Tutkijan mukaan kotihoidon työolosuhteissa voi puhua jo romahduksesta. Henkilöstövajaus on säännöllistä eivätkä avoimet paikat kerää päteviä hakijoita. Riihimäkeläisen kotisairaanhoitajan motivaatiota nostaa työyhteisö, vaikka tilanne samalla turhauttaa.
Riihimäkeläisen kotisairaanhoitaja Silja Nurmen työpäivä alkaa käynnillä vastikään sairaalasta kotiutuneen iäkkään rouvan luona. Mukana matkassa on myös hoitajaksi opiskeleva harjoittelija. Käynnin aikana he muun muassa luetteloivat asunnosta löytyvät lääkkeet, ottavat verikokeen ja punnitsevat asiakkaan. Kotikäyntiin kuluu aikaa noin puolitoista tuntia.
Nurmen mukaan kyse on melko tyypillisestä työkeikasta. Hänellä on kaiken kaikkiaan 39 asiakasta, kun tavoite kaupungilla on korkeintaan 30 asiakasta. Myös muiden hoitajien poissaolot näkyvät Nurmen omassa työmäärässä. Hoidettavaksi tulee omien puhelujen lisäksi toisten hoitajien puhelut, ja samalla pitäisi hoitaa myös omat asiakaskäynnit.
– Minulla on useita asiakkaita, jotka ovat olleet sairaalassa, ovat kotiutuneet ja heillä on paljon lääkemuutoksia, kontrolliverikokeita ja jatkohoidon suunnittelua, jotka pitää hoitaa. Ja sitten tulee kaikkea akuuttia siihen päälle. Kyllä se on kuormittavaa, hän kertoo.
– Turhauttaa, kun ei saa tehdä työtä niin hyvin kuin haluaisin. Tai saa tehdä, mutta se tarkoittaa suurta määrää ylitöitä. Aika ei vain riitä kaikkien asiakkaiden hoitamiseen niin hyvin kuin haluaisi.
Aihetta käsitellään tänään kello 20 alkavassa Asian ytimessä -ohjelmassa MTV3-kanavalla. Ohjelman voi nähdä MTV Katsomosta myös jälkikäteen.
Yli joka neljäs yksikkö työskentelee vajaalla joka viikko
Kuormittavuus näkyy kotihoidon yksiköissä laajemminkin. THL:n toukokuussa tekemän selvityksen mukaan kotihoidon yksiköistä 27 prosenttia työskentelee vajaalla henkilöstöllä joka viikko tai useammin. Ylitöitä tehdään päivittäin 12 prosentissa yksiköistä.
Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta sanoo, että kotihoito on nyt selvästi intensiivisempää kuin ennen. Asiakkaat ovat huonokuntoisempia ja heidän luonaan käydään useammin. Se näkyy myös henkilökunnan jaksamisessa.
– Kotihoidossa työolosuhteiden ongelmat ja henkilökunnan lopettamisaikeet ovat lisääntyneet hyvin nopeasti. Ympärivuorokautisessa hoidossa ne ovat olleet varsin tasaisella, joskin korkealla tasolla jo ennestään.
– Mutta kotihoidossa on tapahtunut tietty romahtaminen työolosuhteissa sekä henkilökunnan pysyvyydessä ja tyytyväisyydessä. Se on kyllä hälyttävää, toteaa Kröger.
Hoitajien jatkuva kiire ei jää huomaamatta myöskään asiakkailta.
– Meillä oli asiakas, joka ilmoitti hyvin suoraan että hän ei halua lähteä suihkuun. Hän ilmoitti monta viikkoa putkeen. Ja kun hoitajilla ei ole oikeastaan aikaa siihen, että kerättäisiin asiakkaasta se syy. Hän ei sitten käynyt moneen viikkoon suihkussa ja hygienian taso laski siinä huomattavasti. Sitten kun olikin aikaa keskustella, niin löytyi se syy. Hän luuli että hoitajilla ei ole aikaa hänelle, kertoo Silja Nurmi.
Moni rekrytointi epäonnistunut hakijapulan takia
THL:n seurannan perusteella kotihoidossa tarvittaisiin vakituisiin työsuhteisiin lähes 3 000 koulutettua työntekijää ensi vuoden huhtikuuhun mennessä. Samalla merkittävä määrä rekrytoinneista on epäonnistunut, kun päteviä hakijoita ei ole löytynyt.
Yhtälö on turmiollinen, kun samaan aikaan väestö ikääntyy ja hoidettavia on tulevina vuosina yhä enemmän. Kotihoitoa on suosittu pitkään lähinnä taloudellisista syistä, mutta tämän ajattelutavan rajat ovat tulleet vastaan.
– Se ei välttämättä ole sen edullisempaa kuin ympärivuorokautinen hoito. Muun muassa siitä syystä, että kotihoidossa olevilla tulee runsaasti myös terveydenhoidon käyntejä, päivystyksessä käyntejä, osastohoitokäyntejä. Joita ei tietysti ympärivuorokautisessa hoidossa tule lainkaan samassa määrin, muistuttaa Teppo Kröger.
Ensi vuoden alussa voimaan tulevan sosiaalihuoltolain muutoksen myötä kotihoitoa on oltava tarjolla ympäri vuorokauden. Ilman riittävää rahoitusta ongelmat tuskin poistuvat. Teppo Krögerin mukaan Suomi käyttää vuosittain yhteensä noin kaksi miljardia euroa vähemmän rahaa vanhusten ympärivuorokautiseen asumiseen ja kotihoitoon kuin muut Pohjoismaat.
Hoitajan ja valtuutetun roolissa
Silja Nurmi kertoo kiireestä huolimatta pitävänsä työstään paljon ja tukena on hyvä työyhteisö. Nurmi on työnsä ohella myös SDP:n kaupunginvaltuutettu Riihimäellä.
Taloudellisen realismin ja työn todellisuuden yhteensovittaminen on hänen mukaansa usein vaikeaa. Samoin kuin uuteen potilasturvallisuuslakiin suhtautuminen. Lain esitteli oman puolueen perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén.
– Lain sisältö on paikoitellen sellainen, että sitä on minun hyvin vaikea tai oikeastaan mahdoton hyväksyä. Ymmärrän sen, että ihmishenkiä ei voi uhrata ja suojelutyön pitää olla mahdollista. Mutta onko oikea tapa pakottaa hoitajat sinne? Pitäisikö ennemmin kannustaa. Potilasturvallisuus on työnantajan vastuulla. Se ei ole yksittäisen hoitajan vastuulla eikä hoitajajärjestön vastuulla, vaan työnantajan vastuulla aina, Silja Nurmi sanoo.