Norja yrittää kumota MM-hiihtojen kohutuomiota ennakkotapauksen innostamana – Jari Isometsä huomauttaa sääntötulkintoihin liittyvästä ongelmasta: "Näinhän ei pitäisi olla"

LUE MYÖS: Kläbo sittenkin maailmanmestariksi? Todisteita löydetty Bolshunovia vastaan – FIS-pomo lataa pöytään esimerkkitapauksen

LUE MYÖS: 50 kilometrin voittajaksi nostettu norjalainen on valmis luovuttamaan mitalinsa Johannes Kläbolle – tyly arvio Aleksandr Bolshunovista: ”Hän on pelottava”

Kläbo hylättiin, sillä hänen katsottiin rikkovan kilpailusääntöjen pykälää 343.10.2. Sen mukaan ohitustilanteessa vastuu kontaktin välttämisestä on ohittajalla, ja Kläbo aiheutti ohitustilanteessa kontaktin, jonka seurauksena Aleksandr Bolshunovin sauva katkesi.

Tammikuun alussa Sveitsin Val Müstairissa käydyssä Tour de Skin sprinttikisassa Slovenian Anamarija Lampic leikkasi ohitustilanteessa Sveitsin Nadine Fähndrichin edestä sillä seurauksella, että Fähndrich kaatui. Kilpailussa toiseksi sijoittunut Lampic hylättiin ensin, mutta Slovenian tekemän valituksen seurauksena tuomio kumottiin kaksi päivää myöhemmin ja Lampic sai tilanteesta vain keltaisen kortin.

Juttu jatkuu upotuksen jälkeen.

Norjalaisten mukaan reilun kahden kuukauden takainen tilanne käy siinä mielessä ennakkotapauksesta, että tuolloin tuomariston tekemä ratkaisu saatiin kumottua myöhemmin.

– Eivät nämä tapaukset ole millään tavalla toisiinsa liittyviä, vaikka tietysti tahaton kontakti oli molemmissa. Se Lampicin tapaus oli ihan eri asia, koska se tapahtui 500 metriä ennen maalia, kovavauhtisessa laskussa, jossa oli iso mutka. Nyt oltiin tasamaalla ja loppusuoralla, MTV Urheilun asiantuntija Jari Isometsä toppuuttelee puheita ennakkotapauksesta.

Kansainvälisen hiihtoliiton kilpailunjohtaja Pierre Mignerey ei ollut mukana tekemässä päätöstä Kläbon hylkäämisestä, mutta hänen mukaansa ratkaisevaa oli, että Bolshunov oli kolaritilanteessa Kläbon edellä ja näin venäläinen sai valita mieluisen ajolinjan.

Ohittajan vastuu

Edellä mainittu sääntöpykälä 343.10.2 on tältä osin jokseenkin epäselvä, sillä siinä todetaan, että ohittava urheilija saa valita linjan vapaasti vasta sitten, kun hänen suksensa ovat ohitettavan urheilijan suksien etupuolella. Sääntöpykälässä ei täsmennetä, riittääkö se, että ohittajan suksen kärjet ovat ohitettavan suksien kärkien etupuolella, vai pitääkö ohittajan suksien olla kokonaisuudessan ohitettavan suksien etupuolella.

Yhtä kaikki, Kläbon ja Bolshunovin tapauksessa Kläbo ei ollut kummankaan tulkinnan mukaan Bolshunovin edellä.

– Melkein voi sanoa, että joka kerta näissä tapauksissa on tulkinnasta kyse. Hyvin harvoin on sellaista ihan selkeää tapausta, vaan aika usein se on sellaista, että siinä on kaksi eri näkökulmaa. Monesti tahtoo vielä olla niinkin, että loppusuoralla on eri säännöt kuin muualla, vaikka näinhän ei pitäisi olla, Isometsä sanoo.

– Linja ei ole selkeä, mutta se on myös hirveän vaikeaa, joten ei siitä sovi liikaa lähteä tuomareita arvostelemaan. Nämä ovat tosi kimurantteja päätöksiä – ja varsinkin tuollainen tilanne, jossa vaihdetaan maailmanmestaria, niin ovathan ne myös todella kovia päätöksiä.

Toisaalta samaisessa 343.10.2-pykälässä on maininta myös siitä, etteivät urheilijat saa ohitustilanteissa estää toisiaan.

– Tässä tapauksessa Bolshunov tuli loppusuoralle ensimmäisenä ja valitsi kaistansa, mutta hän ei mennyt ladulle vaan ladun ulkopuolelle. Siinä voidaan tulkita, että kyllä hän tiesi Kläbon tulevan sieltä ja ajattelavan, että "minäpäs menen tuohon ja estän sen" – mikä on toisaalta väärin. Kläbo taas ajatteli, että "no, tuossa se yrittää estää, mutta menenpä siitä huolimatta" – mikä sekin on väärin. Tässä on monenlaista näkökantaa.

Yksi idea – ja sekin on huono

Isometsän mukaan loppukiritaisteluita varten pitäisi keksiä joku uusi, aukoton tapa, jolla ongelmat vältettäisiin.

Hän itse sanoo keksineensä vain yhden mahdollisen idean, mutta pitkällisempi ajattelu on saanut senkin tuntumaan huonolta.

– Olen miettinyt, että olisiko niin, että tällaisessa yhteislähtökisassa olisi etukäteen tiedossa, mille kaistalle ykkösen pitää mennä ja mille kakkosen pitää mennä. Ja tuomaristo olisi ennakkoon käynyt katsomassa, mikä on ideaalilinja. Koska ykköselle pitää antaa jotain hyötyä, hänelle olisi laskettu esimerkiksi tuollaisella loppusuoralla, että mikä on paras linja.

– Tällöin vältyttäisiin kolareilta, koska jokainen tietää, mille kaistalle pitää mennä, ja jos ei mene, se on automaattinen hylkäys. Mutta muistaako urheilija 50 kilometrin kisassa, mille kaistalle pitää mennä? Ehkä ei, eli tämä ei ole sillä tavalla hyvä idea. Lisäksi siinä menisi taktikoinnin mahdollisuus, joka on yksi lajin hienouksia. Jotain näille eteen kiilaamisille ja väkisin hiihtämisille pitäisi kuitenkin keksiä, mutta tuon parempaa ideaa minulla ei ole, eikä sekään ole kovin hyvä.

Vähintään yhtä huonoa on kuitenkin mainos, jota sunnuntain kilpailun loppuratkaisu hiihdolle tarjosi.

– Mestaruuden vei Emil Iversen, joka oli hiihtämällä kolmanneksi paras. Jos ei olisi tullut kolaria ja olisi menty normaalisti, Kläbo olisi voittanut loppukirin. Hän on sillä tavalla moraalinen voittaja. Hän olisi voittanut joka tapauksessa, vaikka olisi mennyt ihan sisimmälle ladulle.

– Jos Bolshunovin sauva ei olisi mennyt poikki ja Kläbo olisi hylätty, Bolshunov olisi voittanut. Nyt Kläbo hylättiin ja Bolshunovilta meni sauva poikki, niin Iversen voitti. Sillä tavalla tämä oli tosi harmittavaa, kun hieno hiihtokilpailu meni tähän. Ei tullut sellainen tunne, että otettiin miehestä mittaa ja katsottiin, kuka on paras.