänä julkisuuteen noussut sotaveteraani kertoo.
Armas Ilvo oli paikalla tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Hän istui Presidentinlinnan yläkerrassa sijaitsevassa huoneessa pyöreässä pöydässä sotaveteraanitovereidensa kanssa, kun presidentti Sauli Niinistö saapui pöytään tervehtimään veteraaneja.
– Minä taidan olla syyllinen siihen, mitä lehdissä kirjoitettiin. Että presidentti liikuttui kyyneliin, simolainen Ilvo muistelee muutamien viikkojen takaisia tapahtumia.
– Vaihdoimme presidentin kanssa muutaman sanan ja kysyin häneltä luvan esittää laulun. Hän kiitteli kovasti ja sanoi "ilman muuta".
Jos video ei näy, voit katsoa sen Yle Uutisten Facebook-sivuilta.
Ilvon johdolla sotaveteraanit esittivät Niinistölle ja rouva Jenni Haukiolle Veteraanin iltahuudon.
– En ehtinyt kiinnittää huomiota presidentin liikutukseen. Mutta kuulin aiheesta kyllä melkein heti laulumme jälkeen.
– Tilanne on toistunut Linnan juhlien jälkeen. Viimeksi eilen tiistai-iltana esitin Veteraanin iltahuudon jääkäriveteraanien joulutilaisuudessa Simossa.
Armas Ilvo kertoo saaneensa Linnan juhlien jälkeen runsaasti joulu- ja kiitoskortteja.
– Suurin osa niistä on tuntemattomilta ihmisiltä. Tarkkaa määrää en ole laskenut, mutta pelkästään eilen tuli yli kymmenen korttia. Sotaveteraaneja muistetaan, se on nyt ajan henki. Rivimme rupeavat olemaan harvalukuisia.
"Kranaatit räjähtelivät"
Ikimuistoisinta joulumuistoa kysyttäessä Armas Ilvo herkistyy.
– On yksi jouluaattoon liittyvä hetki. Sen muisteleminen herkistää aina joulun ympärillä, Ilvo aloittaa selkeästi liikuttuen.
– Elettiin vuotta 1939. Olin lähtenyt ensimmäistä kertaa pois kotoa äidin ja isän luota, vapaaehtoiseksi asevelvolliseksi sissipataljoonaan Sakkolan Kiviniemeen.
Tuona 76 vuoden takaisena jouluna Ilvo oli 19-vuotias.
– Nukuimme teltoissa ja liikuimme suksilla. Makasimme jouluaattoiltana teltan lattialla havujen päällä.
– Aattoiltana hiljentyi, mutta joku ammus tai kranaatti räjähti silloin tällöin. Se oli häirintätulta, sekä vihollisen että omalta puolelta.
Armas Ilvo kertoo ääni murtuen ajatelleensa tuolla nimenomaisella hetkellä kotia, äitiä ja isää.
– Pakkasta oli parikymmentä astetta. Se oli unohtumaton hetki.
Paras mahdollinen joulu
Ilvo viettää joulun kotonaan Simossa. Hänen tyttärensä saapuu isänsä luokse joulunviettoon Turusta.
– Kierrän erilaisissa veteraanitilaisuuksissa joulun aikana. Ne ovat tärkeitä tilaisuuksia. Sotaveteraanius alkaa olla arvossaan, mutta monet veteraaneista ovat aina huonommassa kunnossa. Olen iloinen, että saan tehdä edelleen jonkinlaista veteraanityötä.
– Jos tyttäreni ei tulisi Simoon, olisin joulun yksin. Tämä on paras mahdollinen joulu näissä oloissa.