Krista auttoi yksin asuvaa vanhusta, joka oli toistuvasti kaatunut ja lyönyt pahoin päänsä. Hän jäi miehen luo tunnin ajaksi odottamaan ambulanssin saapumista. Kysyimme hätäkeskuksesta, miksi avun saamisessa kestää toisinaan niin kauan.
Krista, 20, oli matkalla miesystävänsä luokse viime viikon tiistaina. Kun Krista saapui kerrostalon pihaan, hän huomasi naapurin nuoren miehen huikkailevan yläkerran parvekkeen suuntaan.
– Mies huusi, että ei hätää, hankin sinulle apua, Krista muistelee erikoista lähtötilannetta.
Mies tuli hetkeä myöhemmin Kristaa vastaan kerrostalon pihalla ja kertoi, että jossain ylemmistä kerroksista joku oli kaatunut ja huutanut apua.
– Päätin lähteä katsomaan, mitä oli tapahtunut. Kysyin mieheltä, tuleeko hän mukaan, sillä jos siellä on aikuinen ihminen kaatunut, en saisi häntä yksin ylös.
Vanhusta huimasi ja olo oli sekava
Krista ja mies lähtivät yhdessä etenemään kerros kerrokselta ylöspäin etsien apua huutanutta henkilöä. Lopulta talon neljännestä kerroksesta löytyi raollaan oleva ovi, jota kaksikko lähestyi varoen samalla kysyen, oliko asunnossa henkilö, joka oli huutanut aiemmin apua. Vastaus oli myöntävä.
Ovella seisoi yli 80-vuotias, muistisairas ja yksinäinen mies. Hän kertoi, että oli päivän aikana kaatunut monesti lyöden päänsä useita kertoja. Vanhus ei Kristan mukaan uskaltanut liikkua asunnostaan minnekään. Miestä huimasi ja olo oli heikko ja sekava – päätäkin jomotti.
Krista ja avunhuudot kuullut mies auttoivat vanhuksen nojatuoliin istumaan. Koska Kristalla on hoitoalan kokemusta ja koulutusta, hän tarkisti välittömästi, oliko vanhus saanut kaatuilun yhteydessä ulkoisia vammoja.
– Pinnallista vauriota ei ollut toistaiseksi. Mutta koska mies oli kaatunut useamman kerran, soitin hätäkeskukseen.
Hätäpuhelun vastaanotto hämmensi
Krista selvensi hätäkeskukseen, mitä oli tapahtunut, ja hätäkeskuslaitokselta puhelimeen vastannut henkilö halusi keskustella myös vanhuksen kanssa.
– Vanhus kertoi itsekin, mitä oli tapahtunut. Tai siis sen, minkä muisti, sillä hänellä on erittäin paha dementia, Krista kertaa.
Krista oli hämmentynyt, kuinka vähättelevän vastaanoton hän ja vanhus saivat hätäpuhelun aikana.
– Hätäkeskuksessa oli vähän sellainen äänensävy, että ”soitatko nyt oikeasti vaan tämän takia”. Sanoin hätäkeskukseen, että olisi hyvä, että tulisivat katsomaan, että kaikki on varmasti hyvin, Krista kertaa puhelun jättämää ikävää fiilistä.
Ambulanssin saapuminen vei tunnin
Ambulanssi lähetettiin paikalle, ja Kristan mukana apuun tullut mies meni parvekkeelle odottamaan hoitohenkilökunnan saapumista. Ambulanssi saapui paikalle – tosin pitkän odottelun jälkeen. Kolmikko joutui odottamaan ambulanssin tuloa lopulta tunnin verran.
Paikalle tullut hoitohenkilökunta alkoi kartoittaa vanhan miehen kuntoa. He ottivat muun muassa happisaturaation, mittasivat verenpaineen ja -sokerin ja tutkivat korvakäytävät.
– Arvot olivat ok, mutta luojalle kiitos hoitohenkilökunta otti miehen tarkkailuun Peijakseen.
– Kun pään alueelle on kohdistunut voimakas isku moneen kertaan, ja vaikka ei olisi pinnallista vauriota, pääkopan sisällä on voinut tapahtua jotain, Krista selventää.
