Painiliiton toiminnanjohtajan tehtävistä aprillipäivänä eläköitynyt Pertti Vehviläinen näki vuosikymmenien aikana painia joka kantilta.
LUE MYÖS: Aleksandr Karelinin selitys Juha "Nalle" Ahokkaan saamasta harvinaisesta pisteestä nauratti venäläisluotsiakin – Siperian karhun junttaheitto kylvi kauhua: "Mietin miten selviän tästä"
Toiminnanjohtajuuden lisäksi Vehviläinen paini itse, koulutti painijoita, työskenteli kansainvälisenä painituomarina ja hoiti ylivalvojan tehtäviä lukuisissa painitapahtumissa maailman eri kulmilla.
Vaikka Vehviläinen on heivannut painillisia tehtäviään, niitä riittää hänellä yhä. Vehviläinen kuuluu Kansainvälisen painiliiton UWW:n arvostettuun tekniseen komissioon, joka puntaroi muun muassa sääntöasioita.
Lahtelainen Vehviläinen, 63, oli Painiliiton toiminnanjohtajana vuodesta 2005. Hän oli kotimaassa näköalapaikalla, jonka lisäksi hänellä oli toimiva yhteys kaikkialle painimaailmassa. Vehviläinen kelpuutettiin kuudesti olympialaisten painituomariksi.
– Barcelonasta se alkoi vuonna 1992. Nuo olympialaiset olivat painituomarina ensimmäiseni, joten ne jäivät väkevästi päähäni, Vehviläinen kertoo.
Sillanrakentajaksi sanotun Vehviläisen mielestä Barcelonassa oli upeaa, kun eri urheilulajien tuomareilla oli yhteinen kisakylä virallisen olympiakylän vieressä.
Historiallisen ottelun tuomarina
Vehviläisen yhteydessä ei voi välttyä kertomasta sitä, että hän oli mattotuomarina vuonna 2000 Sydneyn olympialaisten kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan loppuottelussa, jossa Yhdysvaltain Rulon Gardner kukisti Venäjän Aleksandr Karelinin 1–0. Finaalihäviö oli lajin supertähden Karelinin ensimmäinen tappio sitten vuoden 1987.
Olet tainnut muutaman kerran kuulla mainitusta Sydneyn matsista?
– Ihan kyllästymiseen asti, Vehviläinen virnistää.
Monissa seikkailuissa kolhiintunut Gardner paini vielä olympiapronssia Ateenassa 2004, ja tuomarina pronssimatsissa oli Vehviläinen.
Viimeisimmän olympiaturneensa Vehviläinen kävi Lontoossa vuonna 2012. Hän toimi tuolloin painin ylituomarina.
Texasista Teheraniin
Kansainvälisen painiliiton tuomari- ja valvontatehtävissä aina luotetun Vehviläisen tie vei Texasista Teheraniin ja Perusta Uzbekistaniin.
– Usein näin vain kisapaikan, hotellin ja lentokentän. Poikkeuksia oli. Texasissa tuomarit vietiin painimattotehtaaseen ja villin lännen kyliin, Teheranissa saimme syödä niin maukasta ruokaa, ettei missään muualla, Vehviläinen muistelee.
Mieleen on jäänyt myös itänaapurin painikulttuuri.
– Venäjällä painia arvostetaan. Se näkyi kaikessa.
Puolustusvoimien Urheilukoulussakin toimineen Vehviläisen pitkän uran aikana paini on kokenut muutoksia. Naispaini tuli jäädäkseen, sillä se lisättiin olympiaohjelmaan Ateenassa 2004.
Painiin lisää laajuutta
Suomen edustus- ja junioripainijat ovat yhä hyvissä asemissa maailman painikartalla, mutta murhettakin lajissa on. Vuosikymmeniä sitten painikisoissa oli satoja painijoita, mutta viime vuonna kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisoissa Vaajakoskella oli vain 50 painijaa.
– Ongelma on sama kaikissa yksilölajeissa, joissa vaaditaan voimaa, kestävyyttä ja nopeutta. Urheilijoita ei ole sellaisissa lajeissa entiseen tapaan, Vehviläinen kuvaa.
Painisäännöt ovat pääpiirteittäin voimassa olympiadin. Nykyiset säännöt ovat painiväen mielestä kohtuullisen hyvät.
– Parantamisen varaa on aina. Säännöt on saatava yleisölle ymmärrettäviksi, Vehviläinen pohdiskelee.