Nyt puhuvat postinjakajat: Toimeentulo ja jaksaminen jo nyt kestokyvyn rajoilla – ”Jos eläkeikään pitää jaksaa töissä, niin se on ihan mahdotonta”

– Kaoottista, kiireistä. Siinä on kiteytettynä se tunne. Työaika ei riitä. Stressi tulee siitä, että ei ehdi tehdä työtä tai jaksa tehdä työtä. Että pitää jäädä ylitöihin, jotta ne voisi suorittaa.

Näin kuvailee työnsä arkea Oulussa postinkantajana työskentelevä Asko.

Asko kertoo työn määrän lisääntyneen vuosien varrella tasaisesti, eikä päivän uutinen suunnitelluista palkanalennuksista lupaa ainakaan helpompaa suuntaa uralle.

Peruspäivä alkaa kuudelta, ja tänään työpäivän olisi määrä kestää puoli neljään. Tämä kuitenkaan tuskin riittää.

– Kyllä menisi pidempään, jos jäisi ylitöihin. Maanantaina se oli kuudesta varttia vaille neljään, eikä ehditty viedä kaikkea postia siinä ajassa. Tiistaina ja perjantaina on sitten lyhyemmät työpäivät.

"Lähes puolet reitistä jakamatta"

Samaa kertoo Joensuussa postia jakava Kirsi Raassina. Työpäivä alkaa tavaran purkamisella, postin lajittelulla ja reitin selvittämisellä.

– Sitten lähdetään jakeluun, ja useimmiten kuten tänäänkin, joudun jättämään lähes puolet reitistä jakamatta. Hommat jäävät kesken valitettavan usein, toteaa Raassina.

Joensuun jatkuva kiire on arkea Oulussakin.

– Kyllä se on raskasta ja väsyttävää. On kiireellisiä aikoja, niin kuin joulut ja muut sesongit, mutta ne ovat olleet lyhytkestoisia. Nyt se tuntuu olevan pysyvä osa työnkuvaa, että yrittää ehtiä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, sanoo Asko.

Askon mukaan työnantajapuolella ei ymmärretä postinjakajan työn raskautta.

– Sen sanomiseen, ettei ole valmis jäämään ylitöihin, on korkea kynnys. On totuttu siihen, että kaikki työt tehdään. Mutta kun tuntuu, että se on ainoa tapa jotenkin sitä omaa jaksamista pitää yllä.

– Jos joutuu pistämään viestiä, että jotain työtehtävää ei ehdi tehdä, niin tuntuu, että sitä ei kuunnella. On vain pakko sanoa, että ei jää tekemään pidemmäksi aikaa.

Rahat valtion toisesta taskusta

Kirsi Raassinan perheessä Postin vaikeudet korostuvat, sillä Kirsin puoliso on myös samoissa töissä. Uutinen mahdollisista palkanalennuksista on tuplasti synkkä.

– Kyllä se kuulostaa enemmän kuin hurjalle. Tulee mieleen, että minkälaisia ihmisiä ne päättäjät siellä johdossa ovat. Onkohan tämä rumasti sanottu, mutta tuntuu siltä, että siellä ei ole inhimillisyyttä eikä ymmärretä mitä tämä tarkoittaa normaaleille ihmisille.

– Jos tämmöinen tapahtuu, niin se tarkoittaa esimerkiksi meille sitä, että on mentävä hakemaan Kelasta tukea. Asumistukea tai pahimmassa tapauksessa toimeentulotukea. Kun tällainen valtion laitos ei maksa meille palkkaa, niin meidän pitää hakea Kelalta rahaa, ja valtio kustantaa meidän elämisen sillä tavalla.

– Kyllä se tuntuu ihmeelliseltä, että ihminen ei voi työllä itseään elättää. Se tuntuu ihan todella uskomattomalle miten tällainen voi olla mahdollista.

Raassina kertoo, että taloudellinen tilanne perheessä on jo nyt tiukka. Lapsia on kaksi, ja kaiken kukkuraksi perheen isä joutuu lokakuussa jäämään osa-aikaiseksi – työnantajan päätöksellä.

– Kaikki ylimääräinen on pitänyt jo tässä vaiheessa karsia. Kyllä on mietitty, mistä voidaan enää karsia. Onko seuraava askel sitten, että pannaan talo myyntiin? Sitä kauhukuvaa tässä odotellaan, että mitä tuleman pitää.

Raassinan perheessä mietitään vakavasti alan vaihtoa, mutta uutta työtä ei ole helppo löytää. Päälle viisikymppinen mies on ollut koko työuransa Postilla, eikä muuta koulutusta ole.

Oulussa Askon postinjako katkeaa pian.

Oletteko harkinnut työn vaihtoa?

– Ehdottomasti vaihdan työpaikkaa.

Riippumatta siitä menevätkö palkanalennukset läpi?

– Riippumatta siitä. Jo ennenkin alennuksia tilanne on kestämätön. Jos eläkeikään pitää jaksaa töissä, niin se on ihan mahdotonta. En usko, että henkinen ja fyysinen kesto riittää siihen asti.