Vanhuksella oli myös ulostetta vaatteissa
Vanhus asui yksin, ja Kristan mukaan oli selvästi havaittavissa, että tämä kuului kotihoidon piiriin. Sen lisäksi, että vanha mies oli pahasti muistisairas, hänellä oli lanteillaan stoomapussi, joka oli kaatuilun myötä irronnut pois paikaltaan.
– Stoomapussi on mahan pinnalle asennettu pussi, johon uloste tulee suoraan suolistosta. Stoomapussilla lähinnä ennaltaehkäistään suolistosairauksien oireita tai se on jouduttu asentamaan jonkin muun sairauden vuoksi, Krista täsmentää.
– Vanhuksella oli jonkin verran ulostetta vaatteissa. Koska olen vaihtanut stoomapusseja aiemminkin, aloin etsiä uutta stoomapussia, jonka olisin voinut vaihtaa miehelle. En löytänyt yhtäkään, vaikka kuinka yritin etsiä, Krista kertoo selvästi herkistyneessä mielentilassa.
Krista ei usko, että kotihoito olisi laiminlyönyt vanhuksen hoitoa, sillä stoomapussit olivat kenties loppuneet sattumalta juuri sillä hetkellä.
Miksi heikkokuntoinen ja muistisairas vanhus asuu yksin?
Tapaus kuitenkin herättää Kristassa hyvin surullisia tuntemuksia. Vanhus asuu aivan yksin ja on yksinäinen. Hänellä on kuusi lasta, joista lähes kaikki asuvat pohjoisosissa Suomea, eivätkä vieraile isänsä luona usein. Kenties vanhuksen ainoa ihmiskontakti on kotihoidon hoitaja, joka käy vähintään kerran päivässä pikaisesti käymässä.
Krista ihmettelee, miten yksinäisen, dementoituneen ja usein kaatuilevan vanhuksen on annettu olla yksin kotonaan niin kauan.
– Olisihan se hyvä, että hän olisi sellaisessa ympäristössä, jossa on ympäri vuorokauden valvontaa ja tarvittaessa apu on lähellä. Samalla hänelle olisi muista ikäihmisistä seuraa.
"On kansalaisvelvoite auttaa"
Kristan mielestä ihmiset ovat nykyään niin kiireisiä, että unohtavat katsella ympärilleen.
– Tuntuu, että jos joku huutaa apua, nykyään ihmiset vain kävelevät ohi. Se on ihan kansalaisvelvoite antaa apua, jos joku sitä tarvitsee, Krista huomauttaa.
– Mihin ihmisillä on kiire valmiissa maailmassa?
Krista aikoo käydä vanhuksen luona kylässä, kunhan töiltään ehtii – siitäkin huolimatta, että muistisairas vanhus on saattanut unohtaa hänet ja aiempien päivien tapahtumat.
– Ajattelin käydä katsomassa, onko vanha herra kotiutunut. Jos hän muistaa minut, käyn tunnin verran istumassa hänen luonaan ja pidän seuraa, Krista päättää.
Lue myös: Yksi kuva sen kertoo: Näin radikaalisti Suomi vanhenee – yli 85-vuotiaiden määrä räjähtää käsiin
Suomi ikääntyy huolestuttavaa vauhtia. Ikääntyminen näkyy huoltosuhteen heikentymisenä sekä hätäkeskuksen saamien hätäpuheluiden määrän kasvuna.
Näin vastaa hätäkeskus
Asiantuntija Ari Alanen Keravan hätäkeskuksesta korostaa, että jokainen tilanne on erilainen, ja siksi kaikki hätäkeskuksen tietoon tulleet tapaukset arvioidaan ja käsitellään tapauskohtaisesti.
Hätäpuhelun aikana hätäkeskus pyrkii muun muassa selvittämään, mitkä tekijät ovat johtaneet hätätilanteeseen ja voiko tilanne huonontua lähiminuuttien tai -tuntien aikana. Myös potilaan yleisen taustan kartoitus on useissa tapauksissa erittäin tärkeässä osassa.
Hätäkeskuksessa hätätapaukset jaotellaan viiden eri kiireellisyystehtävän mukaan.
– Kaikkein kiireellisin tehtävä on A, johon lähdetään hälytysajona ja joka menee kaikkien muiden tehtävien edelle. Sitten on B-tehtävä, jonne mennään myös hälytysajona, mutta jossa ei ole niin selkeitä henkeä uhkaavia tilanteita.
