Rakastu Kalliossa -Facebook-ryhmä perustettiin viisi vuotta sitten. Ryhmään saa laittaa matalalla kynnyksellä vanhanaikaisia seuranhakuilmoituksia.
Onkohan tuo Antti? Entäpä tuo? Ei ole. Hän on tainnut tehdä minulle oharit ja nauraa nyt jossakin makeasti kavereidensa kanssa.”
Elettiin toukokuuta 2015, kun lastenhoitajana työskentelevä Susanne Gröhn seisoi hermostuneena Helsingin Vaasanpuistikossa eli tuttavallisemmin Piritorilla. Ensimmäiset treffit Antti Rossisen kanssa oli sovittu, mutta miestä ei näkynyt mailla halmeilla.
Gröhn yritti soittaa ja laittoi viestiä. Turhaan. Lopulta pettynyt ja turhautunut nainen lähti pois manaten hyväuskoisuuttaan.
Tämä olisi voinut olla vain yksi katkerien treffiohareiden tarina, mutta Gröhn oli onneksi valmis antamaan toisen mahdollisuuden vielä samana päivänä. Selvisi, että Antti oli mennyt kotiin päiväunille ja nukkunut niin sikeästi, että meinasi nukkua onnensa ohi.
– Olemme usein palanneet tuohon hetkeen ja jossitelleet, että mitä jos en olisikaan antanut toista mahdollisuutta emmekä olisi ikinä nähneet. Olen aina uskonut kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoitus, Gröhn, 30, sanoo nyt aurinkoisessa Strömbergin puistossa.
Gröhnin käsivarsilla nukkuu perheen kuusiviikkoinen tyttövauva. Vieressä kaksivuotias Kerttu katsoo kännykästä Muumeja isänsä Antti Rossisen, 34, sylissä. Pariskunnan nimettömissä kimaltavat sormukset.
Mutta palataanpa taas hetkeksi ajassa taaksepäin, kun ihmiset alkoivat etsiä uudenlaisia kohtaamistapoja deittisovellusten ulkopuolelta.
Lue myös: Onko korona tehnyt deittailusta konservatiivisempaa? 23-vuotias sinkku pitää turhautuneena videodeittejä – asiantuntija näkee myös hyviä puolia: "Nyt on ujojen tähtihetki"
Vastaisku pinnallisuudelle
Keväällä 2015 Helsingin Kallion Cafe Mascotissa järjestettiin treffitapahtuma, joka oli hyvin suosittu.
Kysyntä matalan kynnyksen treffeille omalla asuinalueella oli selvästi kova. Samoihin aikoihin Facebookiin perustettiin myös Rakastu Kalliossa -ryhmä, joka lupasi tarjota tutustumismahdollisuuden Kalliossa asuville sinkuille. Vuodesta 1998 Kalliossa asunut ryhmän perustaja ja ylläpitäjä Jarkko Koskinen kertoo, että päätti perustaa ryhmän eräänlaisena vastaiskuna Tinderille.
– Ryhmän sanoma oli sellainen, että hei, on syytä keskittyä muuhunkin kuin siihen pärstävärkkiin Tinderin profiilikuvassa, Koskinen kommentoi.
Hän kertoo olevansa hirveän tyytyväinen siihen, että tiettävästi ainakin yksi pitkäaikainen pari on syntynyt ryhmän kautta ja lisäksi se on poikinut lukemattomia treffejä sekä ystävyyssuhteita.
Rakastu Kalliossa -ryhmän tarkoituksena on, että ihmiset saavat laittaa itsestään vanhanaikaiseen tyyliin seuranhakuilmoituksia ja mainostaa itseään.
Löytyykö kulman takaa joku parempi?
Keväällä 2015 seuranhakuilmoituksia alkoi ilmestyä Rakastu Kalliossa -ryhmään kuin sieniä sateella. Ihmiset olivat kenties kyllästyneitä Tinderin ja muiden deittisovellusten pinnallisuuteen. Yksi kyllästyneistä oli it-konsulttina työskentelevä Antti Rossinen.
– Olin tapaillut muutamia naisia Tinderin kautta, mutta tuntui siltä, että se oli vain ulkonäköön perustuva pintaraapaisu. En käynyt syvällisiä keskusteluja heidän kanssaan.
Tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta ymmärtää hyvin dilemman, kun erilaisia deittailuun liittyvä sovelluksia tulee koko ajan lisää.
– Tämä on johtanut siihen, että ihmisten pitää käyttää enemmän aikaa selvittääkseen, miten kuhunkin äppiin ilmoittautuneet ihmiset ovat valikoituneet. Ihmiset surffailevat äppien välillä miettien, mikä on heille sopiva äppi. Kun valinvaraa on yhä enemmän, se vaikeuttaa valintaa, Kontula pohtii.
Mitä enemmän valinnanvaraa on, sitä vaikeammaksi päätöksen tekeminen muuttuu. Entä jos kulman takaa löytyykin joku sopivampi tai kiinnostavampi treffikumppani?
– Tämä aprikointi nostaa kynnystä kasvokkain tapaamiseen. Epäonnistuneet tapaamiset nostavat tapaamiskynnystä sitten vielä lisää, Kontula sanoo.
