Petra Olli kertoo Venäjällä kokemastaan pysäyttävästä hetkestä, jolloin olisi pitänyt lyödä jarrut pohjaan – äiti yritti kääntää päätä: "Tule pois sieltä"

Olli kertoi lopettamisestaan kovalla hetkellä. Painitähdellä ei ollut vielä himoittua olympiamitalia, ja tämän vuoden piti alun perin olla kesäolympiavuosi – olkoonkin että Tokion kisat siirrettiin sittemmin koronaviruspandemian myötä ensi vuoteen.

Vuonna 2002 painin aloittaneen Ollin takki oli kuitenkin tyhjentynyt. Ura, johon oli mahtunut MM-kulta ja -hopea sekä kaksi EM-kultaa ja kaksi EM-pronssia, oli myös ollut hieno.

– Rupesi liekki sammumaan ja tuli pelottava tunne, että en haluakaan voittaa ja olla paras koko ajan. Siinä vaiheessa tuntui, että huippu-urheilu alkaa olla kohta taakse jäänyttä elämää, Olli kertaa MTV Urheilulle.

LUE MYÖS: Petra Ollin valmentaja tunnisti palon sammumisen merkit: "Sielu ei ollut mukana"

Lopettamisajatukset olivat pyörineet Ollin mielessä jo pitkään, mutta hän oli siirtänyt ne sivuun ja miettinyt, että kyse on vain huonoista päivistä – tunne menisi ohi. Ei mennyt.

– Viime kesä oli tosi paha ajanjakso. Silloin olin paljon kotosalla ja vanhempienkin luona. En tiennyt, mitä tehdä. Olen tällainen peruspessimisti pohjalainen. Sitä haluaisi pitää kaikki itsellään sisällä ja hoitaa kaikki asiat itse, että kyllä minä pärjään, mutta aina ei vain yksin pärjää. Pitäisi avata suu ajoissa.

– Haudoin päätöstä oman pääni sisällä pitkään. "Ajattelenko minä nyt ihan oikeasti näin, ovatko nämä tunteet oikeita? Voiko nyt ollakin, että yhtäkkiä se sisukas ja periksiantamaton Petra antaakin periksi ja siirtyy sivuun?" 

"Minä olen täällä, kun on pakko olla"

Syvissä vesissä käynyt Olli muistaa erityisesti synkät hetket Moskovan leiriltä viime kesältä. Hän soitteli tuolloin äitinsä kanssa.

– Sanoin, että tuntuu, että en minä oikein enää kuulu tänne. Laskee vain päiviä, kun pääsisi pois. Ei tuntunut, että sitä haluaisi enää olla leirillä, vääntää, menestyä ja oppia. Minä olen täällä, kun on pakko olla.

– Äiteekin sanoi, että tule pois sieltä. Itse sanoin, että enhän minä voi tulla. Minun on pakko olla täällä, kun minulta odotetaan, että minä olen täällä.

Olli ei miettinyt, mitä hän olisi itse halunnut tehdä. Mielen valtasi ulkopuolinen paine.

– Se oli ehkä väärä ajattelutapa. Olisi pitänyt lyödä jarrut pohjaan jo siinä vaiheessa, mutta kun on periksiantamaton, ei voi heti sanoa, että se oli siinä.

"Pelotti"

Kului aikaa helmikuuhun. Olli oli antanut itselleen aikaa, ettei hän heti lyönyt tossuja naulaan, mutta tuossa vaiheessa hänen läheisensäkin tiesivät, että tähtipainijan taival tulisi päättymään.

Ollin mukaan helmikuu oli "ihan viimeisiä hetkiä kakistaa päätös ulos".

– Kyllä siinä lähipiirin kanssa mietittiin paljon jo, ja olin koko ajan, että juupas-eipäs-juupas-eipäs. Se päätös vain oli tehtävä suuntaan tai toiseen, ja olen erittäin ylpeä, että uskalsin sen loppujen lopuksi ääneen sanoa, vaikka se pelotti.

LUE MYÖS: Painija Petra Olli avautui lopettamisilmoituksen jälkeisestä viikostaan – paljasti Pertti-isän käämien palaneen

Olli pelkäsi, miten Suomen kansa asiaan suhtautuisi. Kuten Olli itse sanoo, suurelle yleisölle "se oli sokkipäätös".

– Ehkä sitä on vain oman pään sisällä luonut itselleen sellaisen kuvan, että ihmiset odottavat ja odottavat ja minun pitää tehdä tätä hommaa niille. Oma ajatusmalli on ollut väärä.

– Kun sanoin tämän ääneen, kaikki olivat, että hei, sinä olet tehnyt hienon uran, sinä olet tehnyt niin hyvää työtä naispainin, painin ja huippu-urheilun eteen. Kaikki olivat kiitollisia siitä. Itsellenikin tuli sitten helpotus ja realismi, että näin nämä asiat oikeasti ovatkin, ei tässä mitään pahaa olla todennäköisesti tehty. Pelkästään hyvää, ja minulle riitti tämä homma.

"Yksinäisyys on raastanut paljon"

Olli on lopettamisensa jälkeen käynyt jokusen kerran painisalilla sparrailemassa, mutta suurta hinkua hänellä ei ole sinne sanojensa mukaan tullut. Olli on muuten saanut olla aika rauhassa ja nauttia Suomen kesästä. Hän on opiskellut koulutuskeskus Sedussa myyntiä ja markkinointia, ja syksyllä Kuortaneella ovat alkamassa valmentajan ammattitutkinto-opinnot.

Ollia kiinnostavat jatkossa valmennustehtävät urheilun parissa, vaikka ex-painija ei odotakaan, että hänestä tulisi kokopäiväinen valmentaja. Jo nyt hänen nimissään Kuortaneella pyörii Petra Junior Team, josta Olli toivoo nousevaksi seuraavaa "petraollia".

– Olen ollut aika yksinäinen susi naispainin huipulla. Yksinäisyyskin on raastanut aika paljon. Toivotaan, että nämä tytötkin, jotka ovat ottaneet isoja askeleita ja tulleet Kuortaneelle opiskelemaan painin perässä, pystyisivät yhdessä ryhmässä puskemaan toisiaan eteenpäin.

– Mitä enemmän tyttöjä saadaan kokoon, sitä enemmän sieltä hioutuu timantteja, Olli sanoo.