Paljonko rahaa suomalaisella pitää olla, että hän on "rikas"? Selvitimme: "Kun ei enää pysty miljoonan tarkkuudella sanomaan, montako miljoonaa omistaa..."

Paljonko rahaa rikkaalla ihmisellä on – paljonko siis on paljon?

– Se on todella hyvä kysymys, toteaa liiketoimintajohtaja Karri Alameri Säästöpankkiryhmän varallisuudenhoidosta.

Säästöpankki teettää vuosittain Säästämisbarometrin. Sen mukaan suomaisista 25 prosenttia pitäisi suomalaista rikkaana, kun hänen varallisuutensa on vähintään miljoona euroa. 21 prosenttia on sitä mieltä, että jo 500 000 euron nettovarallisuus riittää rikkaan titteliin.

Millainen ihminen on rikas? Yllä olevalla videolla kyselyn tulos!

"Kun ei enää pysty miljoonan tarkkuudella sanomaan, montako miljoonaa omistaa..."

Alameri uskoo, että rikkauden määritelmä syntyy ihmisessä itsessään. Todennäköisesti aina löytyy joku itseä varakkaampi, joka tuntuu rikkaammalta.

– Itselläni ei ole näkemystä siitä, mikä on rikkaan ihmisen määritelmä. Joskus menneisyydessä olen lukenut sellaisen määritelmän, että kun ei enää pysty miljoonan tarkkuudella sanomaan, montako miljoonaa omistaa, on rikas. Luin tämän tosin markka-aikana, mutta euroaikanakin tämä lienee hyvä määritelmä, Alameri sanoo.

– Ruotsissakin puhutaan miljonääreistä, vaikka käytössä ovat Ruotsin kruunut, eli miljoonatuloihin pääsee sadalla tuhannella eurolla. Emme siis voi sanoa, missä raja menee. Se lähtee jokaisen omasta määritelmästä.

Kuinka paljon varoja täytyy olla, jotta henkilö koetaan rikkaaksi?

Kansainvälisessä kyselyssä on selvitetty sitä, kuinka paljon varoja täytyy olla, jotta henkilö koetaan rikkaaksi. Tulokseksi selvityksessä saatiin 2–12 miljoonaa dollaria, kertoo OP Ryhmän säästämisestä ja sijoittamisesta vastaava johtaja Kai Kalajainen.

– Ajatuksena on, että rikas on henkilö, joka pystyy elämään mukavasti omaisuutensa tuotoilla. Rikkaus ja vauraus on kuitenkin myös yksilöllinen käsite, ja on vaikea yleistää, mikä tekee ihmisestä rikkaan. Yhdelle rikkaus voi tarkoittaa velattomuutta ja taloudellista riippumattomuutta, kun taas toiselle se on tietty summa kertynyttä varallisuutta, Kalajainen kuvailee.

– Ehkä yleistäen voisi todeta, että tietynlaista vaurautta tai varakkuutta on, jos ei omasta taloudesta ja päivittäisistä asioista tarvitse kantaa jatkuvasti huolta. Se, mitä se tarkemmin tarkoittaa, on jokaiselle yksilöllistä, hän jatkaa.

Toisen rikas on toisen vähemmän rikas

Toisen rikas on toisen vähemmän rikas, uskoo varainhoidon johtaja Kimmo Laaksonen Danske Bankista. Siksi hän ajattelee, että rikkaus on niin sanotusti "katsojan silmässä".

– Itse vältän pitämästä ketään rikkaana tai vähemmän rikkaana, mieluiten lähestyn asiaa taloudellisen mielenrauhan näkövinkkelistä. Toiselle miljoona on todella, todella paljon ja toiselle se ei ole välttämättä kovinkaan iso luku, Laaksonen pohtii.

– Usein rikkaita kutsutaan miljonääreiksi, euron tultua rima nousi siis merkittävästi. Eli kyllä kai sitten yleisessä kielenkäytössä miljoona euroa omaava vähintäänkin varakkaalta vaikuttaa. Joskaan ei se välttämättä kuitenkaan loppupeleissä tuo kaikille taloudellista mielenrauhaa, valitettavasti joskus jopa päinvastoin, Laaksonen jatkaa.

Myös elinkustannukset kasvavat

Jos palkkatuloilla elää mukavasti, moni hankkii seuraavaksi isomman asunnon. Sitten onkin vuorossa auto, kesämökki, vuosittainen lomamatka.

Harva ajattelee, että varakkuuden myötä myös elinkustannukset kasvavat: tarvitaan kattavampi kotivakuutus, ja sähkölasku tai lämmityskulut voivat nousta. Jollekin pelkästään yksi asunto voi olla miljoonan sijoitus.