Rossinen laittoi seuranhakuilmoituksen Rakastu Kalliossa -ryhmään. Ilmoitus oli lyhyt ja ytimekäs: ”Liitynpä nyt sitten näihin muiden puistossa vaeltavien yksinäisten miesten joukkoon. Eli pari vuotta Kalliossa asunut, alun perin Kuopiosta, 29v ja olutta rakastava tatuoitu karvanaama”.
Susanne Gröhnin kiinnostus heräsi välittömästi.
– Ilmoitus oli tarpeeksi rento ja pilke silmäkulmassa tehty. Se ei ollut sellainen, että etsin tositarkoituksella itselleni vaimoa. Palasin Antin profiiliin yhä uudelleen ja stalkkasin hänen Facebook-kuviaan. Meni viikko-pari, kunnes uskalsin eräänä päivänä kysyä, lähteekö hän kaljalle, Gröhn muistelee.
Vastaus tuli muutaman tunnin kuluttua.
"Vaikka heti."
Ei luurankoja kaapissa
Tällä hetkellä Rakastu Kalliossa -ryhmässä on yli 1 700 jäsentä. Tosin aktiivisesti seuraa etsivien osuus on todennäköisesti pienempi. Esimerkiksi Gröhn ja Rossinen eivät ole raaskineet erota ryhmästä, vaikka eivät ole enää etsineet sieltä kumppania yli viiteen vuoteen. Ryhmän perustajan Koskisen mukaan olisi kiva nähdä, että tällä hetkellä uinuva ryhmä aktivoituisi jälleen. Gröhn ja Rossinen ovat samaa mieltä.
– Nykyään ryhmä on melko hiljainen eikä siellä juuri tapahdu mitään. Se on sääli, koska mielestäni se on sellainen hyvän mielen ryhmä, matalan kynnyksen paikka pyytää kiinnostavaa tyyppiä vaikka kaljalle johonkin Kallion baareista, Rossinen sanoo.
Kallion baariin, tarkemmin Vaasankadulla sijaitsevaan Kalliohoviin, myös Rossinen ja Gröhn lopulta päätyivät ensitreffeille sen jälkeen, kun Rossinen oli saanut herättyä pitkiltä päiväuniltaan ja pyytänyt vuolaasti anteeksi tahattomia ohareitaan.
– Kyllä siinä oli molemmille heti aika selvää, että meillä synkkaa ja että tulevaisuuden haaveet kohtaavat. Molemmat olivat lisäksi jo kyllästyneitä sinkkuelämään ja valmiita asettumaan aloilleen, Gröhn sanoo.
– Emme myöskään pelanneet mitään pelejä. Laitoimme heti seuraavana päivänä viestiä, että olisi mukava nähdä. Emme miettineet, milloin olisi soveliasta ottaa taas yhteyttä tai muuta sellaista. Läväytin aika lailla kaikki korttini pöytään Suskille ja sanoin, että tällainen minä olen, ota tai jätä, Rossinen lisää.
Kosinta yöbussissa
Pariskunta eteni heti alussa sellaista vauhtia, että heikompia hirvitti. Vähän yli kuukauden päästä ensitreffeistä Rossinen polvistui yöbussin käytävälle ja kysyi, tulisiko Gröhn hänen vaimokseen.
Pari pohtii, että ihmiset saattavat nykyään olla liian vaativia kumppanin valinnassa ja ajatella, että ”sen oikean” etsimiseen voi käyttää loputtomasti aikaa, koska aina voi tavata uusia ihmisiä, mutta todellisuudessa se ei mene niin.
– Kun Antin kanssa kaikki kolahti niin hyvin, tuli sellainen olo, ettei tuollaista tyyppiä voi päästää menemään, Gröhn kertoo liikuttuneena.
Epäilijöitä riitti niin tuttava- kuin ystäväpiirissäkin. Salamakosinta herätti skeptisyyttä ja moni ihmetteli, mikä kiire nuorella parilla oikein oli. Pariskunta kuitenkin näki asian niin, että spontaaneina ihmisinä he menivät virran mukana, koska parisuhde tuntui niin hyvältä ja helpolta.
Tilastollisesti pariutuminen ja aloilleen asettuminen siirtyy koko ajan myöhemmäksi, joten Gröhn ja Rossinen olivat valmiita sitoutumaan tilastojen valossa aikaisin.
Tilastokeskuksen mukaan koko Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,4 vuotta ja pääkaupunkiseudulla vielä korkeampi. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten ensisynnyttäjistä jo lähes 17 prosenttia on täyttänyt 35 vuotta.
Gröhnin ja Rossisen esikoinen Kerttu syntyi, kun Gröhn oli 28-vuotias. Toinen lapsi syntyi kaksi vuotta myöhemmin.
Lapset olivat toivottuja ja odotettuja. Jo ensitreffeillä kävi selväksi, että pariskunnan haaveissa oli enemmän kuin yksi lapsi. Rossinen ei näe syytä lykätä lastenhankintaa vuosilla eteenpäin.
– Haluan olla ihan virkeä vielä, kun lapset ovat parikymppisiä.
Pariskunnan vinkkejä treffeille:
- Lähesty kiinnostavaa ihmistä rohkeasti, ei siinä häviä mitään
- Tee heti alussa selväksi, mitä olet etsimässä, oli se sitten yhden illan juttu tai pitkä parisuhde
- Kysy, mitä treffikumppanisi haluaa tulevaisuudelta ja pohtikaa yhdessä, kohtaavatko teidän haaveenne
- Ole mahdollisimman rehellinen, älä pidä luurankoja kaapissa ”