Noona Muona tietää valitettavan omakohtaisesti sen, mihin muka harmiton kannabiksen kokeilu voi johtaa. Hänen poikansa aloitti pilven polton yläasteikäisenä, ja ajautui käyttämään kovempia aineita. Nyt nuori mies istuu pitkää tuomiota vankilassa. Vankeusrangaistuksesta huolimatta äiti on helpottunut, koska hänen poikansa selvisi hengissä rankasta huumemaailmasta.
Noona Muonan poika jäi ensimmäisen kerran kiinni kannabiksesta yläkoulussa. Vanhemmat suhtautuivat asiaan heti vakavasti ja äiti soitti Irti Huumeista ry:hyn.
– Olen hakenut apua todella monelta taholta, järjestöistä ja terveyspuolelta. Matkan varrella olen itse sairastunut, väsynyt, uupunut ja saanut fyysisiä oireita. Vertaistuki on pitänyt minua kasassa, Muona kertoo.
Uskoi voivansa lopettaa
Äiti yritti auttaa poikaansa saman tien, kun tämä ensimmäisen kerran jäi kiinni huumeista. Aluksi tilanne ei vaikuttanut kovin pahalta.
Perhe sai apua etsivän nuorisotyön kautta ja poikaa autettiin käytännön asioissa. Äiti lähetti pojan myös päihdehoitajan luo. Keskustelusta ei vielä tuossa vaiheessa ollut apua, koska poika ei kokenut käyttöään ongelmaksi.
– Olen ehkä ollut sinisilmäinen ja halunnut uskoa hyvää. Poika itsekin uskoi ja uskotteli, että pilven polttelu ei ole paha asia ja hän pystyy lopettamaan heti kun haluaa. Kesti kauan tajuta, miten pahasta asiasta on kyse.
Kannabiksen polttelu jatkui läpi yläkoulun. Ammattikoulussa mukaan tulivat kovemmat aineet. Äidille totuus vahvemmista aineista paljastui vasta, kun poika oli ehtinyt täyttää 18 vuotta.
– Aika harvalla huumeidenkäyttö pysyy vain viihdekäytössä, eikä se pysynyt meidän pojallammekaan, Muona kertoo.
Lue myös: Petri puukotti itselleen tuntemattoman miehen puistossa – äidille pojan teko oli valtava järkytys: "Tämä on haava, joka ei mene koskaan umpeen"
Alkoi kokeilunhalusta
Äiti kuvailee poikansa olleen pienestä pitäen sosiaalinen, kiltti ja kokeilunhaluinen. Poika viihtyi kavereidensa kanssa ja oli kiinnostunut kaikesta jännittävästä.
– Poika sanoi aina, että nuorena pitää elää ja kokeilla kaikkea. Kannabiksen käyttö alkoi tutun kaveripiirin kesken, kun poika viihtyi paljon kylillä. Vanhemman silmiin se näytti aluksi normaalilta nuorten kokeilunhalulta.
Pikkuhiljaa hauskanpito johti vahvempiin aineisiin. Eteen tuli paljon vaarallisia tilanteita ja pojan riskinotto kasvoi. Vanhemmat pelkäsivät usein poikansa hengen puolesta.
– Ei minun poikani eikä kukaan muukaan valitse tai suunnittele, että hänestä tulee päihderiippuvainen tai narkomaani. Toiset sairastuvat ja toiset eivät, mutta kukaan ei tee sitä tietoisesti, Muona tietää.
Lue myös: Lauran 18-vuotias poika tuomittiin murhasta – syyllisyys ja häpeä vyöryivät päälle, mutta äidinrakkaus ei kadonnut: "Rakas poikani teostaan huolimatta"
Syyllisyyttä ja tunnontuskia
Muonalla on kolme poikaa, joista kaksi on pärjännyt elämässä hyvin. Jostakin syystä keskimmäinen lapsista sairastui päihderiippuvuuteen. Äiti on miettinyt paljon syytä siihen.
– Hänellä on luultavasti riippuvuutta aiheuttavat geenit ja alttius suvusta. Asiaan ovat vaikuttaneet varmasti myös ympäristötekijät. On vaikea sanoa mitään yksittäistä syytä.
Vuosien aikana Muona on kärsinyt tunnontuskista ja syyllisyydestä.
– Olen syyllistänyt itseäni ja välillä miestänikin. Olen käynyt asioita läpi pojan lapsuudesta asti ja miettinyt, olisinko voinut tehdä jotain toisin. Poika itse on sanonut, että en olisi voinut tehdä mitään eri tavalla.
Poika on sanonut äidilleen jopa täysin päinvastaista. Nuo sanat äiti on painanut ikuisesti mieleensä:
"Tapahtunut ei ole sinun syytäsi. Päinvastoin sinä olet aina uskonut minua ja auttanut hädässä, pienissä ja isoissa. Ilman sinun periksiantamattomuutta en varmaan olisi enää tässä".
– Minua on myös lohduttanut ajatus, joka minulle sanottiin, että "jos et ole opettanut lastasi käyttämään huumeita, se ei ole sinun syysi". Sen olen iskostanut päähäni. Minä en opettanut hänelle aineidenkäyttöä tai antanut siihen mitään mallia.
Miltä tuntuu, kun oma poika tuomitaan toisen ihmisen murhasta? Loppuuko rakkaus? Katso kolmen äidin pysäyttävä haastattelu kokonaisuudessaan.
