Ihmisjäänteet olivat 1870-luvulta saakka Karoliinisen instituutin hallussa, jonka historiassa on instituutin mukaan ollut epäeettisiä ja jopa rasistisia piirteitä.
Ruotsi palauttaa vanhat suomalaiskallot Suomeen loppukesästä, kertoo Sveriges Radio. Kyse on yli 80 pääkallon kotiuttamisesta Suomeen, josta ne kulkeutuivat ruotsalaisten rotututkijoiden haudankaivuumatkalta Ruotsiin 1870-luvulla. Ruotsin hallitus päätti Karoliinisen instituutin kokoelmissa olleiden kallojen luovuttamisesta Suomeen huhtikuussa. Radion mukaan ruotsinsuomalainen komitea on vaatinut kallojen palauttamista vuodesta 2018 asti.
Päivämäärää kallojen palauttamiselle ei ole vielä päätetty, kertoo Karoliinisen instituution käsittelijä Maria Josephson radiolle tänään. Ihmisjäänteet kuljetetaan Suomeen kuorma-autolla ja laivalla, ja vaativat Josephsonin mukaan suuret laatikot kuljettamiseen.
Historiassa epäeettisiä aspekteja
– Nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen, että ollaan ihan käytännön asioita ratkomassa, ja näyttää siltä että saadaan tämä asia melko pian maaliin, Suomen päässä kuljetuksen koordinoinnista vastaava hallitusneuvos Joni Hiitola kertoo radiolle. Hänen mukaansa yhteistyö Karoliinisen instituutin kanssa on sujunut hyvin.
Karoliinen instituutti kertoo kotisivuillaan, että instituutin historiassa on nykytiedon valossa epäeettisiä, epätieteellisiä ja jopa rasistisia aspekteja.
Hiitola luonnehti pääkallojen kotiuttamista huhtikuussa erityislaatuiseksi tapaukseksi. Aiemmin on pari kertaa palautettu Suomessa kokoelmissa olleita alkuperäiskansoihin kuuluvien vainajien luita. Vuonna 2020 Suomen kansallismuseo palautti arkeologiseen Mesa Verde -kokoelmaan kuuluneet ihmisjäänteet pueblointiaanien jälkeläisille Yhdysvalloissa. Lisäksi Suomen sisällä on Hiitolan mukaan viety joitakin kokoelmiin kuuluneita saamelaisvainajien luita haudattavaksi alkuperäisille sijoille.
Tutkimusryhmä Suomessa kesällä 1873
Karoliinisessa instituutissa olevat suomalaiset pääkallot kerättiin ja toimitettiin Suomesta 1800-luvulla. Vanhimmat haudoista kaivetut pääkallot ovat todennäköisesti 1500- tai 1600-luvulta.
Karoliinisen instituutin selvityksen mukaan vain kolmen suomalaisen henkilöllisyys tiedetään. Kaikki kolme kuolivat valtiollisissa laitoksissa, todennäköisesti vankilassa.
Pääkallot kiinnostivat ruotsalaisen antropologin Gustaf Retziuksen tutkimusryhmää, joka liikkui kesällä 1873 muun muassa Hämeessä. Matkan tuloksista valmistui kirja Finska kranier jämte några natur- och literatur-studier inom andra områden af finsk antropologi.
Matkan aikana Retzius tapasi myös elossa olleita ihmisiä. Mittauksia tehtiin ihmisten kehoista yli 50 paikasta, joista lähes 30 oli pään alueella.
Jo ennen Gustaf Retziuksen matkaa hänen isänsä Anders Retzius oli saanut joitakin pääkalloja muun muassa kahdelta Helsingin yliopiston professorilta, selviää Karoliinisen instituutin vuoden 2020 selvityksestä.
Pääkallot olivat rotuopin tutkimuskohteina
Suurin osa Karoliinisen instituutin suomalaisten pääkallojen kokoelmasta on siis Gustaf Retziuksen tutkimusryhmän työn tulosta. Retziuksen erikoisalaa oli fyysinen antropologia, johon kuuluivat antropometriset mittaukset.
Retziuksen aikaan kiinnostus kalloihin liittyi myös nykynäkökulmasta epätieteelliseen rotuajatteluun, jonka mukaan tiettyjen rotutyyppien kalloissa mittasuhteet olisivat tietynlaisia. Rotuopin yhtenä tavoitteena oli ihmisten fyysiseen ja muuhunkin kehitykseen liittyvien erojen tutkiminen. Tutkimuskohteina olivat muun muassa pääkallot.
Kesällä 1873 Gustaf Retziuksen mukana Suomessa liikkuivat lääketieteen opiskelija Erik Nordenson ja Christian Lovén, joka oli syntynyt Turussa ja jolla oli suomalaissyntyinen vaimo.
Ryhmä kaivoi pääkalloja neljällä paikkakunnalla. Eniten kalloja kaivettiin Pälkäneeltä, 55 kappaletta. Lisäksi kymmenen kalloa kaivettiin Pielavedeltä, kaksi entisen Enon kunnan alueelta Joensuusta ja kolme Rautalammilta.
Juttua päivitetty kauttaaltaan uusilla tiedoilla 20.6.2024 kello 20:30.