Marketta Höltän poika tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen vuonna 2018. Teon aikaan 28-vuotias Petri (nimi muutettu) tappoi huumepäissään itselleen täysin tuntemattoman 65-vuotiaan miehen. Mitään syytä tekoon ei ollut.
– Henkirikos oli 10 vuoden huumeputken tulos, äiti tiivistää.
Petri sairasti vakavaa monipäihderiippuvuutta, jonka oireita olivat olleet muun muassa päihdepsykoosit, erimuotoiset harhaisuustilat, yliannostukset, tulehdukset, tapaturmat ja C-hepatiitti.
– Petri tappoi täysin tuntemattoman ihmisen. Mitään motiivia tekoon ei ollut. Tämä on äärimmäisen raskas asia kestää, Hölttä sanoo.
Edellisen kerran ennen puukotusta äiti oli yrittänyt saada poikaansa osastohoitoon helatorstaina 2018, vain pari kuukautta ennen tekoa.
Se johti kuitenkin vain turvonneen käden kuvaamiseen, minkä lisäksi paikalle kutsuttiin poliisit, jotka antoivat Petrille sakot huumausaineen käyttörikoksesta. Lisäksi poliisit kehottivat Hölttää ottamaan yhteyttä, jos pojasta on harmia.
– Sairaalan vastaanottovirkailijan mukaan huumeseulaa ei voitu ottaa, koska pyhäpäivän takia A-klinikka oli kiinni, Hölttä muistaa.
33 puukoniskua
Raaka rikos tapahtui heinäkuussa 2018 eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa. Uhrista löytyi 33 puukoniskua tai haavaa. Todistajien mukaan tunnettu narkomaani oli yhtäkkiä ärsyyntynyt pulloja keränneestä miehestä ja käynyt tämän kimppuun.
Tekijää yritettiin rauhoitella, mutta se ei auttanut. Paikalla olleet sivulliset soittivat hätäkeskukseen. Petri pidätettiin samana yönä.
Kämmenessä ollut haava oli tikattu terveyskeskuksessa, mutta huumeseulaa tai verikoetta ei katsottu aiheelliseksi ottaa.
Katso myös: Miltä tuntuu, kun oma lapsi murhaa? Kolme rikoksesta tuomitun äitiä kertoo tarinansa MTV:lle
16:48
Kuulusteluissa Petri ei muistanut tapahtumia. Vielä kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen pidettyjen kuulustelujen pöytäkirjoissa Petrin allekirjoitus on vain parin sentin korkuinen risukasa.
Lopulta hän muisti tappelun ja muutaman puukoniskun, mutta kiisti tarkoituksenaan ollut miehen tappamisen. Hän myönsi aiheuttaneensa miehen kuoleman.
Oikeus tuomitsi tekoaikaan 28-vuotiaan Petrin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Mielentilatutkimuksessa todettiin, ettei tutkittavan itsensä aiheuttama päihtymystila estänyt sitä, että hän ei olisi tajunnut tekonsa seurauksia. Ei ollut myöskään mitään asiakirjaa siitä, että Petri oli tekohetkellä päihdeaineiden vaikutuksen alaisena ja vieroitusoiretilassa.
Lue myös: Lauran poika tuomittiin tuttunsa törkeästä murhasta – tältä tuntuu, kun oma lapsi joutuu vankilaan: "Äidinrakkaus ei häviä mihinkään"
Pudotus kuiluun
Hölttä oli teon aikaan lomalla ja hän heräsi keskellä yötä puhelimen soittoon. Petrin kaveri soitti ja kertoi Petrin tappaneen jonkun vanhan miehen.
Samalla Hölttä huomasi, että kotipihan kamera oli lähettänyt kuvan, jossa kaksi poliisia seisoi heidän ulko-ovellaan.
– Ensimmäinen reaktioni oli kuin veret lähtisivät itsestä pois. Se oli valtava järkytys. Tuntui kuin putoaisin johonkin kuiluun.
