Jääkiekkoliiga NHL:ssä runkosarja on lähtenyt liikkeelle iloisissa suomalaismerkeissä. Dallas Starsissa Roope Hintz takoo kovaa jälkeä. Erik Haula tekee samaa uudessa seurassa, Carolina Hurricanesissa. Sensaatiopuhuri puhaltelee tuulia kuitenkin nuoriso-osastolta. 18-vuotias Ville Heinola on tehnyt häkellyttävän sisääntulon maailman kovimpaan kiekkosarjaan.
Kesällä NHL:ään varattu Heinola on hyötynyt Winnipeg Jetsin hyvinkin erikoisesta tilanteesta. Kaikki johtaa juurensa radikaaliin remonttiin, joka on pistänyt Jetsin takalinjat uuteen uskoon.
Edellisessä ottelussa Pittsburgh Penguinsia vastaan Jetsin puolustuksessa ei ollut yhtään sellaista pelaajaa, joka olisi viilettänyt winnipegiläisjoukkueen riveissä viime kevään pudotuspeleissä. Ei yhden yhtään.
Kaiken keskellä jäällä viiletti 18-vuotias tulokas, joka kantoi yhtäkkiä Jetsin puolustuksen johtohahmon roolia.
Neljättä NHL-peliä pelaava suomalaiskaveri, puolustuksen… veturi?
– Tuo kuulostaa tosi hurjalta, tetenkin. Ville on kuitenkin siitä erikoinen pelaaja, että on ihan sama mihin peliin hänet lyöt, niin hän pystyy sopeutumaan uuteen ympäristöön välittömästi, Rauman Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt kuvailee Heinolaa MTV Urheilulle.
Lukko on juuri se ponnahduslauta, josta Heinola ampaisi Pohjois-Amerikkaan. Kotimaisista liigakaukaloista Sahlstedt muistaa hyvin kuvaavan hetken.
– Silloin kun hän pelasi ensimmäisen pelinsä meidän mukana Liigassa, niin ensimmäiset jutut, mitä vaihdoin valmennuksen kanssa, olivat sitä, että ”mitä helvettiä? Kaveri näytti siltä kuin hän olisi pelannut 300 peliä Liigassa!”
– Siellä ison meren takana on käynyt varmaan ihan sama juttu. Kaikki katsovat, että ihan niin kuin hän olisi pelannut jo ikuisuuden siellä, Sahlstedt pohtii.
Syy ja seuraus
– Jos hän jännittää, niin hän osaa mestarillisesti käsitellä sitä, Sahlstedt jatkaa yhdestä Heinolan hämmästyttävästä piirteestä.
Honkajoelta kotoisin olevan suomalaispuolustajan NHL-debyytti tapahtui ikonisella näyttämöllä. Madison Square Garden – ehkäpä maailman legendaarisin areena.
Alkulämmittelyissä jäälle asteli valkopaitainen numero 14. Hieman päälle 180 senttinen Heinola, joka sai tehdä muutaman kiekottelukierroksen yksinään. Tulokastraditiota noudattaen.
Jäälle hiippaili pojankoltiainen, joka tykitti kaikessa rauhassa kiekkoja tyhjään maaliin. Paikalla olleiden katseet kääntyivät kuitenkin nopeasti toiseen päähän. Sinne asteli illan odotettu hahmo, puhuttu nimi. Viime kevään maailmanmestari, kakkosvaraus, Kaapo Kakko, 18 vuotta.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Manhattanin kirkkaissa valoissa, ison show’n keskellä, Heinola oli se, joka vakuutti. Ei Kakko, ei paljoa. Ei Patrik Laine, ei paljoa. Heinola.
Rauhallisuus. Oikea-aikaisuus. Fiksuja ratkaisuja yksi toisensa perään. Hermostuneisuus? Jäpittäminen? Pelokkuus? Kaikki sinänsä luontevat piirteet, 18-vuotiaalta debytantilta, loistivat poissaolollaan.
– Ville on siinä mielessä kova jätkä, että häntä ei huimaa oikein mikään. Ja nuo ovat harvinaisia jätkiä, jotka pystyvät ottamaan pompun aina vain kovemmalle tasolle. Vielä niin sulavasti ja helposti, Sahlstedt hehkuttaa.
Neljännessä pelissä aukesivat maalihanat. Tehopisteitä on jo kolme. Puhutaan pelaajasta, joka on kuin iso laastari. Jetsin puolustus ei vaikuta niin haavoittuvaiselta, kuin mitä se todellisuudessa on.
Heinola vakuutti peliälyllään ja kypsyydellään Jetsin johdon harjoitusleirillä. Tästä tuli syy sille, miksi hän on NHL:ssä. Nyt Heinola antaa näyttöjä siitä, että hänen paikkansa on taalajäillä. Jo nyt.
Yhdeksän peliä
Tullaan tilanteeseen, joka koskee Sahlstedtia ja hänen edustamaansa seuraa. Ennen kauden alkua oletusarvo oli se, että Heinola pelaisi vielä vuoden Suomessa. Eli Lukossa.
Nyt ollaan pisteessä, jossa Heinola on kellottanut yli 20 minuutin peliaikoja maailman kovimmassa kiekkosarjassa. Kruununa kamppailu New York Islandersia vastaan. Peliaika: 23.01.
Juttu jatkuu videon alla.
1:49
Jäällä viilettää pelaaja, joka ei ole vain selviytymässä. Jäällä viilettää pelaaja, joka on asettumassa aloilleen.