– Sitten kiireellinen C-tehtävä, jonne lähdetään välittömästi ja joka tavoitetaan puolessa tunnissa. Sen jälkeen on neljäs, D-tehtävä, jossa on 2 tunnin tavoittamisaika, Alanen selventää.
On olemassa myös viides tehtävä eli niin sanottu neuvontatehtävä, jossa ambulanssia ei hälytetä paikalle, vaan potilasta pyritään neuvomaan puhelimitse. Potilasta voidaan esimerkiksi kehottaa käymään päivystyslääkärin vastaanotolla tai neuvoa hoitamaan itseään kotikonstein.
Tunnin odotusaika on tavallinen
Mitä Kristan auttamaan vanhukseen tulee, Alasen mukaan tapaus on hyvin yleinen.
– Koska en ole kuunnellut itse hätäpuhelua, näillä taustatiedoilla tapaus on luultavasti luokiteltu D-tehtäväksi. Tunti on näissä tapauksissa erittäin tavallinen. Se ei kuulostaa pitkältä ajalta täällä pääkaupunkiseudulla.
Merkillepantavaa Alasen mukaan tapauksessa on se, että Kristan auttama vanhus oli kaatunut kotonaan, ja hän oli ambulanssia odotellessa toisen ihmisen valvovan silmän alla.
– Samaan aikaan meillä voi olla Keravalla vanhus, joka on kaatunut ulkona pakkasessa. On parempi odottaa sisällä, kun tilanne ei ole pahenemassa, ja joku on valvomassa vieressä. Ohjeistamme aina, että hätänumeroon voi soittaa uudelleen, mikäli tilanne pahenee.
– Ikävä tosiasia on, ettemme pysty lähettää ambulanssia kaikille välittömästi, Alanen toteaa.
Lue myös: Ambulanssin henkilökunta kohtaa väkivaltaa työssään – ensihoitaja Reetta: "Minua on uhattu aseella"
Hoitoalan resurssit vähissä: ”Olemme veitsenterällä”
Ambulanssin saapumiseen menee kiireellisimmissä hätätilanteissa keskimäärin 6 minuuttia. Ei niin kiireisissä tehtävissä ambulanssin saapuminen riippuu monesta eri tekijästä, esimerkiksi paikkakunnasta ja senhetkisestä hätätilanteiden määrästä.
– On usein sellaisia päiviä, kun D-tehtävälle asetettuun kahden tunnin tavoitteeseen ei päästä, kun hälytysajoja on samanaikaisesti niin paljon. Näissä tilanteissa joudutaan soittamaan potilaalle ja kysymään, onko tilanne muuttunut, sillä ambulanssia ei ole vapaana, Alanen avaa hätätilanteiden määrän kasvua.
Asiantuntija Ari Alanen Keravan hätäkeskuksesta pitää hoitoalan kehitystä huolestuttavana. Esimerkiksi ambulansseja on liian vähän hätätilanteiden määrään nähden.
Ari Alasella on noin 25 vuoden vankka kokemus hätäkeskustyöstä ja hän pitää alan kehitystä erittäin huolestuttavana. Suomalaiset ikääntyvät hurjaa vauhtia, mikä lisää hätäkeskukseen tulleita kiireellisiä ja kiireettömiä tehtäviä.
Myös pääkaupunkiseudun asukasmäärä on lisääntynyt viime vuosien aikana merkittävästi, eikä ambulanssien määrä ole kasvanut samassa suhteessa. Valitettavaan tilanteeseen vaikuttaa myös muun muassa yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset sekä ihmisten päihteiden käyttäminen ja lisääntyneet mielenterveysongelmat.
– Täältä hätäkeskuksesta katsottuna olemme niin sanotusti veitsenterällä.
– Kiireelliset tehtävät pystymme hoitamaan koko Uudellamaalla hyvin, mutta vähemmän kiireellisten tehtävien suhteen (ambulanssin) odotusaika on pidempi, Alanen harmittelee.
Jotta hätäkeskuksen tilanne paranisi, ambulansseja tulisi saada pikaisesti lisää. Alanen pitää hyvänä edistyksenä sitä, että perinteisen 112-hätänumeron lisäksi on olemassa päivystysapunumero 116 117, jonka avulla ihmisiä voidaan esimerkiksi ohjeistaa, mihin terveyskeskukseen heidän tulisi ongelmatilanteissaan suunnata.