16:48
Rankka huumemaailma
Huumeidenkäyttö toi mukanaan myös rikokset.
18-vuotiaana, rankan kesän jälkeen, poika lopetti koulun, menetti ajokortin, vapautettiin armeijasta ja muutti omilleen. Rikoksia alkoi tapahtua ja ensimmäisen ehdollisen tuomion poika sai 18-vuotiaana törkeästä huumausainerikoksesta. Seuraava tuli osallisuudesta pahoinpitelyyn.
Poika, joka oli aina ollut kaikille ystävällinen ja kiltti, muuttui aineiden vaikutuksen alaisena.
– Huumeympyröissä elämiseen liittyy valtava määrä niin järkyttäviä asioita, että lopulta rikokset eivät tunnu oikeastaan enää missään. Rikokset ovat seurausta huumeidenkäytöstä ja siitä maailmasta, minkä keskellä käyttäjät elävät, Muona tietää.
Noona Muonan mukaan vankila on tehnyt hyvää hänen pojalleen.
Pitkä tuomio
Syksyllä 2020 Muonan poikaa syytettiin jo kymmenistä rikoksista. Oikeudenkäynnissä hänelle luettiin peräti 52 syytettä, joista lähes jokainen liittyi huumeisiin. Nykyään 22-vuotias poika tuomittiin 7 vuodeksi vankilaan.
– Meidän poikamme rikosten takia ei onneksi kuollut kukaan. Jos häntä ei olisi pysäytetty, hän olisi voinut aiheuttaa jonkun kuoleman tai kuolla itse.
Äidille pojan vankilatuomio oli jopa eräänlainen helpotus. Vankilassa poika on saanut apua päihderiippuvuuteensa ja päässyt kuiville.
– Nyt pojallamme menee hyvin. Vankila oli hänelle pelastus, kuten myös minulle. Saan yöni nukuttua, kun tiedän pojan olevan turvassa. Hän on päässyt päihteettömälle osastolle ja hän on motivoitunut pysymään raittiina.
Lue myös: Lauran poika tuomittiin tuttunsa törkeästä murhasta – tältä tuntuu, kun oma lapsi joutuu vankilaan: "Äidinrakkaus ei häviä mihinkään"
Toivo paremmasta elää
Ennen vankilaan joutumistaan poika ehti olla yhteisöhoidossa Järvenpäässä.
Yhdeksän viikon hoitojakso oli valoisaa aikaa ja poika viihtyi paikassa. Huumeet veivät kuitenkin taas mukanaan, kun hoito päättyi.
– Vaikka hoito ei silloin kantanut pidemmälle, sieltä jäi kuitenkin jotain eväitä. Yksikin selvä päivä on hyvä. Jokainen katko ja hoito voi jättää jonkun jyvän itämään, Muona tietää.
Pojalla on avopuoliso, jolla on myös pitkä huumeidenkäyttöhistoria. Puoliso lähti keväällä hoitoon ja on nyt hyvässä kunnossa toipumisen tiellä.
– Elämäntilanteemme on nyt hyvä, koska sekä poikani että rakkaan miniäni huumeidenkäyttö on katkaistu ja kumpikin voi hyvin. Toivon tietenkin, että käyttö ei ala uudestaan. Nyt en kuitenkaan pelkää tulevaa, vaan haluan säilyttää toivoni, että nuorilla on vielä mahdollisuus hyvään elämään, Muona sanoo.
Lue myös: Jannan vuosia jatkunut huumetaistelu oli lähellä päättyä kuolemaan – perhe ihmettelee, miten vaikeaa hoidon saaminen on: "Kaikkialla on seinä vastassa"
Vertaistuesta suuri apu
Muona tietää, että hänen kaltaisiaan äitejä ja isiä on Suomessa paljon. Vanhempia, jotka surevat ja kärsivät valtavasti lastensa huumeidenkäytöstä. Huumeriippuvuus koskettaa aina kaikkia käyttäjän läheisiä eikä ole vain yhden ihmisen ongelma.
Muonalla on lohduttavia sanoja muille vanhemmille.
– Tämä voi sattua kenelle vain. Se ei ole riippuvainen vanhemmista, perhetaustasta tai asuinpaikasta. Taloudellisilla tai sosiaalisilla taustoilla ei ole tekemistä sen asian kanssa, kenestä tulee päihderiippuvainen.
Pahimpien huumekausien aikana Muonaa neuvottiin pysymään etäämpänä pojastaan, jotta hän olisi säästänyt itseään.
– Minulle sanottiin, että hajotan itseni, kun en ota etäisyyttä. Niin välillä kävikin, ja vedin itseni loppuun. Mutta minulla ei ollut sellaista vaihtoehtoa, että olisin ollut etäällä tai hylännyt lapseni. Päinvastoin. Silloin kun lapsella on ongelmia ja hätä, kuka häntä auttaa, elleivät äiti ja isä.
Muona toivoo, että hänen poikansa saa vielä hyvän elämän.
Muona neuvoo huumeidenkäyttäjien vanhempia ja muita läheisiä hakemaan apua ja vertaistukea.
– Sitä kautta saa voimia jaksaa. Matka on kivinen ja pitkä. Huumemaailma on niin rankka ja yksinäinen, että joudun vieläkin syviin vesiin, jos pohdin niitä asioita yksin. Onneksi minulla on nyt vahva tuki ympärilläni ja ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät mistä on kyse.
– Huumeidenkäyttäjän tai rikoksentekijän omaisen roolia ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen saman kokenut.