Outokumpuun Pohjois-Karjalaan on syntymässä ikäihmisten aktiiviseen yhdessä asumiseen ideoitu mummo- ja ukkikommuuni. Ikärajoja ei tunneta.
Yhteisöasuminen kiinnostaa eri selvitysten valossa ikäihmisiä. Yhä useampi elää paremmassa kunnossa aikaisempaa pitempään ja etsii asumiseen malleja, joissa voi ehkäistä yksinäisyyttä ja löytää seniorivuosiin aktiivista tekemistä omien kykyjen rajoissa.
Kommuuniasuminen liitetään yleensä nuoriin aikuisiin. Outokummun mummo- ja ukkikommuuni on ikärajaton.
– Ikä on mielentila, pohtii kommuunin tuleva isäntä Olli Saikkonen.
– Olemme hippisukupolvea ja siksi kutsumme itseämme leikkisästi mummo- ja ukkihipeiksi, kommuunin emäntä Eeva Leena Saikkonen puolestaan määrittelee.
Kartano herää henkiin
Mummo- ja ukkikommuuni syntyy yli 100 vuotta vanhaan kartanoon.
Saikkoset remontoivat pikku hiljaa yli 500 neliön hirsikartanoa. Satavuotias talovanhus, entinen vanhainkoti pesee kasvonsa ja muuntuu kodiksi muille samanhenkisille asukkaille.
– Yhteisöasuminen kuulostaa niin tavanomaiselta, kommuuni on riittävän kummallinen, Olli jatkaa hippiteemaa.
Remontissa tulee Saikkosten lisäksi tilat noin kymmenelle hengelle. Asunnot ovat soluasuntoja tai yksiöitä. Kommuunista löytyy lisäksi runsaasti erilaisia yhteisiä tiloja.
Saikkoset ovat itse asuneet talossa yli 30 vuotta, mutta seniorivuosiin he hakevat kommuunikavereita. Asukkaat osallistuvat kommuunin töihin kukin kykyjensä mukaan ja hoitavatkin toisiaan. Isäntä ja emäntä rakentavat siis myös omaa vanhuuttaan.
– Jos mahdollista, niin ei ole tarkoitus muuttaa täältä enää yhtään minnekään.
Osa asukkaista voi tulla maksulliseen perhehoitoon uuden sotepiirin kautta. Se tapahtunee lopulta kotisairaanhoidon kautta.
Olli Saikkosen mielestä entistä harvempi haluaa jäädä hoidon kohteeksi. Moni haluaa olla itse aktiivinen.
– Kuulumme itsekin suuriin ikäluokkiin eikä tulisi mittään jos me kaikki samanaikaisesti heittäydyttäisiin selälleen ja sanottaisiin että hoitakkee minnuu.
Samanhenkisten toveruutta
Pirkko Palander tutkii kommuuniin tulevia asuntoja.
Pirkko Palander katsastaa jo vuokra-asuntoaan. Lopullinen päätös kommuuniin hakeutumisesta on vielä harkinnassa.
– Miksi asua yksin jossakin kerrostalo-osakkeessa tai rivitalo-osakkeessa, kun voi asua ihanien ja samanhenkisten ihmisten kanssa, yrittäjänä uransa tehnyt Palander miettii.
Mutta minkälaisella asenteella mummokommuunissa pärjää?
– Olen tottunut, olen hoitanut kaikki läheiseni, oman isäni, äitini, oman edesmenneen mieheni. Olen tottunut sairaisiin, vanhuksiin, lapsiin. Minun mielestä kaikki kuuluu elämään.
Haaveena lukupiiri
Historiaa humiseva vanha Muurajan kartano seisoo paikalla, jossa on ollut asutusta 1600-luvulta saakka. Outokummun kunnalliskodin aikana 1920-60-luvuilla kartanon muissakin rakennuksissa oli toimintaa.
– Täällä oli esimerkiksi mielisairasosasto ja siellä ns. rauhotushuoneita. Niissä oli vain pienen pienet tirkistelyluukut ovissa ja ikkunatkin avautuivat vain puoliksi, Eeva Leena kertoo.
Vuosien varrella kartanoon on kertynyt mittava kirjasto. Kirjallisuutta löytyy ajankuluksi 1800-luvun lopulta alkaen.
– Minulla on haave, että voisin lukkee ääneen toisille näitä kirjoja, Eeva Leena tunnustaa.
Paljon muutakin tekemistä löytyy. Isäntä ja emäntä aikovat houkutella tarvittaessa mukaan esimerkiksi ryhmäkävelyille.
– Voin touhuta keittiössä, auttaa muita, haravoida tai tehdä lumitöitä, Palander listaa.
Entisen kunnalliskodin iso rukous- ja ruokasali taipuu tarvittaessa vaikka sukujuhlien pitoon. Se onkin ollut vuosikymmenten saatossa erilaisessa yhteisöllisessä käytössä. Salissa on jopa alttari, jossa papit ovat käyneet pitämässä hartaustilaisuuksia.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Yle.