Kertomus pikkuisen Pukkilan kunnan saamasta jättiperinnöstä on kuin satua. Erikoinen on myös viimeisenä tahtonaan miljoonaomaisuutensa entiselle kotikunnalle jättäneen Onni Nurmen tarina.
Viime vuosisadan alussa Pukkilan kylänraittia kulki vaitonainen mies punaisissa kumisaappaissaan. Onni oli kova työmies, mutta juuri muuta hänestä ei kylillä tiedetty.
– Hän oli hiljainen mies, joka ei asioistaan ja ajatuksistaan juurikaan muille puhunut, kuvailee Pukkilan kunnan hyvinvointijohtaja Sanna Saarenkoski MTV Uutisille.
Onnille elämä oli ollut yhtä kova kuin monille muillekin aikalaisilleen. Hän syntyi vuonna 1885 yksinhuoltajaäidille, jolle hän oli kuitenkin perimätiedon mukaan toivottu lapsi.
Äidin ja pojan välit olivat läheiset, vaikka äiti painoi kahta työtä elättääkseen pienen perheen.
Onni jäi ypöyksin 13-vuotiaana, kun hänen äitinsä kuoli. Kuten moni muukin aikansa täysorpo, myös Onni joutui huutolaislapseksi.
Kohti Amerikkaa
Onnin elämästä on onnistuttu keräämään kasaan vain repaleisia tietoja, sillä Onni ei tekemisistään tai vaiheistaan puhunut ulkopuolisille. Mallin hän sai todennäköisesti äidiltään, joka ei koskaan kertonut esimerkiksi sitä, kuka oli pojan isä.
Tultuaan täysi-ikäiseksi Onni muutti Pukkilasta noin 80 kilometrin päähän Helsinkiin. Hän asui Helsingissä yhdeksän vuotta, jona aikana kirkonkirjoihin hänen ammatikseen merkittiin kirjaltaja.
Mitä kunnille testamentataan?
Onni Nurmi ja Konsta Lahtinen testamenttasivat kymmeniä vuosia sitten omaisuuttaan yhteiseen hyvään, mutta missä varat ovat nyt? Katso alta Viimeinen tahto -dokumentti.
8:56 Dokumentin katsominen vaatii MTV Katsomo -kirjautumisen. |
Kun Onni palasi pääkaupungista Pukkilaan, hän perusti sinne sekatavarakaupan.
Tähänkin esimerkin hän otti kaiketi äidiltään, ainoalta sukulaiseltaan. Onnin äiti oli työskennellyt maatilalla ja pitänyt kylällä elintarvikekauppaa. Äiti oli kuollessaan ollut itsellinen nainen ja hän oli omistanut tuvan omalla tontilla.
Onni oli vanttera ja suoraselkäinen. Kyläläiset pitivät häntä vakavan oloisena.
Sekatavarakauppa kaatui nopeasti. Onni oli joutunut lainaamaan kyläläisiltä rahaa ja nyt nämä odottivat takaisinmaksua.
Onni päätti matkustaa Amerikkaan tienaamaan joka pennin takaisin.
Toukokuussa vuonna 1913 Onni Nurmi lähti rahtilaivalla Amerikan Minnesotaan.
Punaiset kumisaappaat
Amerikassa Onni suuntasi Minnesotaan, jossa hän tapasi kotikylältään tutun miehen.
Miehet hankkivat taskukellon ja tyylikkäitä pukuja. He teettivät itsestään valokuvakortteja, joita lähettivät kotipuoleen.
Viisitoista vuotta myöhemmin Onni oli kerännyt rahaa tarpeeksi ja päätti palata Suomeen. Pukkilassa hän työnsi jalkoihinsa punaiset kumisaappaat ja kävi maksamassa jokaisen lainaamansa pennin takaisin kyläläisille.
Sitten mies muutti lopullisesti pois vanhoilta kotikonnuiltaan ja ryhtyi isännöitsijäksi Helsingissä.
Onni asui taloudenhoitajansa Saima Lindemanin ja tämän Pirkko-tyttären kanssa.
