Petter Kukkonen on hyvästelemässä kymmenvuotisen taipaleensa Suomen yhdistetyn maajoukkueen päävalmentajana. Hän liputtaa seuraajakseen Antti Kuismaa.
Kukkonen nosti omalla aikakaudellaan minimibudjetilla rämpineen maajoukkueen huippumenestyksen kynnykselle ykköstähtenään Ilkka Herola. Pätkä vaati veronsa kovalla tunteella työtä tekevässä Kukkosessa.
– Jollain tavalla tulevaisuudessa haluan varmasti valmentaa, ehkä olla myös näiden lajien parissa mukana. Mutta jos puhutaan maajoukkuetoiminnasta, niin kyllä se on selvää, että se paras piikki on sieltä sammunut. On pakko ottaa vähän happea, että näkee omaa toimintaa ja valmentajuutta vähän eri valossa, Kukkonen puhuu Antero Mertarannalle Tulosruudun haastattelussa.
– Olisi tyhmää jättää se (valmentaminen kokonaan). Minulla on kuitenkin sellainen kasvattajan ja valmentajan sydän olemassa. Ja tavallaan myös halu auttaa ihmisiä.
LUE MYÖS: Petter Kukkonen: "Minä en valmenna ikinä enää ketään"
Maajoukkue tarvitsee nyt seuraajan Kukkoselle. Väistyvän vastuuluotsin mielestä nuorten maajoukkuevalmentaja Antti Kuisma olisi oikea henkilö. Kuisma on vahvistanut kiinnostuksensa pestiin.
– Antti on tehnyt pitkään tosi hyvää työtä juniorien kanssa taustalla, ja hänen kanssaan oikeastaan yhdessä tuumin tätä valmennusosaamista ja valmennuslinjausta on tässä vuosien varrella vedetty. Ja tämä oli myös urheilijoiden toive, kun heitä talven aikana jututin. Antti oli heidän ykköstoiveensa, Kukkonen taustoittaa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Antti Kuisma Obertsdorfin MM-kisoissa 2005. Hänen urheilijauransa kirkkain saavutus oli joukkuekilpailun olympiapronssi Torinosta 2006.
Kukkosen mielestä maajoukkueessa on nyt toimiva systeemi valmentajien, urheilijoiden ja taustahenkilöiden kesken.
– Totta kai uuden päävalmentajan ja tiimin pitää tuoda oma persoonansa joukkueeseen, omia ajatuksia, vähän suolaa ja pippuria, mutta iso kuva ja järjestelmä menisi samankaltaisena eteenpäin.
Pääkuvan haastattelussa Petter Kukkonen kommentoi olympialaisten aikana tekemäänsä tunteikasta ulostuloa sekä vetää yhteen päävalmentajakautensa annin. Hän puhuu myös siitä, että oliko hänellä työhönsä liiankin tunnepitoinen lähestymistapa.