– Jos ajattelee sitä, että miten hän on pelannut, millaisia minuutteja hän on vetänyt ja niin edelleen – on helppo vetää johtopäätös siitä, että hän jatkaisi siellä. Toki, jos muistan oikein, niin Henri (Jokiharju) veti vahvan alkukauden NHL:ssä, mutta niin vain tie kävi farmiin. En missään nimessä toivo tuota Villelle, vaan tarkoitan tällä sitä, että siinä maailmassa (NHL:ssä) kaikki on mahdollista, Sahlstedt muistuttaa.
Heinolaa koskee, kuten ketä tahansa muutakin NHL-tulokasta, sopimusrajat. Puhutaan pelimääristä, jotka määrittävät sen, milloin esimerkiksi sopimuksen ensimmäinen vuosi astuu voimaan. Tämä tarkoittaa yhdeksää peliä, joka on ensimmäinen rajapyykki Heinolan kohdalla.
– Täältä käsin on vaikea arvioida, että mitä siellä ajatellaan. Vahvistavatko he (Jets) heidän puolustustaan? Ja mitä se tarkoittaisi Villelle? Lähestymme tätä koko asiaa siitä näkökulmasta, että katsotaan nyt ensimmäisenä tuo yhdeksän pelin raja. Että mitä tapahtuu, kun se tulee täyteen. Siinä tulee ensimmäinen iso päätös, Lukon urheilupomo Sahlstedt toteaa Heinolaa koskevista aikatauluista.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Sahlstedt myöntää, että hän on käynyt keskusteluja Jetsin johdon kanssa. Tosin hyvin lyhyesti.
– Kysyin aiemmin, että miten he ajattelevat siinä tilanteessa, jos Heinola lähetettäisiin NHL:stä alaspäin. Että mikä heidän lähtökohtainen ajatus olisi. Pelaako hän AHL:ää vai lähettävätkö he hänet takaisin liigaan? Vastaus oli se, että ”katsotaan sitten myöhemmin, että miltä tilanne näyttää silloin”. Yritämme tehdä yhdessä parhaan mahdollisen ratkaisun Villen osalta. Annetaan hänen pelata ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Katsotaan sitten yhdeksän pelin jälkeen, että mikä on tilanne. Mutta tällä hetkellä merkit viittaavat siihen, että hän jatkaisi siellä. Niin hyvin hän on pelannut.
– Tiedän, että minkälaisen avun hän toisi meille – se on ihan selvä asia. Tämä koko hänen NHL-pomppu on yksi sellainen juttu, mitä me haluamme tukea seurana. Haluamme olla mukana pelaajan kehitystaipaleella. Tässä kohtaan kaikki on mennyt ihan viimeisen päälle nappiin. Toki vielä nopeammin, mitä kukaan osasi kuvitella. Pomppu Liigaan, pomppu NHL:ään ja hups, siellä se äijä painaa menemään. Kaikki on mennyt niin älyttömän nopeasti. Olemme kaikki erittäin onnellisia Villen puolesta. Tämä ei ole missään nimessä sellainen tilanne, että me vain kiroilelisimme ”voi perkelettä”, jos hän ei tulekaan.
Harvinainen tapaus
On selvää, että Lukko tukee Heinolaa. Niin kuin pitää. Eikä tilanne ole raumalaisjoukkueen käsissä.
Jets nappasi Heinolan itselleen kesän NHL:n varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella, vuorolla 20. Koska Heinola on ensimmäisen kierroksen pelaaja, voi Jets lähettää hänet AHL:ään.
Liigassa, nuori puolustaja olisi tähti. Heinola pärjää omalla peruspelaamisella NHL:ssä, kovan temmon keskellä, jatkuvan paineen alla. Kysymys kääntyykin siihen, että tarjoaako Liiga hänelle enää riittävästi haastetta?
Raumalla nuorta puolustajaa ei suinkaan unohdeta. Hänelle on ovi auki.
– Meillä on olemassa Villen mentävä aukko. Ei me haluta hankkimalla hankkia jotain. Odotellaan ihan rauhassa. Meillä on tälläkin hetkellä tosi hyvä ja laadukas puolustus jalkeilla. Ei meillä ole tässä tilanteessa mitään hätää, emmekä halua tehdä hätiköityjä päätöksiä. Seuraamme tilannetta rauhassa. Jos on selvää, että hän jää sinne, niin sitten mietitään uudestaan ja sitten katsotaan, että tehdäänkö jotain ratkaisuja jo kauden aikana vaiko ei, Sahlstedt pyörittelee tilannetta Lukon näkökulmasta, jatkaen:
– Jos niin kävisi, painosanalla jos, että hänet tiputettaisiin sieltä – syystä tai toisesta, niin totta kai me toivoisimme sitä, että hän tulisi pelaamaan meille vuoden ajaksi. Mieluimmin niin kuin että hän menisi pelaamaan AHL:ään. Tällä hetkellä se näyttää kuitenkin todella kaukaiselta. Jos NHL-otteet ovat tuommoisia, niin kyllä hän tulee pitämään paikkansa, Sahlstedt uskoo.
Viime vuosina suomalaispuolustajien virta on ollut aiempaa voimakkaampaa NHL:ään. Mukana on ollut monta ensimmäisellä kierroksella varattua pelaajaa.
Harvassa ovat olleet kuitenkin ne, jotka ovat murtautuneet välittömästi taalajäille. Rasmus Ristolainen teki tämän, Liigasta tullessaan, mutta esimerkiksi Miro Heiskanen pelasi vielä vuoden Suomessa varauksensa jälkeen.
– Ei näitä tapahdu liian usein. Siksi tämmöisistä tapauksista pitää olla äärimmäisen ylpeä, Sahlstedt iloitsee.