Poliisien astellessa rappukäytävään "kuolemanhaju" leijaili sieraimiin. Tilattiin vainajankuljetus sekä kiinteistöhuolto avaamaan ovi.
Hetkeä aiemmin Lapin poliisilaitos oli saanut ilmoituksen, jonka mukaan naapuri ei ollut nähnyt pariin viikkoon samassa rapussa asuvaa 90-vuotiasta miestä. Elettiin viime lauantaita, oli iltapäivä.
Naapuri oli kertonut myös ikävästä hajusta, jonka poliisit nyt sieraimillaan haistoivat.
– Paikan päälle päästyämme totesimme, että rappukäytävässä todellakin oli selkeä, tuttu haju ja aavistelimme pahaa. Asukkaan oven ulkopuolella oli koskematon ruokapussi, eikä kukaan tullut avaamaan asunnon ovea, toinen poliisipartion jäsen kirjoittaa.
Epäilykset kuolemantapauksesta nousivat poliisien mieleen. Sitä vahvisti ikävä haju, joka virtasi kyseisestä asunnosta.
– Kuoleman merkit olivat siinä määrin ilmassa, että päätimme tilata vainajakuljetuksen, samalla kun tilasimme kiinteistöhuollon avaamaan asunnon oven.
Surullinen näky odotti partiota
Oven avattuaan poliisit kohtasivat useamman päivän postit heti eteisessä. Marssittuaan peremmälle asuntoon he havaitsivat surullisen näyn peilin kautta makuuhuoneen penkillä.
– Näin eteisen peilin kautta, että iäkäs mies – oletettu vainaja – oli puoli-istuvassa asennossa makuuhuoneen penkillä, leuka rinnassa ja kädet sivulla roikkuen.
Poliisin mukaan miehen kädet olivat violetin sävyiset, nilkat ja pohkeet pahasti turvoksissa. "Kuoleman merkit" oli jo nähtävissä pikaisella silmäyksellä.
– Marsimme kohti makuuhuonetta, kunnes partiokaverini pysähtyi, kääntyi puoleeni ja ilmoitti, että "Se kuorsaa!". En aluksi tajunnut tätä, ennen kuin huomasin, että penkillä istuva "vainaja" todellakin kuorsasi. Näky oli aika mieleenpainuva. "Vainaja" olikin elossa.
Vanhuksen herättyä hän kertoi poliiseille nimensä ja ilmoitti, ettei hänellä ole hätää. Vanhus myös totesi, että pystyy huolehtimaan itsestään. Vanhus muisteli syöneensä eilen.
– Vanhus oli laskenut tarpeet allensa, asunto oli epäsiisti ja haju mieleenpainuva. Tilasimme paikalle ensihoidon, joka toimitti vanhuksen sairaalaan saamaan kipeästi tarvitsemaansa hoitoa. Ilmoitimme myös aikuissosiaalityön päivystykseen. Vanhuksen omaisia emme tuolla hetkellä tavoittaneet puhelimitse.
Omaiset olivat yrittäneet auttaa
Poliisipartiolle selvisi myöhemmin, että omaiset olivat yrittäneet hakea vanhukselle apua, mutta tämä ei ollut siihen suostunut. Omaisilla ei ollut poliisin mukaan mahdollisuutta olla vanhuksen tukena, joten heitä kohtaan ei ollut mitään syyttämistä.
– Tuolla keikalla tuli kuitenkin mieleen, että meidän kaikkien olisi tärkeä huolehtia lähimmäisistä. Jos vaan voidaan, niin autetaan sukulaisia, tuttavia ja naapureita, poliisi kirjoittaa.
– Erityisesti iäkkäitä sellaisia. Ja huolestutaan myös, jos siihen on aihetta. Suomalainen sisu kun ei anna periksi todeta, että nyt mie en pärjää enää yksin. Joskus sinnikäs naapuri tai muu lähimmäinen voi olla se viimeinen apu, toinen partion jäsenistä päättää kirjoituksensa.