Turun joukkopuukotusoikeudenkäynnissä kuultiin tänä aamuna ensimmäisenä todistajana itsekin puukotuksen uhriksi joutunutta ja muita uhreja auttaneita ruotsalaista Hassan Zubieria.
Zubier yritti pelastaa viime elokuun 18. päivä Turun Kauppatorilla 30-vuotiaan naisen, joka kuoli vammoihinsa puukotuspaikalle.
Abderrahman Bouanane puukotti myös Zubieria selkään ja niskaan niin, että tämä sai selkäydinvamman ja joutui pyörätuoliin. Zubier ymmärsi jo torilla, että hän oli saanut itsekin vammoja.
– Ymmärsin, että jotain on vialla vartalossani. Kun yritin nousta ylös naisen viereltä, tuntui kuin saisin sähköiskuja, koko kehossani pisteli voimakkaasti ja tunsin huimausta. Lähdin kävelemään, mutta tunsin, että jalkani eivät toimi kunnolla, Zubier kertoi oikeudessa.
"Hänellä oli missio"
Zubier huusi Bouananelle englanniksi, että tämä lopettaisi puukottamisen, kun tämä oli aikeissa lyödä Zubierin puolisoa.
– Puolisoni makasi maassa ja tekijä seisoi hajareisin hänen päällään. Huusin hänelle koko ajan, että katso minua ja sanoin jonkun arabiankielisen kirosanan, jonka osaan. Hän pysäytti kätensä ilmaan ja siinä kohtaa sain ensimmäistä kertaa katsekontaktin tekijän kanssa.
Zubier kuvaili tekijää hyvin määrätietoiseksi.
– Näin hänen ilmeestään, että hän oli hyvin keskittynyt. Hänellä oli missio, hän oli hyvin määrätietoinen, melkein psykoottinen.
Zubier ehti itsekin ajatella kuolevansa, kun tekijä kohotti puukon häntä kohti uudestaan sen jälkeen, kun oli jo ehtinyt lyödä Zubieria selkään.
– Yritin nostaa vasenta kättäni estääkseni iskun, mutta käteni ei totellut, se vain roikkui.
Nainen kuoli tapahtumapaikalle
Zubier yritti ensin auttaa yksin 30-vuotiasta pahasti haavoittunutta naista. Hänen avukseen tuli ensimmäisenä nainen, joka osoittautui sairaanhoitajaksi. Zubier pyysi hoitajaa elvyttämään naista, joka vuoti paljon verta kaulastaan.
Zubier totesi kuitenkin pian vierestä, että elvyttäminen oli turhaa.
– Ymmärsin, että nainen on kuollut, kun hänen kielensä työntyi ulos suusta. Sanoin naiselle, että elvytyksen voi lopettaa. Tunsin erittäin suurta surua. Yritin sulkea naisen silmät, mutta se ei onnistunut. Sanoin hänelle, että toivon, että hän on nyt paremmassa paikassa, Zubier kertoi selvästi liikuttuneena.
Pian paikalle saapui ambulanssi, jonka henkilökunta ryhtyi auttamaan naista ja Zubieria.
Zubier vietiin hoidettavaksi Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Myöhemmin hänet siirrettiin hoidettavaksi Tukholmaan.
Pahoja hermokipuja
Zubier istuu todennäköisesti loppuelämänsä pyörätuolissa.
– Pystyn seisomaan, mutta en pysty kävelemään. Minulla on hermokipuja koko ajan. Psyykkisesti voin hyvin, minulla on vahva psyyke, eikä minulla ole ollut posttraumaattista stressiä. Asia on niin, että on joko luovutettava tai taisteltava eteenpäin. Elämäni sai tällaisen ison käänteen.
Runsaan viikon ajan tapahtuneen jälkeen Zubier mietti paljon tapahtunutta ja näki siitä unia.
– Mietin teinkö kaikkeni, arvioinko kaiken oikein, arvioinko naisen vammat oikein. Olen todella pahoillani siitä, että en pystynyt pelastamaan hänen henkeään, Zubier sanoi.
Ei näytä katumusta
Zubier kertoi, että hänestä tuntuu pahalta, kun tekijä edelleen naureskelee oikeudessa teolleen eikä osoita minkäänlaista katumusta. Zubier pyysikin, että Bouanane ei naureskelisi koko ajan.
– Näen, että hän ei tunne minkäänlaista katumusta. Hän on tuhonnut monen ihmisen elämän, mutta hän ei tunne sen johdosta mitään katumusta. Minun lisäkseni on seitsemän muuta uhria, joilla on psyykkisiä pelkotiloja. Nämä ihmiset eivät voi jatkaa normaalisti elämäänsä.
– Sattuu syvälle sydämeen ja sieluun, kun mietin näitä vahinkoja, Zubier sanoi.
Zubierista tuntuu katkeralta, että hän ei pysty enää kävelemään.
– Se tuntuu katkeralta, että en voi enää juosta tai kävellä. En voi pelata jalkapalloa poikani kanssa, koska istun pyörätuolissa. Olen katkera ennen kaikkea siitä, että en pystynyt estämään tekijää tekemästä näitä tekoja. Olen katkera siitä, että naista ei pystytty pelastamaan.
– En tule koskaan ymmärtämään terrorismia tai sitä, miten toisille ihmisille voidaan aiheuttaa tällaista.