Nykytutkimuksessa pääkalloilla ei juurikaan ole merkitystä.
Ruotsalainen professori Gustaf Retzius teki tutkimusmatkan Suomen Hämeeseen ja Karjalaan 1870-luvulla.
Paikallisväestön kalloja mittaamalla sekä ihmisiä valokuvaamalla ja arvioimalla oli tarkoitus osoittaa suomalaisten alempi paikka kansojen — eli rotujen — joukossa.
Muun aineiston lisäksi Suomesta vietiin Ruotsiin kymmeniä pääkalloja muun muassa Pälkäneeltä.
Retzius ja tutkijaryhmänsä samoili hautalapioineen erityisen uutterasti Pirkanmaalla Pälkäneen rauniokirkon alueella, jossa on tiettävästi erittäin vanhoja – jopa esikristillisiä – hautoja.
Noin viiden sukupolven ajan pälkäneläisten sukujen jäänteitä on pölyttynyt Ruotsissa Solnassa Karoliinisen instituutin varastoissa. Jäänteitä on jo vuosia yritetty saada takaisin Suomeen oman maan haudanlepoon.
Kaikkiaan Suomesta vietiin noin kahdeksankymmentä pääkalloa, joista merkittävä osa Pälkäneeltä. Myös esimerkiksi Pielavedellä Nilakassa sijaitsevalta hautasaarelta retkikunta kaivoi kymmenen pääkalloa Ruotsin-viemisiksi.
Lue myös: Ruotsalaistutkija kaivoi Pälkäneeltä kymmeniä pääkalloja todistamaan suomalaisten "alemmasta rodusta" – nyt Suomi haluaa 150 vuotta sitten viedyt kallot takaisin haudan lepoon
Suomalaisten pääkallojen mahdollisesta palauttamisesta Suomeen on uutisoitu jokseenkin tasaisin väliajoin viime vuosina. Pälkäneellä kuitenkin odotetaan edelleen, milloin pääkallot tosiasiallisesti palautetaan.
Ruotsalainen SVT uutisoi lokakuussa, että Ruotsin ulkoministeriö tavoittelee ihmisjäännösten palauttamista ”oikeusturvallisella ja kunnioittavalla tavalla mahdollisimman pian”.
MTV:n Viiden jälkeen tiedusteli asiaa marraskuussa Ruotsin ulkoministeriöstä sähköpostitse.
Vastaus noudattelee tuttua linjaa, eikä tarkkaa aikataula edelleenkään kerrota.
– Tavoitteenamme on, että suomalaiset jäännökset voitaisiin palauttaa oikeudenmukaisella ja kunnioittavalla tavalla mahdollisimman pian. Ruotsilla ja Suomella on jatkuva vuoropuhelu asiasta, ja äskettäin järjestettiin tapaaminen Helsingissä molempien maiden edustajien kesken, mutta on edelleen mahdotonta arvioida, milloin palautus voisi tapahtua, Ruotsin ulkoministeriön viestinnästä kirjoitetaan.
"Mehän iloitsemme, että jos ne palautuvat"
Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen on toiminut aktiivisesti palautuksen puolesta viime vuosina. Hänen mukaansa asia on kuitenkin nyt täysin Suomen ja Ruotsin ministeriöiden päätösten varassa.
– Tässä on jo neljän vuoden aikana tätä palautusta pohdittu. Viime toukokuussa tätä palautusta on pohdittu Suomen opetusministeriön kanssa. Mehän iloitsemme, jos ne palautuvat, niin saamme näiden kallojen pitkän Tukholman reissun päätökseensä, toteaa Turussa kirkolliskokouksessa vieraileva Pälkäneen seurakunnan paimen.
Kirkkoherran mukaan pääkallot pysyvät seudulla puheenaiheena, varsinkin kun asiaa käsitellään tasaisin väliajoin mediassa.
– Kun pappina liikun seurakuntalaisten joukossa, niin tämä on yksi puheenaihe. Myös Pälkäneen ulkopuolella asia tiedetään ja siitä kysytään, kirkkoherra kertoo.
– Pälkäneen rauniokirkon hautausmaalle on haudattu satojen vuosien ajan. Todennäköisesti siellä on pälkäneläisiä – todennäköisesti niitä sukuja, jotka ovat pysyneet siellä pitkään.
Aikakautensa normaalia tutkimusta ja teoriaa
Jyväskylän yliopiston historiantutkija ja filosofian maisteri Juho Pekkarinen väitteli hiljattain aiheesta, joka käsittelee muun muassa Gustaf Retziusta.
Pekkarisen väitöstyön aiheena on: Tieteen ja politiikan yhteen nivoutuminen: Suomea tutkineet ulkomaalaiset tutkijat ja heidän suomalaiset yhteistyökumppaninsa.
Pekkarinen on jo aiemmin kommentoinut, että Retziuksen viemiin pääkalloihin viitataan usein ja "hänet on typistetty eräänlaiseksi rotututkijan karikatyyriksi, jonka päämääränä oli osoittaa suomalaisten alemmuus ruotsalaisia kohtaan".
– Todellisuudessa hän fanitti Johan Ludvig Runebergia ja Kalevalaa, sekä nosti tutkimusmatkansa yhdeksi kohokohdaksi tapaamisen karjalaisen kanteleensoittajan kanssa, Pekkarinen kommentoi Jyväskylän yliopiston sivuilla.
Pekkarinen sanoo Viiden jälkeen -ohjelmassa, että kallojen kerääminen oli 1800-luvun lopun tieteessä täysin normaali käytäntö, mutta nykyään rotutieteellinen tutkimus ja teoria on jo aikapäiviä sitten mennyt niin sanotusti pois muodista.
– Ruotsilla on ollut hieman eri aikoina aika keskeinenkin asema näissä ja sitä pureskellaan vieläkin Ruotsissa. Verrattuna heidän nykyiseen omakuvaansa, niin epäsuhta on ehkä siellä vielä käsiteltävä asia, Pekkarinen arvioi.
Pekkarisen mukaan nykytutkimuksessa pääkalloilla ei juurikaan ole merkitystä, eikä niiden tieteellinen arvo ole kovinkaan merkittävä.
Jos pääkallot palautetaan Suomeen Karoliinisesta instituutista, se vaikuttanee osaltaan myös muihin vastaaviin tilanteisiin tulevaisuudessa eräänlaisena ennakkotapauksena.
– Se, minkälainen esimerkkitapaus tästä voi tulla saattaa tietenkin vaikuttaa siihen, että minkälaisella mielellä ja tavalla näitä palautetaan.