Koronavirus on vaikuttanut ihmisten pariutumiskäyttäytymiseen. Koska enää ei voi mennä tavalliseen tapaan kahville kasvotusten, sinkkujen on ollut pakko keksiä muita keinoja deittailla.
– Korona muutti paljon deittailun suhteen. Juuri ennen koronaa ehti tulla vastaan muutama tosi kivanoloinen tyyppi, joita en sitten ehtinyt tavata, sanoo 23-vuotias Joonas.
Joonas ei halua esiintyä jutussa koko nimellään, koska kokee voivansa näin avata deittailuelämänsä vapaammin.
Joitakin kuukausia sinkkuna ollut Joonas uskoo, että rakkaus voi löytyä deittisovelluksista.
Kiistaton johtaja deittisovellusten markkinoilla on Tinder, jolla on arvioitu olevan noin 50 miljoonaa käyttäjää. Joonas on miljoonien muiden tavoin käyttänyt ainoana nettideittisovelluksena Tinderiä, jonka kautta hän on käynyt treffeillä sopivilta tuntuvien naisten kanssa keskimäärin muutaman kerran kuukaudessa. Tämä siis ennen korona-aikaa.
Joonas kertoo koronakaranteenin olevan melko turhauttavaa ja haastavaa aikaa deittailevalle sinkulle. Nuorella miehellä on yleensä ollut tapana tavata kiinnostavalta vaikuttava deittikumppani jo melko varhaisessa vaiheessa, koska hänestä yhteensopivuuden näkee kunnolla vasta kasvotusten.
– En ole nyt aloittanut Tinderissä yhtä paljon keskusteluja kuin aiemmin, koska tiedän, etteivät ne ainakaan hetkeen voi edetä mihinkään, eikä huvita myöskään jäädä sellaiseen pelkkään viestittelykierteeseen.
Meneekö aarre sivu suun?
Väestöliiton johtava asiantuntija, psykoterapeutti Heli Vaaranen näkee deittailussa ilman fyysistä kohtaamista myös hyviä puolia.
– Nyt on ujojen tähtihetki lähteä deittaamaan, sillä tapaamisia ei tarvitse sopia eikä jännittää – saa rauhassa tutustua ja kirjoitella pitkiä kirjeitä Jane Austen -tyyliin. Ei tarvitse pelätä, miten mahdollinen deitti käyttäytyy, sillä nyt vain kirjoitetaan ja sitten ehkä tavataan kasvokkain Skypessä tai Whatsappissa. Deittaamisesta on tullut taas konservatiivista, Vaaranen pohtii.
Vaaranen myöntää kuitenkin, että he, joita ujous ei vaivaa, saattavat todella turhautua deittaamisesta ilman fyysistä kohtaamista.
Joonas kertoo soitelleensa videopuheluita yhden Tinderissä tapaamansa naisen kanssa aina silloin tällöin. Hän kokee, että videopuheluilla voi saada suhteellisen hyvän kuvan toisesta ihmisestä ja siitä, miten kemiat kohtaavat. Tapaaminen kasvokkain kuitenkin kertoisi enemmän.
Vaarasen mukaan etädeittailussakin pystyy mittaamaan, miten hyvin juttu luistaa ja tarkkailemaan toistensa ominaisuuksia. Etädeittailun huono puoli on kuitenkin se, että kokonaiskuvasta jää hyvin paljon piiloon.
– Jos joku on hiljainen ja vetäytyvä tai hänellä on huono päivä, ehkä annat hänen lipua ohitsesi ja siinä meni todellinen aarre, Vaaranen sanoo.
Yksinäiset sinkut koronaeristyksessä
Tilastokeskuksen mukaan yksinasuvien osuus suomalaisväestöstä on kasvanut kahden viime vuosikymmenen aikana yhdestä kolmeen prosenttiin vuosittain. Yksinasuvat sinkut saattavat joutua olemaan viikkotolkulla yksin esimerkiksi etätöissä, saamatta lainkaan kasvokkaisia sosiaalisia kontakteja.
Vaaranen näkee kolikossa kaksi puolta. Toisaalta sinkut voivat turhautua yksinolemiseen, mutta toisaalta turhautuminen voi olla se tarvittava viimeinen sysäys, jotta sinkku alkaa taas deittailla ja kohdata ihmisiä netissä.
– Rakkautta täytyy oikeasti etsiä. Etsimiseen kuluu aikaa ja se pitää sisällään myös hylkäämisiä. Rakkaudella on aina myös hinta. Sen etsiminen voi olla yhtä tuskaa, Vaaranen sanoo.
Monien muiden tavoin, Joonaskin on välillä kokenut pettymyksiä nettideittailun maailmassa. Siitä huolimatta hän ei aio luovuttaa, vaan uskoo koronan jälkeen näkevänsä jälleen kiinnostavia ihmisiä kasvotusten. Ehkäpä juuri sen naisen, jonka kanssa on nyt ollut pelkkien videopuheluiden varassa.