Höltästä tuntui mahdottomalta ymmärtää, että oma poika oli tappanut ventovieraan ihmisen.
– En olisi ihmetellyt, jos uhri olisi kuulunut huumeporukoihin. Siellä on kaikilla vähintään puukot mukanaan ja esimerkiksi huumevelkojen perinnässä ei tunnuta kaihdettavan mitään keinoja.
Hölttä ei varsinaisesti yllättynyt siitä, että poika joutui pitkään jatkuneen huumeidenkäytön takia vankilaan, mutta vankeuden syy yllätti.
– Tiesin, että hän hankkii huumeensa jollakin rikollisella tavalla, koska me vanhemmat emme antaneet hänelle rahaa eikä hän sitä mistään saanut.
Mietti kaiken imetysajasta lähtien
Äiti on käynyt mielessään läpi koko pojan lapsuuden ja perheen historian, ja hän on yrittänyt löytää syytä sille, miksi pojasta tuli narkomaani.
– Kelasin läpi pojan kehitystä ja mietin kaikki pienetkin asiat ihan imetysikäisestä lähtien läpi. Minun on ollut vaikea löytää mitään yksittäistä asiaa, joka johti tähän. Perheessämme ei ollut päihteidenkäyttöä ja poikamme lapsuus oli normaali. Olen miettinyt, olinko liian vähän läsnä ja teinkö liikaa töitä, äiti pohtii.
Petrin käytös alkoi muuttua yläasteen viimeisinä kuukausina. Tuossa vaiheessa äiti vielä kuvitteli, että muuttunut käytös liittyi myöhäiseen murrosikään. Poika ei ollut kuitenkaan koskaan ylivilkas tai aggressiivinen.
– Poikamme oli aina ollut todella kiltti, huomaavainen ja lempeä. Hän luki myös läksynsä hyvin ja hoiti koulutyönsä kunnialla. 16-vuotiaana kaikki muuttui totaalisesti ja hän oli yhtäkkiä kuin eri ihminen.
Lue myös: Lauran 18-vuotias poika tuomittiin murhasta – syyllisyys ja häpeä vyöryivät päälle, mutta äidinrakkaus ei kadonnut: "Rakas poikani teostaan huolimatta"
Pilven poltto alkoi jo teininä
Perheen vanhempi poika ymmärsi pikkuveljensä tilanteen ennen vanhempia. Isoveli sanoi vanhemmilleen, että eivätkö nämä todellakaan tajua, että Petri käyttää huumeita.
– Aluksi luulimme, että Petrin sekavuus johtuu mielialalääkkeistä. Pojalla oli jäänyt lukio kesken ja hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus, johon hän sai psyykelääkkeitä. Toivoimme, että kun Petri saa päänsä selväksi, tilanne helpottuu.
Vasta myöhemmin vanhemmille selvisi, että Petri oli polttanut pilveä 15-vuotiaasta asti. Nuorisopsykiatrian osastolla ei ollut otettu huumeseuloja eikä päihteidenkäyttö ollut siten selvinnyt siellä.
Kun totuus selvisi Höltälle, hän lähti yhdessä poikansa kanssa A-klinikalle.
– Petri sai vieroituskatkopaikan sairaalan osastolta. Hoito kesti viikon, jonka jälkeen oli lyhyt kuntoutus. Se jäi kesken.
Oma tahto ei kestänyt kauan
Muutaman viikon ajan tilanne oli rauhallisempi, mutta pikkuhiljaa huumeet tulivat taas kuvioon.
– Poikamme oli A-klinikan asiakkaana yhteensä kuusi vuotta. Vein häntä sinne, koska halusin varmistaa, että hän menee paikalle. Minua ihmetytti kuitenkin, että siellä ei ollut selkeää huumeidenkäytön lopettamiseen tähtäävää hoitoa, Hölttä kertoo.
