Löytötavaratoimistot eivät saa periä laissa määrätyn hintakaton ylittäviä palvelumaksuja asiakkailtaan. Helsingin hallinto-oikeus päätti asiasta kesäkuun lopussa.
Osa löytötavaratoimistoista on perinyt enimmäissumman ylittäviä maksuja. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (avi) antoi asiasta ohjeistuksen vuonna 2013. Seuraavana vuonna avi kehotti uhkasakon uhalla yhtä löytötavaratoimistoa muuttamaan hinnoittelukäytäntöään. Yrittäjä valitti avin päätöksestä, mutta hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Avin mukaan laskuun on saatettu sisällyttää useita erillisiä kulueriä, jolloin kokonaissumma on voinut olla merkittävästi suurempi kuin laissa määrätty enintään 5 prosenttia esineen käyvästä arvosta tai enintään 17 euroa. Avi oli kieltänyt tekemästä näin, ja hallinto-oikeuden mukaan päätös on lainmukainen.
– Tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa bussiin jääneestä noin parinsadan euron arvoisesta puhelimesta löytötavaratoimisto saa periä korkeintaan 10 euron suuruisen säilytyskorvauksen, selventää elinkeinovalvontayksikön päällikkö Kalle Tervo Länsi- ja Sisä-Suomen avista.
Avin mukaan laskuun sisällytettyjä kulueriä ovat olleet esimerkiksi "säilytyskustannukset", "toimitusmaksu" ja "ilmoitusmaksu". Tervon mukaan erillistä toimitus- tai ilmoitusmaksua ei saa periä.
– Mikäli asiakas toivoo, että löytötavara postitetaan hänelle, voidaan asiakkaalta kuitenkin periä postikustannukset.