– Jos puhumme sijoitusvarallisuudesta, minusta miljoona on jo paljon. Se on todella hyvä summa ja hieno saavutus, joka luo selkeästi oman talouden hallittavuutta. Kolmen prosentin osinkotuotolla miljoona antaisi osinkoa 30 000 euroa vuodessa. Onko se kaikkien mielestä paljon? Sitä en tiedä, mutta minun mielestäni se on hieno saavutus. Se luo turvaa elämälle. Silloinhan se on paljon, Karri Alameri pohtii.

Varakkuutta on, jos omasta taloudesta ei tarvitse kantaa huolta

Varallisuus tuo ihmiselle turvaa ja mahdollisuuksia, mutta myös vastuuta varojen hoidosta. Karri Alameri näkisi ihmisen tuloiltaan rikkaaksi silloin, kun tämä on taloudellisesti riippumaton.

– Tällöin ihminen pystyy tekemään omia päätöksiä omasta taloudellisesta tilanteestaan ilman, että on pakkoraossa työpaikan, pankin tai muiden tekijöiden suhteen. Varmasti lähes kaikki ihmiset haluavat tehdä töitä, mutta onko pakko mennä työhön, joka ei maistu? Alameri pohtii.

– Taloudellinen riippumattomuus sallii ihmisen katsoa rauhassa, mitä hän haluaa tehdä, jotta elämällä olisi hänelle itselleen hyvä tarkoitus, hän jatkaa.

Rikkauteen kuuluu paljon muutakin kuin pelkät rahavarat. Sitä, mikä on "rikasta elämää", ei kukaan voi ulkopuolelta määrittää.

– Toisille rikkaus on vähemmän rahaa, toisille enemmän. Itse en ajattelisi niin, että rikkaus on sitä, montako autoa tai linnaa omistaa. Toki, jos ihmisellä on linna tai suuri kartano, jonkunlaista varakkuutta häneltä varmasti löytyy, Alameri sanoo.

Danske Bank on tutkinut suomalaisten käsityksiä vauraudesta. Vaurautena suomalainen pitää taloudellista itsenäisyyttä, murehtimisen poisjääntiä ja mahdollisuutta elää haluamallaan tavalla.

– Nuorimmille vauraus merkitsee muita useammin sitä, että on paljon säästöjä. Vanhimmille vauraus merkitsee harvemmin säästöjen isoa määrää tai mahdollisuutta ostaa mitä haluaa, Kimmo Laaksonen Danske Bankista kuvailee.

Rikkaus-sanaan liittyy suuria tunteita

Suomestakin löytyy rahamäärässä mitattuna rikkaita ihmisitä. Miljardöörejäkin. Heitä tavallinen ihminen voisi arkikielessä sanoa rikkaiksi.

– Tyypillisesti rikkaiden kategoriaan eri maissa luetaan noin yksi prosentti väestöstä. Pohjoismaisella tasolla, joka tietysti meitä pankkina eritoten kiinnostaa, Suomi on toistaiseksi ollut muita maita jäljessä, eli Suomessa varallisuus on jakautunut verrokkimaitamme tasaisemmin, Kimmo Laaksonen kuvaa.

Pankissa ei tosin yleensä puhuta "rikkaudesta", vaan esimerkiksi varallisuudesta. Rikkaus-sanaan liittyy Kimmo Laaksosen mukaan yleensä suuria tunteita, jotka ovat usein negatiivisia.

– Olemme paremminkin olleet vaurastujan asialla, jolla erityisesti tarkoitamme pyrkimystä taloudelliseen mielenrauhaan. Tämäkin on hyvin yksilöllinen asia, toiset tavoittelevat taloudellista riippumattomuutta, kun taas toiset ovat kiinnostuneita siitä, ettei tarvitse jatkuvasti miettiä rahojen riittävyyttä, Laaksonen sanoo.

Aktiivinen rikkaaksi tulemisen tavoittelu ei vetoa

Pankille varakas asiakas on asiakas siinä missä muutkin. Kun omaisuus mitataan miljoonissa, ihminen tosin luultavasti toivoo pankkipalveluilta erilaisia asioita kuin muut.

– Sijoitusuniversumi ja tarpeet palvelulle ovat suurempia. Se, miten laajasti, minkä tyyppisesti ja millaisella riskiprofiililla sijoittaa, on hyvin erilaista, Karri Alameri pohtii.

Tavallisesti suomalaiset säästävät Alameren mukaan lähinnä kahteen asiaan.

