Pertti Kurikan Nimipäivien lopputaipaleesta kertova Tokasikajuttu kuvaa kiivaan keikkailun paineita ja lopettamisen kipua.
Kymmenen pistettä on Pertti Kurikan Nimipäivien kolmen jäsenen arvio punk-bändistä kertovasta tuoreesta elokuvasta. Ja papukaijamerkki päälle.
Eri linjoilla on yhtyeen ex-basisti Sami Helle, joka tarjoaa Tokasikajuttu-elokuvalle vaatimatonta puoltatoista pistettä. Vaikka hän ei halua kommentoida asiaa tarkemmin, hän toteaa, ettei itseään ole mukava katsella valkokankaalla.
– Minä pidän paljon. Osaksi on riitelyä ja osaksi muuta meininkiä, sanoo yhtyeen solistina ja sanoittajana toiminut Kari Aalto.
Hän muistuttaa, että riidat saatiin aina lopulta sovittua.
Mistä on kyse?
– Pertti Kurikan Nimipäivät perustettiin vuonna 2009. Nelijäseninen punk-yhtye sai alkunsa kehitysvammaisille suunnatussa kulttuurityöpajassa.
– Yhtyeen taival päättyi tapanina 2016 järjestettyyn keikkaan. Se ehti keikkailla 16 eri maassa, ja esiintymisiä oli yhteensä lähes 300. Yhtye oli vuonna 2015 Suomen edustaja Euroviisuissa.
– Yhtyeen viimeisistä vuosista kertovan Tokasikajutun (Mouka Filmi) ensi-ilta elokuvateattereissa on 13. lokakuuta. Maailmanensi-ilta oli Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla.
– Vuonna 2012 julkaistu Kovasikajuttu nosti yhtyettä suuren yleisön tietoisuuteen. Se on palkittu muun muassa elokuvataiteen valtionpalkinnolla ja useilla festivaalipalkinnoilla ulkomailla.
– Tiistaina julkaistiin myös bändin historiikki We Are Coming to Let's Go (Teos). Kirja on Jouni K. Kemppaisen ja Pekka Elomaan yhdessä bändin muusikoiden kanssa kokoama.
Karismaattisen punk-bändin taival päättyi keikkaan tapaninpäivänä 2016 Helsingissä. Kitaristi Pertti Kurikka vietti samalla 60-vuotispäiviään. Hän oli tiukasti sanonut jäävänsä eläkkeelle kun 60 tulee täyteen, ja se päätös piti.
Tokasikajuttu on itsenäinen jatko-osa samalta tekijätiimiltä vuonna 2012 valmistuneelle Kovasikajutulle, joka kertoi bändin alkutaipaleesta. Nyt seurataan yhtyeen kolmea viimeistä vuotta, muun muassa vuoden 2015 Euroviisuja – onnistuneiden esiintymisten autuutta ja putoamisen katkeruutta.
Yhtye paahtaa eurooppalaisilla klubeilla 16 eri maassa, esiintymisiä on satoja. Tiivis keikkailu ja menestymisen paineet väsyttävät. Bändiläisillä on riitoja, ja kukin vuorollaan uhkaa lyödä hanskat tiskiin.
Rumpali Toni Välitalo kipuilee kolmiodraamassa. Basisti Helteen kiinnostus suuntautuu myös uskontoon ja politiikkaan.
– Riitely johtui siitä, että Sami on poliitikko ja mä en tykkää politiikasta, Aalto pohtii nyt.
Vielä keikka Eduskuntatalon portailla?
Tokasikajutun käsikirjoittaneiden ja ohjanneiden J-P Passin ja Jukka Kärkkäisen mukaan Kovasikajutulle ei alun perin kaavailtu jatkoa, mutta hiljalleen ajatus alkoi käydä mielessä. Bändiläisiä alkoi olla ikäväkin, ja ohjaajilla oli halu olla paikalla myös kun yhtyeen tarina päättyy.
– Heidän kanssaan on helppo olla ja heille tapahtuu aina, Kärkkäinen sanoo.
– Siinä missä ensimmäisessä elokuvassa noustaan bändin kanssa kohti valoa, toisessa bändi lopettaa ja käydään läpi siitä johtuvaa alavireisyyttä. Kaikki kipuilivat vuorollaan, Kärkkäinen jatkaa.
Elokuvaa värittää silti huumori ja yhtyeelle tyypilliset nasevat tokaisut.
Kurikka kertoo nyt viettävänsä rauhallisia päiviä eläkkeellä muun muassa kirpputoreja koluten. Cd-levyjä ja kasetteja ja muita vehkeitä tekisi mieli ostella vähän liikaakin, mutta "missä mä sitten nukun".
Muut ex-kurikkalaiset ovat edelleen tavalla tai toisella musiikin kanssa tekemisissä.
Pertti Kurikan Nimipäivien uuteen nousuun nelikko ei enää usko. Yhtye kuitenkin lupaa soittaa vielä kerran eduskuntatalon portailla, jos vammaispalvelujen kilpailuttamisen lopettamista vaativa kansalaisaloite kerää 50 000 nimeä.