Pyeongchangin talviolympialaiset ovat paketissa, ja on aika vetää koko kisojen antia yhteen. Suurimmat suomalaisonnistujat on helppo nimetä, mutta kuka yllätti ja ketkä epäonnistuivat pahimmin?
TOPIT:
Krista Pärmäkoski
Krista Pärmäkoski saavutti hopean ja kaksi pronssia – kaikki henkilökohtaisilta matkoilta.
On makuasia, kumman listaa kisojen parhaaksi suomalaisurheilijaksi: Krista Pärmäkosken vai ainoan sinivalkoisen kultamitalistin Iivo Niskasen. Pärmäkoskea puoltaa se, että hän kahmaisi kuitenkin puolet koko Suomen kuuden mitalin saaliista – kolminkertaisesti kehenkään muuhun nähden. 27-vuotias ikaalilainen on osoittanut nousseensa maailman hiihtohuipulle pysyvästi. Olympiakilpailut saivat upean kruunun, kun Pärmäkoski sivakoi kahden pronssinsa jatkoksi hopeaa päätösmatkalta 30 kilometriltä.
Pärmäkoskesta tuli vasta toinen suomalaishiihtäjä, joka on saavuttanut kolme henkilökohtaista mitalia yksissä olympialaisissa. Edellinen oli Marja-Liisa Kirvesniemi (os. Hämäläinen), joka voitti kolme kultaa Sarajevossa vuonna 1984.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Iivo Niskanen
Henkilökohtainen olympiakulta sinetöi Niskasen aseman suomalaisena olympiasankarina. Edellisen kerran henkilökohtaisen matkan olympiakultaa oli juhlinut suomalaishiihtäjistä Mika Myllylä, 20 vuotta sitten.
Iivo Niskanen asetti tähtäimensä yhteen kilpailuun, kuninkuusmatkalle. Se, 50 kilometrin perinteisen kilpailu oli Niskasen näytöstä. Ei jäänyt pienintäkään epäselvyyttä siitä, kuka on matkan kiistaton maailman kuningas. Niskanen on saanut valmentajansa Olli Ohtosen kanssa ajoitettua kunnon jo useaan kertaan komeasti arvokisoihin. Niskanen on isojen kisojen urheilija ja voittajatyyppi. Näitä urheilijoita ei Suomessa joka oksalla kasva.
Erityismaininta: Tero Seppälä
Tero Seppälä suoriutui yläkanttiin ampumahiihdossa.
Onnistujia olivat pronssimitaleillaan myös Naisleijonat ja lumilautailija Enni Rukajärvi. Urheilussa ei ole kuitenkaan kyse pelkästään mitalitaisteluista – on komea temppu ylittää oma perustasonsa kovimmassa paikassa, ja sen Tero Seppälä teki ampumahiihdossa. Vain yksi henkilökohtainen kisa sujui heikommin, mutta kolmen muun sijoitukset olivat 22-vuotiaalle suomalaiselta mainioita: 20:s, 25:s ja 21:s. Olympialaiset saivat Seppälän osalta upean lopetuksen, kun hän ampumahiihti Suomen kuudenneksi sijoittuneessa sekaviestijoukkueessa. Tulitukea tarjosi Olli Hiidensalo, joka ankkuroi sekaviestin ja vastasi miesten parhaasta ampumasijoituksesta oltuaan pikakisassa 19:s. Ampumahiihtomiesten tulevaisuudessa on napsu toivoa.
FLOPIT:
Kaisa Mäkäräinen ja Mari Laukkanen
Kaisa Mäkäräinen lähetti Mari Laukkasen matkaan kisan kärkipaikalta naisten ampumahiihtoviestin kolmannelle osuudelle. Laukkanen ampui kaksi sakkoa, ja Suomi romahti kauas kärjestä.
Mäkäräinen pesi aavistuksen kasvojaan sekaviestin ja naisten viestin loistosuorituksillaan, mutta henkilökohtaisissa kisoissa mitali ei ollut oikeastaan lähelläkään, vaikka Mäkäräinen johtaa maailmancupia ja oli sijoittunut joka kolmannessa maailmancupin kisassa palkintopallille. Kisoja edeltänyt sairastelu söi fyysistä terää, mutta loistosuoritukset jäivät piippuun paineiden alla myös ampumapenkalla.
Mari Laukkaselle kisat olivat surulliset. Sihti oli ampumapaikalla pahasti hukassa, eikä sen jälkeen ollut mitään tehtävissä. Nämä kisat on nollattava nopeasti – Marilla on halutessaan vielä lukuisia kilpailuvuosia edessä ja samaan aikaan potentiaalia menestykseen. Laukkanen osoitti viime vuonna MM-kisojen normaalimatkan nelossijallaan, miten korkealle hän pystyy arvokisoissakin omilla nappisuorituksillaan yltämään. Kauden jälkeen on kuitenkin tuumaustauon paikka – olisiko ensi sesonkia lähestyttävä uudistetuin, henkisesti raikkain virikkein?
Leijonat
Lauri Marjamäen valmentamalta jääkiekkomaajoukkueelta oli selkeä peli-identiteetti hakusessa.
Leijonilla oli turnauksessa laskentatavasta riippuen kahdesta kolmeen kovaa ottelua. Olympiahopealle yllättäen yltänyt Saksa kaatui avausottelussa, mutta lohkovoiton ratkaiseessa kamppailussa tuli tukkaan Ruotsille, ja leikki päättyi puolivälieriin 0–1-tappioon Kanadalle. Leijonien arvoturnausrekordi jatkui Lauri Marjamäen alaisuudessa heikkona, eikä kyse ollut vain tuloksesta. Leijonat myös veivaili pelitapaansa liian korostuneesti vastustajan mukaan, niin ettei turnauksessa näkynyt merkkejä omasta vakaasta peli-identiteetistä.
Milloin korostettiin pystyyn sähisemistä, milloin äärimmäistä turvapelaamista. Kanadaa vastaan Leijonilta puuttui rohkeus avata pienenkin paineen alla syöttelemällä omista, ja kiekkoa roiskittiin viljalti kolikonheitto-siirtokiekkoina keskialueelle. Sillä pelillä oli hankala menestyä. Ja jos pelillistä peruskiveä ei saada vakaammaksi, menestys on kiven alla loppukeväällä Tanskan MM-kisoissakin. Myös Marjamäellä on valmennustiimeineen tulevina viikkoina tuumaustauon paikka.