– Puhutaan joko taloudellisesta riippumattomuudesta tai halutaan varmistaa nykyisen tai nykyistä hieman paremman elintason säilyminen. Siihen asiakkaat nykyaikana sijoittavat. Aktiivinen rikkaaksi tulemisen tavoittelu ei ehkä ole suomalaista mentaliteettia. Yhdysvalloistahan löytyy lukemattomia kirjoja aiheesta "kuinka tulla rikkaaksi", tällaisia me emme yhteiskuntana ole niin paljoa seuranneet, Alameri kuvailee.

59 prosenttia säästää "pahan päivän varalle"

Osuuspankin tutkimuksen mukaan suomalaisista 59 prosenttia säästää pahan päivän varalle. Eläkepäiviä varten säästää 24 prosenttia. Yleisimmin säästetään alle 200 euron summaa kuukaudesta, mutta säästösummat kasvavat tulojen kasvaessa.

Esimerkiksi sijoitusneuvontaa saa toki varallisuudesta riippumatta.

– Jos alkaa säästämään heti ensimmäisistä työpaikoista lähtien, kerryttää mukavaa puskuria omalle taloudelle. Sijoittamalla rahat tilillä makuuttamisen sijaan hyötyy myös korkoa korolle -ilmiöstä varsinkin pitkän aikavälin säästämisessä, OP Ryhmän Kalajainen sanoo.

– Monet säästävät tai sijoittavat myös lapsilleen, mikä takaa lapselle täysi-ikäisyyden kynnyksellä hyvän potin esimerkiksi ajokortin hankintaa tai ensimmäistä omaa kotia silmällä pitäen, hän jatkaa.

"Harva ihminen äkkirikastuu"

Sijoittamisen ja säästämisen kulttuuri on Suomessa vielä nuorta ja varainhoidon johtaja Kimmo Laaksosen mukaan esimerkiksi Ruotsia jäljessä. Suomalaiset ovat esimerkiksi innokkaita lottoamaan, kun muualla varoja voidaan kerätä toisenlaisin metodein.

– Tavallisen suomalaisen todennäköisin vaurastumiskeino on 44 prosentin mielestä lottovoitto, Laaksonen kuvailee.

Harva ihminen kuitenkaan äkkirikastuu esimerkiksi lottovoiton kautta. Toki joidenkin kohdalle tämäkin onni osuu. 

– Perinnön saaminen voi olla myös hetki, jolloin henkilön varallisuus saattaa äkillisesti nousta, OP Ryhmän Kalajainen kuvailee.

Danske Bankin kyselyn mukaan 19 prosenttia kokee, että tavallisella suomalaisella on suuri mahdollisuus vaurastua. Suurin mahdollisuus vaurastua on suomalaisten uskomusten mukaan yritysjohtajilla, lääkäreillä, lakimiehillä ja huippu-urheilijoilla.

– Totuus kuitenkin on, että vaurastumistapoja on monia, ja listan kärjessä tilastojen valossa ovat kuitenkin menestyvät yrittäjät ja eritoten yrityksensä myyneet henkilöt. Myös palkkatuloilla voi mainiosti tavoitella hyvää taloudellista asemaa, mutta useimmiten se vaatii kurinalaista asennetta sekä kulujen että jatkuvan säästämisen ja sijoittamisen puolella, Laaksonen sanoo.

Voiko säästämällä rikastua?

Voiko säästämällä sitten rikastua?

Ilman muuta, uskoo Alameri.

– Se on ehdottomasti mahdollista. Vaikka puhuttaisiin siitä, mikä on rikkauden niin sanottu raja, kyllä palkkatöissä ja säästämällä sekä sijoitustoimintaa tekemällä voi Suomessa tulla varakkaaksi, ja varmasti rikkaaksikin, hän sanoo.

Myös Kai Kalajainen uskoo, että Suomessa on mahdollista rikastua säästämällä ja tekemällä palkkatyötä.

– Pitkäaikaisen säätämisen ansiosta pienilläkin panoksilla voi pitkän päälle kartuttaa varoja merkittävästi. Säästämällä palkasta on mahdollista vaurastua, ja mitä aiemmin aloittaa, sitä paremmat mahdollisuudet vaurastumiselle on, Kalajainen kuvailee.

"Sijoittamisen kohdentamista pitäisi tarkastella määräajoin"

Vaurastumiseen vaikuttavat käytettävissä olevien rahavarojen lisäksi monet asiat: koulutus, talouden lukutaito ja aikajana.

– Sijoittaminen ja säästäminen kannattaa aloittaa heti, sen lykkääminen ei kannata. Usein unohtuu myös se, että sijoittamisen kohdentamista pitäisi tarkastella määräajoin: vuoden, kahden tai puolen vuoden välien tapauksesta riippuen, Säästöpankin Karri Alameri kuvailee.

– On paljon henkilöitä, jotka ovat jo säästäneet jonkin verran ja sijoittaneetkin varojaan. Heille olisi mahdollisuus siirtyä vähän tuottohakuisempiin tuotteisiin, hän jatkaa.

