Kuluttajatutkija Taija Härkki kannustaa ikääntyviä palkkaamaan apua kodin siivoamiseen. Sitä ei tarvitse häpeillä, ja avusta voi hyötyä niin keho kuin mieli.
”Voi voi, nyt se vaimo rupeaa taas kamalasti siivoamaan, kun ensi viikolla tulee siivooja.”
Kuulostaa hauskalta, mutta tällainen häveliäisyys ei ole kotisiivousta ostavien keskuudessa pelkkä vitsi vaan ihan tosi juttu.
– Kysyin hiljattain kotisiivousyrittäjiltä eräässä tilaisuudessa, onko edelleenkin niin, että heidän mennessään koteihin siellä kuuluu imuri käytävään asti. He vastasivat, että ikävä kyllä näin on. Kotiaskareissa tullaan jotenkin niin iholle, että se likaisuus ja voimattomuus oman siivoamisen suhteen hävettää, vaikka huiskin haiskin oleva koti on siivousyrittäjän arkipäivää, kuluttajatutkija Taija Härkki sanoo.
Suomessa on perinteisesti ollut hyvin vahva itse tekemisen kulttuuri. Iän myötä apua olisi kuitenkin hyvä oppia ottamaan vastaan.
– Olen kuvannut ikääntyneiden kodinhoidon kulkua eräänlaisella lintumallilla. Vielä 50–60-vuotiaina ollaan ikään kuin emovaiheessa siivet levällään. Silloin sinne siipien suojaan mahtuu tosi paljon: oman kodin ja lasten kodin hoitoa, lastenlasten kaitsemista, mökkejä ja maaseutuasuntoja.
Pikkuhiljaa siivet rupeavat supistumaan.
Ikkunanpesu voi olla vanhemmiten jo vaarallista.
– Noin 65–75-vuotiaana mökkejä myydään pois, lapsenlapset kasvavat eikä heistä jakseta enää huolehtia, asuntoa ehkä pienennetään. Voimat riittävät enää siihen omaan pesään ja arkeen, kunnes sitten joskus 75 ikävuoden jälkeen siivet käpertyvät kokonaan siihen oman itsen ympärille – että kun saisin nyt edes itseni talutettua jotenkin ruokapöytään.
Osa senioreista jatkaa siivoamista itse, vaikka ei jaksaisi.
– He ajattelevat mustavalkoisesti, että joko kaikki pitää tehdä itse, tai sitten kaikki apu tulee ulkopuolelta. Ei ole mitään välimuotoa. Ja kun väkisin yrittää itse pinnistää ja selvitä, niin loppujen lopuksi tilanne menee siihen, että jää tekemättä.
– Oikeampi lähestymistapa olisi, että ostaisinko vähän apua kotini arkeen. Voihan sitä palkata jonkun tekemään raskaammat työt ja jatkaa itse kevyempää ylläpitoa, kuten pölyjen pyyhkimistä.
”Omasta siivoustyylistä pitäisi osata irrottautua”
Minä itse -ajattelun taustalla saattaa olla se, ettei toisen työn jälkeen luoteta.
– Monet sanovat, että vieras ei tee niin kuin minä. Ei varmasti teekään, mutta tarvitseeko edes? Voisiko riittää, että se menee suurin piirtein niin? Omasta siivoustyylistä pitäisi osata irrottautua ja antaa joissakin asioissa periksi.
– Toisaalta oman laadun kodinhoidossa pitää tietysti säilyä. Kotisiivouspalvelun ostaja on edelleen emäntä tai isäntä kodissaan. Osat eivät saa vaihtua niin, että yhtäkkiä palveluntarjoaja määritteleekin elämää. Se on turvallisuuskysymyskin: jos siivooja jättää heikkonäköisen asiakkaan matot ja huonekalut eri paikoille kuin ennen, niitä ei osaa varoa.
Jotkut ovat ehkä kokeilleet kotisiivouspalveluita, mutta lopettaneet alkuunsa huonojen kokemusten takia.
– Kotisiivousyritykset ovat esimerkiksi remonttiporukkaan verrattuna hyvinkin asiallisia palveluntuottajia, mutta ainahan joukkoon mahtuu niitä huonojakin.
– Ostopalveluita tarjoavilla yrityksillä voi olla vähän virkamiesmäinen ote: tullaan ovelle ja sanotaan, että me teemme näitä ja näitä asioita näihin ja näihin aikoihin. Ei olla oikein sisäistetty, mitä sana asiakas tarkoittaa. Kun asiakas kerran itse kaivaa rahapussiaan, niin hänellä on myös oikeus vaatia ja määritellä, miten haluaa asiat omassa kodissaan hoidettavan.
”Jos koti on likainen, sinne ei kehdata kutsua ketään”
Härkin mielestä on monia hyviä syitä, miksi iäkkään ihmisen kannattaisi palkata kotisiivooja.
– Puhtaus on Maslow’n tarvehiearkiankin mukaan ihmisen perustarve, mutta kyse on myös viihtyvyydestä ja sosiaalisista suhteista. Tämän päivän vanhukset ovat tottuneet pitämään huushollinsa järjestyksessä, ja jos koti on likainen, sinne ei kehdata kutsua ketään ystäviä. Siitä seuraa yksinäisyyttä.
Likainen koti voi kutistaa sosiaalista elämää.
Härkki nostaa esille myös henkisen vireyden.
– Nuoret perheet, jotka tulevat ja menevät, eivät välttämättä kaipaa jotain verhojen laittamista. Mutta vanhukselle, joka istuu kodissaan joka päivä 24 tuntia, se on vähän eri asia. Kyllä se piristää, kun saa miettiä, että laittaisiko toisenlaiset verhot, tai että mitähän huomenna siivottaisiin.
– Kyse on myös ihan fyysisestä terveydestä. Pölyiset tilat tekevät hengittämisestä raskaampaa eivätkä ainakaan paranna kenenkään terveyttä. Ja jos kintut eivät liiku niin, että esimerkiksi ikkunoiden pesu on turvallista, siinä on aina tapaturmavaara.
Siisteydestä huolehtimalla ylläpitää myös omaisuutensa arvoa.
– Jos asuntoa ei mitenkään hoideta ja se likaantuu, niin totta kai se samalla myös rapistuu, Härkki sanoo.
Uutiset vieraili yksinäisen luona
MTV Uutiset haastatteli itsensä yksinäiseksi tuntevaa, mutta siihen myös apua saanutta Pirkko Helakorpea huhtikuussa 2015. Katso video alta.
2:10
