Jo kello kymmenen jälkeen lauantai-iltana Ylivieskan palaneen kirkon raunioille virtaa väkeä. Kanttori Eeva Korhonen testaa sähköurkuja kuuden asteen pakkasessa ja vetää nahkarukkaset takaisin käteensä.
– Ei voi soittaa kuin hetken, sitten pitää lämmitellä käsiä, sanoo kanttori Korhonen.
Hänellä on tunteet pinnassa niin kuin kaikilla paikalle saapuvilla. Tasan vuosi sitten pääsiäislauantaina kirkko oli vielä alkuillasta pystyssä. Siellä piti pitää pääsiäisyön messu perinteiseen tapaan, mutta toisin kävi.
– Kirkko paloi illalla, mutta messua ei peruttu. Se pidettiin muualla vielä samana yönä, vaikka tunteet olivat silloin aika sekavat, muistelee Korhonen.
Kanttori Eeva Korhonen soitti messun kuuden asteen pakkasessa.
Talkootyöt jatkuvat
Vuosi on ollut pitkä Ylivieskassa. Palon ensishokkiin ei jääty pitkäksi aikaa makaamaan, vaan melkein saman tien päätettiin rakentaa uusi kirkko. Rahankeruutalkoot alkoivat ensimmäisenä arkipäivänä ja niitä on riittänyt.
– Rahaa on kerätty jo noin 250 000–300 000 euroa, mikä on valtava summa. Pelkästään villasukkia on neulottu ympäri Suomea noin 10 000 eurolla, kertoo Korhonen.
Muutakin talkootyötä on tehty. On myyty kokonaisia, osin pelastuneita kirkon hirsiä. Niistä on tehty kynttilänjalkoja, penkkejä, puuristejä, jopa viulu. Nauloja on kerätty ja oikaistu erilaisia veistoksia ja käsitöitä varten.
– Hirsistä teimme myös uudet kolehtihaavit, kertoo yksi talkoolaisista, Jorma Kopakkala.
Rahankeruu ei ole itsetarkoitus, mutta uusi kirkko on. Vuosi väliaikaistiloissa, milloin missäkin, on ollut haastava.
Rauniokirkko lohduttaa
Rauniokirkko on noussut vanhan kirkon paikalle pikku hiljaa. Sen ovat toteuttaneet pääosin ns. ukkopiiriläiset, jotka ovat rakentaneet palaneen kirkon kivijalan sisäpuolelle, alkuperäisille paikoilleen, kirkonpenkit. Ne makaavat kivilohkareiden päällä. Alttarin takana kohoaa hiiltyneistä hirsistä valmistettu, jättimäinen, mustanpuhuva risti ja sisääntuloväylällä soivat vanhan kirkon pikkukellot.
– Ne saatiin pelastettua palossa, isot kellot menivät. Mutta ei tämä vielä valmis ole. Penkit pitää tehdä vielä sivuillekin, sanoo Kopakkala.
Syytä onkin, sillä nytkään kaikki eivät mahdu istumaan. Paikalle tulee arviolta 400 ihmistä, jotka jäävät kuuntelemaan kirkkoherra Timo Määtän puhetta. Määttä puhuu vuodentakaisista asioista: pelosta, kauhusta, surusta, vihastakin.
– Muisto tuosta yöstä ei katoa, mutta nyt on aika suunnata katseet eteenpäin. Me keskitymme nyt uuden kirkon rakentamiseen, sanoo Määttä yömessun jälkeen.
Yömessu kirkkaan tähtitaivaan alla, seinättömässä kirkossa on monelle elämys. Sellaisiakin tulee paikalle, jotka eivät tavalliseen yömessuun osallistuisi.
– Meillä on toiminut tämä rauniokirkko jo viime kesänä, jolloin aloimme sitä kasata. Tämä on ollut tosi suosittu, on ollut kesäillan hartautta ja jopa häitä täällä, kertoo Kopakkala.
Kirkon palo on yhdistänyt ylivieskalaisia.
– Kyllä on, sen näkee selvästi. Tapahtumissa on väkeä ja ihmiset haluavat osallistua, sanoo yömessuun tullut Leo Mehtälä.
Uusi kirkko on uusi kirkko
Ylivieskan uuden kirkon suunnittelu aloitettiin melko pian vanhan palamisen jälkeen.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että se tulisi tähän vanhan viereen, näyttää kirkkoherra Määttä.
Sanna Nygård osallistuu messuun pää painuksissa. Hän on jo muuttanut pois kotikaupungistaan eikä meinaa vieläkään uskoa kirkon palamista.
– Se tuntuu niin uskomattomalta, että kotikirkkoa ei enää ole. Sen tuoksut, värit, sen äänet ja seinät ovat piirtyneet niin syvälle sisimpään, että on vaikea kuvitella jonkin uuden kirkon korvaavan sen, sanoo Sanna Nygård.
Hän suree kirkon menetystä vieläkin.
– Sinne liittyy niin paljon muistoja pitkältä ajalta. Ei voi enää istua sen rappusilla, ei kävellä sen käytävillä. Uusi kirkko tulee ja siitä tulee varmasti tuleville polville oma kotikirkko. Mutta minun kotikirkkoni on mennyt eikä sitä saa takaisin, toteaa Nygård.
Väki valuu ulos vajaan tunnin messun jälkeen. He kulkevat kolehtihaaveja kantavien maallikkojäsenten muodostaman kujan kautta. Uusi kirkko maksaa noin 10 miljoonaa euroa, eikä vielä tiedetä, mitä vakuutus korvaa. Siispä jokainen roponen tarvitaan ja kädet käyvät taskuilla.
– Hyvää pääsiäistä! huikkaavat vapaaehtoiset kolehtijoukot yömessusta poistuville.
– Kiitos teille taas, sanoo kirkkoherra Määttä mennessään. Ja samalla suunnitellaan jo seuraavia tapahtumia.