Tuloihinsa ihminen ei välttämättä itse aina kykene vaikuttamaan. Toki omaa palkkakehitystään voi tarkastella ja miettiä, voisiko sitä nopeuttaa. Toinen vaurastumiseen vaikuttava asia ovat menot, joita on yleensä helpompi muuttaa.

– Erilaisia tapoja säästää menoistaan on monia, mutta usein systemaattinen tavoite auttaa. Jos asettaa tavoitteeksi säästää vaikka kymmenen prosenttia verojen jälkeisestä tuloistaan, se auttaa hahmottamaan omaa taloutta. Kannattaa myös pohtia, millaista elämää haluaa nyt elää ja ovatko kaikki menot pakollisia sen kannalta. Jatkuva säästäminen ilman tavoitetta voi olla pakkopullaa, jonka tulokset eivät näy, Laaksonen sanoo.

– Kolmas ja vaurastumisen vauhdittamisen kannalta tärkein osa-alue on sijoittaminen. Onnistunut sijoittaminen nopeuttaa vaurastumista korkoa korolle -ilmiön takia, joka kiihtyy ajan myötä. Haaste syntyy suomalaisilla siinä, että säästäminen ja tarkka kulukuuri nähdään mahdollisena tapana vaurastua, mutta sijoittamista ei, vaikka näiden tulisi kulkea käsi kädessä, hän jatkaa.

Suomalainen säästää usein pankkitilille

Suomalaiset säästävät usein vain pankkitilille, tai ainakin makuuttavat rahojaan siellä liian pitkään. Jos suomalainen sijoittaa, hän valitsee pitkään vain matalan riskin kohteita.

– Esimerkkinä voisi sanoa, että ihminen aloittaa nollasta ja säästä ensimmäisen 5000 euroa. Siinä on jo saatu arkeen puskuria, joten voisi miettiä, siirtäisikö seuraavat säästöt tästä eteenpäin johonkin tuottohakuisempaan tuotteeseen Alameri kuvailee.

– En siis sano, että ensimmäiseksi pitää alkaa ostaa hurjaa määrää osakkeita. Varallisuuden karttuessa pitäisi kuitenkin kyetä siirtymään itselleen sopivaan riskiprofiiliin, joka yhdistää sen, paljonko kykenee kantamaan riskiä, ja paljonko haluaa kantaa riskiä, hän jatkaa.

Ihmisellä voi olla pitkiä ja lyhytaikaisempiakin sijoitusstrategioita.

– Yksi sijoitussalkku on lomamatkaa varten, toinen on kymmenen vuoden sijoitushorisontilla sijoittamista varten ja kolmas on eläkesijoituksia varten. Lomamatkaa varten voidaan säästää vaikkapa kahden vuoden ajan. Ensiasunnon pesämunaa voidaan säästää viisi vuotta, Alameri kuvailee.

– Mielestäni eläkesijoittaminen tosin on vähentynyt. Olen 56-vuotias ja minua nuoremmat eivät välttämättä ajattele eläketurvaansa, vaan haluavat turvata nykyhetken ja elintason, hän jatkaa.

Moni uskoo, etteivät omat taidot riitä sijoittamaan

Yleisin syy olla sijoittamatta oli Danske Bankin kyselyn mukaan oma näkemys siitä, että rahaa ei ole riittävästi. Moni uskoi myös, etteivät omat taidot eivät riitä, ja että sijoittaminen on liian riskialtista.

– Molemmista syistä pääsee yli, kun tutkii itselleen sopivan sijoitusmuodon, rakentaa asiantuntijan kanssa sijoitussuunnitelman ja alkaa toteuttaa sitä kurinalaisesti. Riskitason voi valita oman tuntemuksen mukaan ja jos osakkeet tuntuvat liian vaikeilta, alkaa sijoittaa sopivaan rahastoon. Tärkein neuvo sijoittamisen osalta on, että kannattaa olla valmis pyytämään apua, jotta sopiva tapa sijoittaa löytyy, Laaksonen sanoo.

– Vaurastumiseen ja etenkin rikkauteen liitetään Suomessa usein negatiivisia mielleyhtymiä ja puhutaan jopa kateudesta. Tämä ei täysin pidä paikkaansa, sillä tutkimuksemme mukaan kolmannes suomalaisista sanoo, että ei ole koskaan tuntenut kateutta toisen vaurautta kohtaan .

LUE MYÖS: Haluatko panna rahasi poikimaan? Sijoitimme kolmen kuvitteellisen henkilön rahat – tällaisia neuvoja pankit antoivat

Lue lisää lifestyle-aiheista!