Sami Viitanen oli perheineen reissussa, josta palattuaan perheen ala-asteikäinen poika huomasi pyöränsä kadonneen. Kerrostalon pihalla olleesta pyörästä oli jäljellä vain rikottu lukko.
Pihalla ei ole mahdollisuutta lukita pyörää rungosta ja pyöräkellari on täynnä.
Viitanen kirjoitti asiasta kahteen eri Facebook-ryhmään, joiden tarkoitus on auttaa kadonneiden ja varastettujen pyörien löytymisessä.
– Melkein heti päivityksen tehtyäni sain vastauksen, jossa joku sanoin nähneensä myynti-ilmoituksen kyseisestä pyörästä, Viitanen sanoo.
Viitanen oli itsekin etsinyt myynti-ilmoituksia, mutta käyttäen pyörän merkkiä ja mallia. Kyseisessä ilmoituksessa luki kuitenkin ainoastaan maastopyörä.
Kun oikea myynti-ilmoitus löytyi, Viitanen katsoi, kuka pyörää kaupittelee.
– Facebook-profiili, joka nimen takaa löytyi, oli tavallaan oikea, vaikka nimi oli väärä.
Salapoliisityö tuotti tulosta
Viitaset aloittivat salapoliisityön käymällä läpi henkilöitä, jotka olivat tykänneet profiilissa olleista kuvista.
Sen jälkeen he kävivät läpi kuvista tykänneiden henkilöiden tuttuja ja tuttujen tuttuja, kunnes he löysivät henkilön, jonka ulkonäkö oli tuttu harrastustoimista.
– Kysyimme, voisimmeko lähettää hänen kauttaan kyselyä siitä, tietääkö kukaan kuka pyörää myyvä ihminen on. Laitoimme hänen kauttaan viestin eteenpäin keskiviikkona ja lauantaina varkaan isä soitti minulle ja sanoi, että hänen poikansa on se, jota etsitään, Viitanen sanoo.
15-vuotias kiisti kaiken
Viitasen mukaan poika kiisti aluksi kaiken ja sanoi pyörän kuuluneen kaverilleen. Viitasen löytäessä vanhoja saman henkilön tekemiä myynti-ilmoituksia, väitti hän edelleen myyvänsä vain kavereidensa pyöriä.
15-vuotias poika oli myynyt toukokuun aikana kolme pyörää Torissa ja Facebook-ryhmissä.
– Poika tunnusti lopulta teon ja kertoi ensin heittäneensä pyörän metsään. Tämän hän teki, koska säikähti, sillä yritimme aluksi järjestää valeoston. Hän oli ilmeisesti haistanut palaneen käryn.
Pyöräbisnestä pidetään pankkiautomaattina
Viimein poika kertoi, että oli jo myynyt pyörän eteenpäin. Hän kertoi, kenelle kulkupelin oli myynyt ja Viitanen otti yhteyttä ostajaan, joka palautti pyörän poliisille. Myös poliisi etsi pyörää ja oli pyytänyt tori.fi:stä teletunnistetiedot.
Viitasten salapoliisityö tuotti kuitenkin tulosta nopeammin.
– Sain vakuutusrahat pyörästä jo ennen sen löytymistä, joten varsinaisesti mitään voitettavaa minulla ei ollut. Halusin pyörän kuitenkin löytyvän periaatteen takia.
– Minua ärsyttävät pyörävarkaudet erittäin paljon. Bisnestä pidetään pankkiautomaattina: kun tarvitsee rahaa käy pöllimässä pyörän ja laittaa sen myyntiin täysin julkisesti eikä kukaan välitä.
Hälytyskellojen pitäisi soida
Varastetun pyörän ostajalla olisi pitänyt Viitasen mukaan soida hälytyskellot.
– Siinä vaiheessa, kun 15-vuotias poika kauppaa pyörää metroasemalla, niin pitäisi vähän miettiä onko hänellä puhtaat jauhot pussissa. Monesti nämä ovat erittäin selkeitä tapauksia ja ostajan tulisi ymmärtää, että pyörän alkuperä on hämärä.
Viitanen toivookin ihmisten kiinnittävän huomiota siihen keneltä käytetyn pyörän ostaa ja missä. Hän muistuttaa, että varastetun pyörän ostamisessa on riski, että menettää pyörän ja siitä maksamansa rahan.
Lisäksi voi saada sakot, jos on ollut syytä epäillä pyörän olleen varastettu.
Pyörävarkaudet iso ongelma
Aktiivisena pyöräilijänä Viitanen näkee pyörävarkaudet isona ongelmana, johon hän halusi omalta osaltaan puuttua. Oman lapsen itkeminen pyörän perään ruokki halua saada varas kiinni.
Perheen kalleimmat pyörät ovat sisällä asunnossa, mutta kaikki pyörät eivät sinne mahdu.
– Nyt pojalle on ostettu uusi hieman kalliimpi pyörä, jonka hän on kantanut sisälle. Pyörä ei mahdu hissiin, eli se pitää kantaa portaita pitkin, mikä ei ole helppoa ala-asteikäiselle lapselle.
Perheellä ei ole käytössään autoa, joten uusi pyörä oli pakollinen ostos, jotta poika pääsee kouluun ja treeneihin.
Varastettu pyörä puolestaan on nyt vakuutusyhtiön omaisuutta ja tällä hetkellä poliisin hallussa.