Varhain sunnuntaiaamuna tulipalossa tuhoutuneen Kiihtelysvaaran kirkon raunioita vartioitiin palon varalta koko maanantain vastainen yö, kertoo Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo.
Yllä olevalta videolta voit katsoa uutiskuvaa palopaikalta.
Joensuussa sijaitsevassa seurakunnassa pohditaan menetyksen keskellä jo myös arjen järjestämistä. Jokasunnuntaiset messut siirtyvät Kiihtelysvaaran seurakuntatalolle.
– Kiihtelysvaaran kirkko on meillä joka vuosi ollut tammikuusta pääsiäiseen saakka kiinni pakkastalvien ja lämmityskustannusten vuoksi. Siihen ollaan jo vähän totuttu, että talvenselkä ollaan seurakuntatalolla. Nyt olemme siellä koko ajan, kun kirkkoa ei enää ole, Angervo kertoo.
Lue myös:
Hänen mukaansa seurakunta pohtii myös, voiko siunaustilaisuudet siirtää pidettäviksi seurakuntatalolla.
Mahdollista uuden kirkon rakentamista harkitaan myöhemmin
Hautausmaalla ei ole kappelia tai muuta vainajien siunaamiseen sopivaa tilaa. Lähimpiin kirkkoihinkin on Kiihtelysvaarasta matkaa. Tuupovaaran kirkko on noin 30 kilometrin päässä, Hoilolan kirkkoon matkaa on vielä parikymmentä kilometriä enemmän, Angervo kertoo.
– Nyt tässä hätätilanteessa, ennen kuin saadaan mitään järjestelyjä, mietitään, että lokakuussa joudumme olemaan haudoilla, hautausmaalla. Keleistä huolimatta, Angervo kertoo.
Mahdollista uuden kirkon rakentamistakin seurakunta joutuu arvioimaan, mutta tällä viikolla ei vielä ole sen aika, Angervo sanoo.
– Me säästämme voimavarat siihen, kun mietintä alkaa. Tämä viikko yritetään tässä hengitellä, hän sanoo.
"Kyyneleet ovat silmissä"
Angervon mukaan ihmiset löysivät eilen tiensä sekä palopaikalle että seurakuntatalolle, jossa pidettiin esimerkiksi hartaus.
– Paljon väkeä kävi, ja kyllä kyyneleet ovat silmissä. Tuntuu, että tämä on koskettanut suurta määrää ihmisiä, myös heitä, jotka eivät käy kirkossa aktiivisesti. Monilla on kuitenkin muistot: vanhemmat on vihitty täällä, mummo siunattu tai oma rippikoulu käyty, Angervo kertoo Kiihtelysvaaran kirkon merkityksestä alueen ihmisille.
– Kyllä tässä ollaan ilman sanoja oltu, on halattu ja itketty.