Fitnessurheilija Pernilla Böckermanin voimistelu-ura päättyi loukkaantumiseen 10-vuotiaana.
Fitnessurheilija Pernilla Böckerman, 23, aloitti 3-vuotiaana voimistelun ja 10-vuotiaana hänellä alkoivat oudot oireet. Böckerman lopetti voimistelun tuolloin vuonna 2010 loukkaantumisen seurauksena.
– Lajina voimistelu on hyvin toispuoleinen. Siinä halutaan aina näyttää parasta ja ollaan ääriasennoissa. Kun tuota tekee vuodesta toiseen, niin se alkaa vaikuttaa myös omaan kehoon. Treeneissä toki tehdään kumpaakin puolta, mutta esimerkiksi toispuoleisia kisakoreografioita voidaan treenata puolikin vuotta. Tämä oli luultavasti oireideni taustalla isoimpana ongelmana, Böckerman kertoi MTV Uutisille.
Hän muistaa elävästi päivän, kun teki siltakaadon alas alkulämmittelyjen aikana treeneissä.
– Silloin kuulin aivan jäätävän naks-äänen. Sen kuulivat myös kaverit ympärillä. Siinä se ei vielä sattunut, mutta treenien jälkeen pukuhuoneessa äiti oli vastassa ja sanoin hänelle, että nyt ei ole asiat hyvin. Silloin säteilyä ja kipua alkoi tulla jalkoihin.
Tuosta hetkestä alkoi kahden vuoden kipukierre, jota Böckerman kuvailee helvetilliseksi. Diagnoosia hän ei kuitenkaan saanut koko aikana.
– Ei saatu ikinä selville, mikä minua vaivasi. Olin käynyt kaikki maailman hoidot läpi, eikä kukaan löytänyt mitään. Koulussa meni yksi vuosi nukkuen, kun olin niin vahvoissa kipulääkkeissä. Nekään tosin eivät ihan auttaneet. Muistan nelosluokalla, että minulla oli pehmustettu tuoli, jotta pystyin olemaan koulussa.
Noin vuonna 2012 Böckerman pääsi Jukka-Pekka Kourin vastaanotolle hänen äitinsä valtavan työn jälkeen. Kouri ei tuohon aikaan juuri ottanut uusia asiakkaita. Kouri löysi tiettyjen toimenpiteiden jälkeen ongelman heti: Böckermanilla oli virheasento SI-nivelessä ja viimeisessä nikamassa hyvin alhaalla selässä.
Lue myös:Soutaja Jari Saario nähdään TTK-lavalla Pernilla Böckermanin kanssa: "Kannattaa varata nenäliinat valmiiksi"
– Se oli maailman turhauttavin hetki, kun saat kuulla, että sinulla on virheasento selässä. Epäiltiin murtumia, skolioosia, reumaa, syöpää…kävin läpi kaiken. Kysyin tuolloin äidiltä iltaisin, että olenko elossa huomenna. Se on pelottavinta, kun et tiedä, mikä sinua vaivaa. Jossain vaiheessa toivon, että saisin edes jonkin vastauksen, oli se sitten mikä tahansa, niin sitä osattaisiin hoitaa.
Böckerman identifioi itsensä vahvimmin tänäkin päivänä voimistelijaksi, vaikkei ole ollut sitä 13 vuoteen. Voimistelu yhdistettynä loukkaantumiseen on tehnyt hänestä hänet.
– En syytä siitä ketään: en valmentajia, enkä lajia. Niin vain tapahtui. Onneksi diagnoosi oli sellainen, että siitä pystyi pääsemään eroon. Kipu helpotti, kun kasvoin lapsesta aikuiseksi, kasvoin pituutta ja myös lantioni kasvoi, jolloin se myös tasaantui. Siinä hetkessä kipu alkoi hellittää. Tänä päivänä 23-vuotiaana olen siitä täysin kivuton, Böckerman kertoi.