Pukkilassa Onni vieraili seuraavan kerran vasta talvisodan syttymisen aikaan, kun hän pakeni taloudenhoitajansa ja tämän tyttären kanssa maaseudulle pääkaupungin pommituksia.
Onni Nurmi on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Samalla haudassa lepäävät taloudenhoitaja ja tämän 19-vuotiaana kuollut tytär.
Rikas mies
Onni kuoli 76-vuotiaana keväällä 1962. Hän oli kuollessaan rikas mies ja luonut koko omaisuutensa itse.
Onni testamenttasi koko omaisuutensa entiselle kotikunnalleen. Itä-Uudellamaalla sijaitsevalle piskuiselle Pukkilalle jättitestamentti oli täysi yllätys.
– Mysteeriksi jäi se, miksi hän halusi testamentata koko omaisuutensa juuri Pukkilan kunnan ikäihmisille, kunnan hyvinvointijohtaja Sanna Saarenkoski kertoo.
Onni määräsi, että hänen omaisuutensa tuotto pitää käyttää kunnan vanhusten virkistäytymiseen.
"Kuolemani jälkeen kaikki omaisuuteni, olkoonpa se irtainta tai kiinteää, lankeaa täydellä omistusoikeudella Pukkilan kunnalle." Näin asia muotoillaan Nurmen testamentissa.
Omaisuus sisälsi muiden muassa 720 kappaletta Suomen Kumitehdas Oy:n osakkeita sekä 60 kappaletta Nokia Osakeyhtiön osakkeita ja merkintätodistuksia, jotka oikeuttivat kahteenkymmeneen saman yrityksen ilmaisosakkeeseen vuonna 1963.
Onnin jättämän osakeomaisuuden arvo kohosi seuraavien vuosikymmenten aikana jopa 30 miljoonaan markkaan.
Maamerkkinä hyvinvointikeskus Onni
Onnin perinnön maamerkki Pukkilassa on testamenttirahoilla rakennettu hyvinvointikeskus Onni, josta löytyy erilaisia seniori-ikäisten palveluja saman katon alta. Kyseessä on suuri rakennus, jonka katon alta löytyy vanhainkoti ja suuri määrä ikäihmisten palveluita.
Osa Onnin palveluista, kuten allasosasto, kuntosali, kahvila, kirjasto, posti, apteekki ja kauppa ovat ikäihmisten lisäksi kaikkien muidenkin kuntalaisten käytössä.
– Se on etuoikeus. Se oli itse yllätys tänne muuttaneena, että tällainen on olemassa, sanoo paikallinen seniori Aila Pukkila.
– Se on enemmän kuin 100 jänistä, naurahtaa kunnan vanhimpiin asukkaisiin kuuluva 96,5-vuotias Pentti Sorvari.
"Iso onni"
Hyvinvointikeskuksen rakentamiseen ja ylläpitoon kului 11,5 miljoonaa. Kuka tahansa Pukkilassa vieraileva voi piipahtaa vaikkapa keskuksen kahvilassa, jonka ikkunoista avautuu näkymä japanilaiseen puutarhaan.
Pukkilassa asuu noin 1700 asukasta ja Onnin jättämän miljoonaomaisuuden tuotto palvelee edelleen sen noin 400 seniori-ikäistä asukasta. Joka päivä tarjolla on jotakin extraa, esimerkiksi kuntosali, allasosasto, erilaisia jumppia, seniorikoulutuksia ja kädentaitokerhoja. Laulu raikaa yhteislaulutilaisuuksissa ja konserteissa.
– Testamentin tahdonmukainen virkistyminen nähdään tässä ajassa hyvinvoinnin edistämisenä ja siinä, että tarjotaan mahdollisuuksia mielekkääseen elämään, senioritoiminnan ohjaaja Maiju Suominen kertoo.
Kunnan hyvinvointijohtaja Sanna Saarenkosken mukaan perinnön avulla kunta voikin tarjota ikäihmisille myös sellaista extraa, johon ei pienellä kunnalla muuten olisi varaa.
– Voisi sanoa, että Pukkilalle Onni Nurmi oli nimensä mukaisesti iso onni, Saarenkoski tiivistää.