Katkojaksoja oli ja kerran Petri oli kuukauden Minnesota-hoidossa. Retkahdus koitti kuitenkin hoitojakson jälkeen.
– Petrin piti jatkaa Minnesota-ryhmässä, mutta hän ei käynyt siellä. Jos hoito olisi jatkunut edes muutaman kuukauden, hän olisi saattanut parantua.
– Jos omaa tahtoa olikin katkojen ja hoitojen jälkeen, se hävisi aina jonnekin muutamassa päivässä. Päätös piti korkeintaan viikon ja sitten kaveri taas katosi, äiti sanoo.
Lue myös: Jannan vuosia jatkunut huumetaistelu oli lähellä päättyä kuolemaan – perhe ihmettelee, miten vaikeaa hoidon saaminen on: "Kaikkialla on seinä vastassa"
Vankila teki pojalle hyvää
Henkirikoksesta on kulunut kolme vuotta ja Petri voi nyt paremmin kuin kertaakaan sitten nuoruusvuosien.
Vankilassa Petri on päässyt eroon huumeista ja kuntoutunut.
– Vankiloiden päihteettömillä osastoilla tehdään hyvää työtä. Niitä pitäisi olla enemmän. Tuntuu järjenvastaiselta, että huumeriippuvaiset joutuvat olemaan samoilla osastoilla huumekauppiaiden kanssa, Hölttä sanoo.
Äitikin on oppinut elämään tapahtuneen kanssa.
– Kun selvisin ensijärkytyksestä ja shokista, olin iloinen, että poikani on hengissä. Ajattelin, että nyt hänellä on vielä jokin mahdollisuus. Aiemmin olin ajatellut, että vaihtoehtoina on vankila tai hauta. Vankila on tehnyt pojalle hyvää.
Silti tuska siitä, että oma lapsi on riistänyt toisen ihmisen hengen, ei katoa.
– Vähän helpottaa ajatus, ettei uhriksi sattunut henkilö, jolla olisi ollut pieniä lapsia huollettavanaan. Olen tavannut kasvotusten uhriksi joutuneen miehen lesken ja jutellut hänen kanssaan tapahtuneesta. Se oli hyvä tapaaminen, Hölttä kertoo.
Lue myös: Huumeiden määrä vähentynyt merkittävästi vankiloissa koronarajoitusten takia – vankiloihin saapuu kuitenkin aiempaa huonovointisempia ihmisiä
Haava, joka ei umpeudu
Rikoksentekijän omaisille ei tarjota samalla tavalla tukea ja apua kuin vaikkapa henkirikoksen uhrien omaisille. Marketta Höltälle ja hänen miehelleen ei tarjottu apua mistään.
Osittain sen takia Hölttä perusti keväällä 2020 Vankien vanhemmat ry:n, johon voivat liittyä kaikki rikoksentekijöiden vanhemmat ja isovanhemmat.
Tarkoitus on antaa vertaistukea ja keskusteluapua.
– Vertaistuen lisäksi pyrimme vaikuttamaan siihen, että vankilaolosuhteet, koulutus ja päihdekuntoutus tukisi sitä, että ihmiset voisivat vankilasta vapautuessaan aloittaa normaalin elämän. Heillä pitäisi olla siihen oikeus, Hölttä sanoo.
Hän ihmettelee, miksi voimassa olevaa päihdehuoltolakia ei noudateta. Sen mukaan itselleen ja muille vaarallinen henkilö voidaan sulkea tahdosta riippumattomaan päihdehoitoon.
Vertaistuki on auttanut Hölttää itseäänkin merkittävästi eteenpäin.
– Poikamme teko erottaa meidän perheemme ehdottomasta enemmistöstä suomalaisia perheitä. Tämä on haava, joka ei mene koskaan umpeen, vaan jää meihin loppuiäksi. Silti poikamme on minulle läheisempi kuin aikoihin ja uskon, että me selviämme tästä yhdessä, Hölttä sanoo.